Raamattukysymys on kirkon peruskysymyksiä. Kirkkomme Suomessa ja yhtä lailla maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko joutuu siihen vastaamaan. Joskus sovitellaan vastakohtapareiksi konservatiiveja ja liberaaleja Raamatun tulkitsijoita. Onkohan se niin? Raamattu on kirja tai kirjasto, jota kukaan ei voi ymmärtää sitä tulkitsematta. Voisivatko vastakohtaparit siis ennemminkin olla vaikkapa rehellinen toisaalla ja rigidi, kaavamainen tulkinta toisaalla?
Esimerkiksi sopii tämän päivän evankeliumiteksti Matteus 15:21-28. Kanaanilainen nainen huutaa Jeesukselta apua. ”Mutta Jeesus ei vastannut naiselle mitään.” Opetuslapset hermostuvat avunp0yytäjän huutoon ja pyytävät Jeesusta auttamaan. Jeesuksen vastaus: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Nainen heittäytyy Jeesuksen eteen ja hellittämättä pyytää tyttärelleen apua. Jeesus: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Nainen vastaa koirienkin saavan muruja isäntänsä pöydältä. Vasta tämän jälkeen Jeesus muuttaa suhtautumistaan ja parantaa kanaanilaisen naisen tyttären.
Olitko tänään Sanan kuulossa? Mitä pappi sanoi?
Sananmukaisesti Raamattuun uskovat (Bibeltreue Christen) sanovat uskovansa Raamatun sanan yhden suhde yhteen, sellaisenaan, sananmukaisesti. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska evankeliumien Jeesuksen kanta muihin kuin juutalaisiin ei pysynyt Matteus 15 mukaisena, vaan se muuttui. Juutalaiskristityillä oli erilaisia tulkintoja siitä, oliko kristityiksi kääntyvien seurattava Vanhan testamentin lakia. Myös apostolit olivat siitä erimielisiä. Kirkon kannaksi tuli lopulta alkuun kiistanalaisen apostoli Paavalin tulkinta, että juutalaisten laki ei sitonut kristittyjä. Paavali ajoi läpi radikaalin, perustavanlaatuisen muutoksen suhteessa lakiin, siis vanhauskoisten oppiin.
Kohta juhlimme reformaatiota. Verrattuna Paavaliin oli Lutherin reformaatio, esimerksi kirkon omaksuman selibaatin poistaminen pienempi muutos. Mutta muutos oli luonnollinen ja merkittävä, siitä voi taas vakuuttua katsomalla amerikkalainen elokuva ”Spotlight”. Katolinen kirkko on selibaattinsa kanssa joutunut todella suuriin ja järkyttäviin ongelmiin.
Mitä siis opimme tästä? Lyhyesti ja yksinkertaisesti: Kristillinen usko ei ole jotakin monoliittista ja muuttumatonta. Pikemminkin se on jatkuvan muutoksen tilassa. Jumala toimii ja luo uutta. Me, kirkko, olemme hänen lapsiaan mutta samalla hän kutsuu meitä elämään. Elämään Jumalan työtovereina. Aamen. Tämä on varmasti totta.
Rauli,
Matteuksen tekstissä on enemmänkin kysymys Jumalan paaduttavasta työstä, kuin esimerkiksi hengellisestä akediasta, lamaannuksesta tai aleravitsemuksesta.
Otit esille kolikon toisen puolen, saman raamatunkohdan lähestymisen toisesta suunnasta. Eräillä Jeesuksen kuuljoilla oli todella kovasti paatumusta, mikä esti heitä ymmärtämästä Jeesuksen sanomaa. Tämä on totta.
Melkoisen aktiivisesti Luojamme näyttää ymmärtäjäkuntaansa valikoivan. Vai miten sinä tulkitset Jeesuksen sanat ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.
Miten sinä Sami tällaisen Jeesuksen vinkin tulkitset?
Rauli, essealaiset kutsuivat salasuuuksiinsa vihitäviä ekakurssilasia eli 1. vuoden initiaatiokokelaita ’pieniksi’ eli lapsiksi. Ei Jeesus naiviutta tarkoita!
Aivan niin Seppo olen samaa mieltä, ettei lapseen vertailulla Jeesus tarkoita mitään lällättelijöitä.
Jeesus asetti lapsen nöyryyden esimerkiksi suuruudesta kiisteleville apostoleilleuseita kertoja.(Mat18:3,4) Mitä ilmeisimmin myös vertailu ”viisaat vs lapsenmieliset” on samansuuntaista viestintää.
