Olen ottanut tavaksi pitää kotini ovessa pientä ristiä. Elämää vilisevässä Kalliossakin risti on saanut säilyä paikallaan, vaikka meno taloyhtiössämme on paikoin aika värikästä ja oveni sijaitsee matkanvarrella tupakkaparvekkeelle, joksi tuuletusparveke on muuttunut. Täällä ihmisten elämäntavat näkyvät ja kuuluvat. Rappukäytävässä haisee useimmiten kotiin tullessani joko paistettu ruoka, tupakka tai marihuana, seinien läpi kaikuvat äänekäs keskustelu, algerialainen tanssimusiikki tai naapurin ukulelen soittoharjoitukset. Tässä 24 neliön pappilassa ei pidetä koskaan hiljaisuuden retriittiä. Tässä kokonaisuudessa minun elämästäni näkyy muille ainakin tämä symboli.
Miksi risti ovessa? Kun tulen kotiin, risti sanoo minulle jo kotiovella: tervetuloa. Mietin joskus, mitä naapurit ajattelevat persoonallisesta ovikoristeestani: yksinelävä vanhus, nuoret koiranulkoiluttajat, naapurin algerialainen, jonka ystävät ja sukulaislapset juoksentelevat rappukäytävässä välillä puolenyön jälkeenkin. Ehkä jonain päivänä risti voi olla keskustelunavaus jollekin, symboli joka sanoo jotain positiivista, kuten ”tervetuloa” tai ”älä pelkää”.
Mitä jos joku varastaa ristini, on joku kysynyt. Silloin olisin eittämättä surullinen. Mutta ehkäpä tällaisella esineellä olisi jotain sanottavaa myös seuraavalle omistajalleen. Tuollaisia asioita on turha pelätä.
Juuri tämä risti on minulle tärkeä muisto. Sain sen läksiäislahjaksi yhdestä ensimmäisistä työpaikoistani, Kirkon Ulkomaanavun joulukorttimyynnin apulaisena. Se muistuttaa värikkyydestä: Jumalan perhe on monivärinen ja niin myös luomakunta. Näitä värikkäitä ristejä tekee salvadorilainen Christian Chavarra. Hän joutui kokemaan lapsisotilaana toimimisen ja pakolaisuuden. Päästyään palaamaan kotimaahansa hän alkoi maalata värikkäitä ristejä maksaakseen sisarustensa koulutuksen. Raskaina päivänä kotiin tullessa risti muistuttaa ilosta ja toivosta.
Olen halunnut ripustaa värikkään ristin esiin myös siksi, että muistaisin asioiden suhteellisuuden. Vaikka olen joskus tyytymätön pieneen kotiini ja palkkaani, olen globaalissa mittakaavassa kuitenkin suorastaan aatelistoa, joka saa kiittää hyvästä onnestaan. Pieni sydän sykkyrässä toivon usein, että jonain päivänä voisin parantaa elintasoani ja muuttaa isompaan asuntoon rauhallisemmassa taloyhtiössä. Samalla kuitenkin ihailen heitä, jotka kykenevät omassa arjessaan yhä radikaalimpiin yhdenvertaisuuden määritelmiin, vaikkapa oman kotinsa jakamiseen pakolaisten kanssa.
Elämänläheinen kirjoitus. Meidän taloyhtiössämme ovikoristeet on järjestyssäännöissä kielletty. Syytä kiellolle tiedä. Kyllä niitä silti monilla on, mutta yhtään ristiä en ole nähnyt.
Hei. Viestit hienolla ja näkyvällä tavalla maailmankatsomustasi. Vielä enemmän toimisit maailmakatsomuksesi suuntaan jos kutsuisit rappukäytäväsi ihmiset kotiisi teelle yhtäaikaa ja tekisit tilaisuudesta rauhallisen, ystävällisen ja yhteisöllisyyttä rakentavan. Siinä voisit ehkä saada tilaisuuden kertoa maailmankatsomuksestasi ja herättää jonkun kiinnostus sinun valintoihisi ja arvoihisi. Näin ehkä Jeesus olsi tehnyt :=)
Minna Mannert :”Tässä kokonaisuudessa minun elämästäni näkyy muille ainakin tämä symboli.”
Hieno symboli. Omassa ovessamme on enkeli, mutta eihän sillä ole mitään vaikutusta, kun puolisoni on ollut ennen eläkkeelle jäämistään ”johtaja”.
https://www.youtube.com/watch?v=CxI3vV0Bo1g
Näinä aikoina näkyvän ristin kantaminen on yhä tärkeämpää. Uimahallissa käydessä huomasin tummia ulkomaalaisia joilla oli isot ristit kaulassa, se puhutteli.