Aamuhämärissä neljältä lähimetsän täyttää rastaiden laulu. Viimeksi illalla siellä kuului punarinnan lirinä. Kylmästä tuulesta huolimatta peipot liittyvät mukaan valon lisääntyessä. Ruokintapikalla tepastelee sepelkyyhky, joka rakensi viime kesänä risupesänsä halkopinoa peittävän pellin suojaan. Sen seuraan ruokintapaikalle liittyy pari punatulkkua. Niitä ei talvella näkynyt, mutta nyt ne viheltelevät kuusikossa kanalan takana.
Kevät on tullut myös kanalaan. Ennen niin rauhalliset kukot äityivät tappelemaan. Jouduin erottamaan ne toisistaan. Rauhallisesti parvea viime vuodet johtanut Tolstoi oli laihtunut stressistä. Vaikka sillä om kymmensenttiset kannukset, oli vasta vuotias kukko Gogol haastanyt sen samoin kuin kaksivuotias Augusto. Muurautuneita silmiä ja verisiä helttoja lukuun ottamatta ei tullut isompia vahinkoja. Selvää kuitenkin oli, etteivät ne pärjänneet enää yhdessä. Luovuin raskain mielin Tolstoista, joka lähti muutaman kanan kanssa uuteen kotiin lähiseudulle. Samoin Gogol sai pienen parven kanssa lähteä hevostilalle.
Näin Augusto on noussut johtajaksi. Se sai pääsiäisenä paikallista julkisuutta Kärsimysnäytelmän esiintyjänä. Kukko sai esiintyä radiohaastattelussa, videolla ja lehdessä. No, ei kyse ollut sen suuremmasta kuin että se istui käsivarrellani kolmena iltana kohtauksessa, jossa Pietari kieltää Jeesuksen. Augusto istui rauhallisesti olkapäällä ja käsivarrella. Olimme sitä harjoitelleet. Sen sijaan kiekuminen ei onnistunut ilta-aikaan, vaan se tuli nauhalta. Katselijoita näytelmällä oli kuulemma 12 000.
Kukkojen kamppailu saattoi liittyä siihen, että kaksi kanaa hautoi yhteensä 17 tipua. Kukot tulivat niitä innokkaasti katsoman. Ehkä tunnistamaan jälkeläisiään? Emojenkin kesken syntyi kiistaa. Viime vuoden kokenut emo omi vahvempana itselleen toiselta emolta suurimman osan tipuista. Sattumaa tai ei, ne olivat tummia kuten se itsekin. Hunajan väriselle emolle jäivät vaaleat. Kasvatan pienille kauraa ja silppuan niille oraan. Emot osoittavat innokkasti äännellen ykykykyk niille syötävää. Poikaset pyrähtelevät lämpölamppujen alla ja sirkuttavat kuin varpuset pensasaidassa ja käyvät välillä nokkimassa juottoastian nippaa.
Myös mehiläiset ovat heränneet. Toissapäivän auringonpaiste houkutteli ne hakemaan siitepölyä pesissä kasvsville uusille mehiläisille. Kuukauden takaisen puhdistuslennon olin vähän huolissani siitä, että ne olivat runsaasti ulostaneet pesän päälle. Olisiko kyse nosema-viruksesta, joka saattaa tappaa talven heikentämän yhdyskunnan? Tarkistussoitto neuvojalle. Ei hätää, jos eivät ole ulostaneet pesään sisälle. Välillä ne kuulemma ”rappaavat” näin pesän. Kaikki pesät ovat selvinneet talvesta. Syysruokinta ja varroapunkin torjunta ovat siis jotenkin onnistuneet.
Leonard Typön pääsiäisvirsi 105 kuvaa pohjoisen runsaana pulppuavaa kevättä. Se on hieman kuin Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticus ääninauhalle ja orkesterille. Hän kävi 1950-luvulla jonkun lappilaisen opastamana kelanauhurin kanssa keväisen suon laidalla pohjoisessa, missä hanhet, kurjet, joutsenet, kuovit ja monet kahlaajaat iloitsivat talven päättymisestä. Siihen samaan iloon ihminenkin liittyy: Jeesus voitti kuoleman ja avasi yöttömän elämän!
”– lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee. Lounatuuli hiljaisena Eedomista puhaltaa. Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen. Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen.”
Kiitos Pekka blogista. Tuo Typön virsi sopii parhaasta päästä tähän päivään. Leonard Typpö muutoin oli vanhoillislestadiolainen maallikkosaarnaaja Kalajoen ja Raahen kupeesta, varmasti aikansa (1900-l. alku) tunnetuimpia. Taisi olla n. 10v. myös kansanedustajana.
Kitos Kari-Matti kun laitoit virren näkyviin. Typpö seuraa liikkeessään tavallista luontovertauksia käyttävää kieltä. LL Lestadiukselle luonto oli läheinen. Hän oli Lapin kasvien eturivin tutkijoita. Hän käytti myös puheissaan luontokuvia, ja puhui esimerkiksi jähyväissaarnassaan seurakuntalaisistaan pulmukaisina (pulmunen) ja maitojyväsinä (hallalle arat, sisältä vielä pehmeät viljan jyvät).