Luther totesi jossain: Jos me oikein Raamattua julistamme, niin emme myöskään voi välttyä siltä, että toiset kiinnittyvät sanaan yhä syvemmin ja toiset siitä etääntyvät. (Vapaasti ulkomuistista)
Jos Jumalan on asettanut Kristuksen ”Loukkaus Kiveksi” maailmaan jota vastaan sanotaan, niin onko meidän pyrittävä pehmentämään Sanaa niin, ettei se osu enää mihinkään? Jos suola käy mauttomaksi, niin sillä ei ole enää virkaa.
Takaisin aiheeseen: ”Mistä pappi puhui” Onko meidän aina ymmärrettävä Sana kuten se on kirjoitettu vai onko meidän ymmärrettävä sen viesti, joka siinä on sisällä? Eikö vertaukset ole juuri sellaisia, minkä kaikki osaavat lukea, mutta kaikki eivät silti ymmärrä.
Miksi Jeesus käytti niin paljon vertauksia? Miksi me käytämme vertauksia? Koska me yritämme kuvata jotain, mitä ei voi ymmärtää?
Miten selittäisin ahvenelle tulen? Onko kalalla mitään mahdollisuutta ymmärtää tulta? Näin on myös Taivasten valtakunta ihmiselle. Sen voi ottaa vastaan vain uskon kautta.
RAULI,
Jumalan kaikkivaltius on ainakin minulle uskon kaikkein vaikeimpia asioita. Jos Jumala on kaikkivaltias, mistä sitten tulee tämä ihmiskunnan loputon kärsimys, viha ja väkivalta?
En osaa yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin sanomaa yhdeksi harmooniseksi kokonaisuudeksi. Enkä osaa yhdistää Johanneksen ilmestyksen 19. luvun sotaisaa miekkamiestä yhteen sen profetian kanssa, jossa miekat taotaan auroiksi.
Näetkö sinä muutosta Raamattumme alun ja lopun välillä? Pidän Vanhaa testamenttia tärkeänä, luovuttamattoman tärkeänä, mutta samalla ajattelen siinä olevan paljonkin sellaista, joka ei meitä enää koske. Yksi esimerkki on Israel. Minun on vaikea käsittää ”Israelin ystäviä”, jotka ottavat Israelin valtiolle tänä päivänä sen rajoja Vanhasta testamentista. Millä logiikalla? Millä oikeudella?
Raamattua pitäisi lukea kokonaisuuksina, ei yksittäisinä jakeina. Mutta varmaan meillä jokaisella on omat rakkaat jakeemme myöskin, niinkuin minulle mm tämä (muistinvaraisesti, tarkistamatta)
”Me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.”
Ihailtavan suoraa on puheesi ja rehellinen on sen poljento. Et ota sellaista edes sellaista uskonnollista pyhää hymyä, jonka kera esitetään vähemmän informoivia uskonnollisia kommentteja, sellaisia kuten ”Jumala on salaisuus” ja ”Tutkimattomat ovat Herran tiet”.
En minäkään väitä löytäväni jokaiseen kysymykseeni vastausta Raamatusta. Jeesuskin sanoi ensimmäisille opetettavilleen aikanaan, että ”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan”. (Joh16:12)
Tuosta teodikean ongelmasta olen kyllä keskustellut täällä paljonkin. Omakin plogini käsitteli asiaa, joten en nyt enempää tässä (https://www.kotimaa.fi/blogit/ihmiskunnalle-tulvii-ongelmia-miksi-kaikkivaltias-ei-puutu/)
Kysyit, että ”Näetkö sinä muutosta Raamattumme alun ja lopun välillä?” Ja vastaus on selkeä: kyllä. Jumalassa en sitä vastoin näe muutosta. Kaikkivaltias on vain eri aikoina eri keinoilla ohjannut kokonaistarkoitustaan eteenpäin. Tuo tarkoitus Raamatussa kytkeytyy termiin Jumalan valtakunta.
Raamatun alkupuolella elettiin syntiinlankeemuksen jälkimainingeissa ilman sen järjestäytyneempää palvontaa. Jehova/Jahve ohjasi uskollisia yksilöitä erilaisissa elämäntilanteissa. Nooalle annettiin rakennusohjeita ja Jobille sallittiin Saatanan aikaansaamia koettelemuksia, esimerkiksi.
Sitten alettiin rakentamaan ”Aabrahamin siementä”, johon liittyi ”Kristukseen kasvattaja” Israelin kansa. Israelin osuus päättyi sitten omaisuuskansana lakiliiton myötä Golgatan puuhun. Minulla on sama näkemys Jumalasta tässä kuin sinulla ja Pietarilla aikanaan: ”Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”(Apt10:35) Israelilla ei ole enää mitään erikoisasemaa Jumalan edessä.
Uuden liiton myötä paljastui sitten Jumalan valtakunnan ja sen kuninkaan rooli. Syntyi ”Jumalan Israel” sen vanhan omaisuuskansan tilalle.(Gal6:16) Ja kuningas Jeesus Kristus tulee sitten Ilmestyksen 19. luvun voimakkaan kuvauksen mukaisesti ”olemaan uskollinen ja totuudellinen” sekä ”tuomitsemaan ja taistelemaan vanhurskaasti”.(Ilm19: 11)
Raamatun alkulehdillä synti ja sen seurauksena kaikki muu paha tuli maapallolle. Viimeisissä Raamatun luvuissa kerrotaan sitten, kuinka Jumalan valtakunnan kuningas hävittää kaiken pahuuden täältä. Raamatun yhtenäistä linjaa voisi näin kuvata tutulla ilmauksella: ympyrä on sulkeutunut.
Lain ja Evankeliumin oikeasta käytöstä meillä riittää opiskeltavaa.
Kun sanomme: ”Me uskomme yhteisen seurakunnan”, niin emme sano ”Me näemme yhteisen seurakunnan” joskus usko vielä muuttuu näkemiseksi, mutta siihen asti, meidän tulee luottaa Jumalaan, Kaikkiavaltiaaseen Luojaan. Hänen on kaikki ja rukoilemme, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi myös meidän kohdalla, vaikka olemme vaijaita ymmärtämään kaikkea. Ihminen on kuin ruoho, joka lakastuu hetken kukoistettuaan ja silti uskomme, että Hän pitää meistä huolen.
Ehkä me pidämme liian suuren huolen tästä ajallisesta majastamme ja näemme vain sen, kun meidän tulisi nähdä elämä iankaikkisuudesta käsin.
Jospa vain hetken syntymänsä jälkeen kuollut menee kutsuttuna takaisin Jumalan huomaan ja me suremme sitä, vaikka meidän tulisi iloita, että pääsi takaisin Herran huomaan. Meidän ymmärryksemme on vajaa ja suremme menetystä.
Mitä elämä elämä lopulta on? Mikä on ihminen, että sinä Herra vartioit hetkemme ja aikamme tarkalleen?
Jumalan Rauha on yli ymmärryksen käyvää. Meidän on lupa uskoa Jumalasta Hyvää, vaikka näemme maailmassa tapahtuvan pahaa, sillä on Lähettänyt meille Kristuksen, Pelastuksen toivon, Hänessä saamme Levon, Ilon ja Rauhan.
Käännöskamaluus ’miehetär’ on varsin kaukana sanan necheba alkumerkityksestä, joka on ’tunnelin aukko’. Maskuliininen vastine zachra merkitse puolestaan ’siemenenkuljetin’. Monet rabbit tulkitsevat Genesis 5 jakeen 2 tarkoitavan että alkuadamissa oli vielä molemmat eli adam oli tässä vaiheessa vielä kaksineuvoinen eli androgyyni.
Mieltä kiehtova ajatus ja jollain tavoin looginen. Ensimmäinen Adam ja toinen Adam… Kuinka paljon aikaa on kulunut luomisesta Jeesuksen syntymään?
Naisen ”ottaminen” Miehestä on ilmeisen fyysinen tapahtuma Raamatun kuvauksen mukaan ja tekijänä on ollut Jumala. Ihminen tuli silloin sellaiseksi kuin ihmisestä piti tulla. Onko ihminen kehittynyt tuosta päivästä mitenkään? Vaikea kysymys.
Ismo, ihmisen eli 1.veren (a-dam, dam on veri ja punainen!)) tekijänä olivat elohimit,jotka tekivät ihgmisen verenkuvansa(demuto) kaltaisuudessa.
Vanha testamentti samaistaa verenperinön,lapset ovat vanhempiensa luuta ja verta. Nykyään vasatsyntyneen kromosomit tutkitaankin luuytimessä kehittyneisssä verisoluista.
WIKI: Luuydin (lat. medulla ossium) on kudosta, joka täyttää pitkien luiden yhtenäiset ydinontelot. Luuydinontelo sijaitsee hohkaluukerroksen sisäpuolella.[1] Punaisen luuytimen kantasolujen yksi solulinja johtaa kypsien punasolujen kehittymiseen, … Verihiutaleet muodostuvat luuytimessä kuroutumalla irti luuytimen jättisoluista, megakaryosyyteistä.
Vastasyntyneen luuydin on kokonaan verisoluja tuottavaa punaista ydintä…”