Tämän kesän herättäjäjuhlien tunnus ”Kahden maan kansalainen” sopi hyvin juhlakaupunkiin Vantaalle, jossa asuu paljon muuttajia – Suomen ja kymmenien muiden maiden, entisiä tai nykyisiä, kansalaisia, erilaisista kulttuureista tulleita, eri kieliä puhuvia. Tunnuksen sanat tulevat Jaakko Löytyn virrestä (sanat Kaija Pispa).
Kahden maan kansalaisuus on eri asia kuin kaksoiskansalaisuus eli että henkilöllä on kahden valtion kansalaisuus samanaikaisesti. Vähän symbolisemmin sen voi käsittää myös asumisena eri kulttuureissa ja sana kuvaa osuvasti nykymaahanmuuttajienkin tilannetta.
Sillä toisella kansalaisuudella tarkoitetaan hengellisessä yhteydessä myös Jumalan valtakuntaa. Siitä onkin erilaisia käsityksiä; onko maailmanlaajuinen kristuksen seurakunta sitä vai ovatko ihmisen maan päällä kokemat onnen ja hyvän hetket pala Jumalan valtakuntaa? Vai sijoittuuko se – myös tai vain – jonnekin tuonpuoleiseen, kuoleman jälkeiseen aikaan?
Piispa Tapio Luoma sanoi käsitettä ’kahden maan kansalainen’ jännitteiseksi. Kirkossa on aina käyty keskustelua – ja vähän muutakin kuin keskustelua – maallisen ja hengellisen välillä, siitä miten ne niveltyvät yhteen.
”Sanoilla on mahdollisuus”, totesi piispa Irja Askola aattoseuroissa. ”Elämme sanojen kesäniityllä ja sanojen viidakossa. Tervetuloa lämmittelemään armon auringon alle.”
Herättäjäjuhla-sanan kanssa ensimmäistä kertaa tekemisiin joutuvat toimittajat kirjoittavat sen yleensä muotoon ”herätysjuhlat”, mikä on tietysti väärin. Sisäpiiriläisten on vaikea tajua, että sanojen ero ei ole kaikille selvää.
Kyse ei herännäisyydessä ole nk. herätyskristillisyydestä. Herännäisyydessähän ei uskolla elämöidä, eikä sitä korosteta. Perinteinen nimi herännäisyys kumpuaa jostain kaukaa, jolloin sen silloinen haukkumasana ”körtti” tarkoitti vähän samaa kuin hengellinen tiukkapipoisuus.
Nyt körttiläisyys on kirkon herätysliikkeistä avarin ja vapaamielisin. Sillä ei ole omaa kirkon valtavirrasta poikkeavaa oppia tai sääntöjä, mutta juhlille kokoontuva joukko – me kaikenlaiset, kuten Irja Askola sanoitti – tuntuu olevan siitä huolimatta melko samanhenkistä.
Kun mieltää käsitteiden herätys ja herännäisyys eron, on jo sisäistänyt pitkän oppimäärän körttisanakirjasta. Lahden herättäjäjuhlilla vuonna 2007 teimme ensimmäisen körttisanakirjan (vähän kieliposkella, mutta hyvässä tarkoituksessa). Sanakirja on sen jälkeen saanut uutta sisältöä ja muotoa kuten oli tarkoituskin, ehkä vähän lisää pönäkkyyttäkin.
Media-infon panelistit pohtivat juhlien merkitystä ja kahden maan kansalaisuutta: Ollaan yhdessä. Miten elää kristittynä tässä maailmassa. Kunpa muuttajakin voisi kokea tulevansa kotiin. Vastuuta, ei vain vuorovaikutusta.
Juhlilla vallitsi vahvana tunne, että ihmisiä on kohdeltavana ihmisinä, myös muista maista tulevia. ”Ennen lähdettiin lähetystyöhön vieraisiin kulttuureihin kauas merten taakse, nyt nuo vieraat ovat tulleet lähelle, mikä hämmentää monia”, totesi piispa Tapio Luoma.
Traditio on juhlilla vahvasti läsnä. Sen kuulee monessa seurapuheessa ja tuttujen tapaamisissa ja se näkyy järjestelyissä. Perusohjelma ja juhla-alueen muodot pysyvät vuosikymmenestä toiseen samoina. Rekat vievät tavarat juhlien jälkeen seuraavalle järjestäjäpaikkakunnalle. Muu tieto ja kokemukset kulkevat raporteissa. Toki aina on jotain uutta ja paikallista.
Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen kiitti hyvää yhteistyötä kaupungin ja Vantaan seurakuntayhtymän kesken. Hän kertoi kaupungin olleen mielellään mukana järjestämässä näitä juhlia. Hyvin juhlat Vantaallekin asettuivat.
Seurabanaani: Ruokailusta jäi mieleen kaikille tarjottu banaani. Pieni yksityiskohta, joka tuotti hyvän mielen.
Oli mukava tavata juhlilla, Markku.
Sanohan, mistä yhdistys on saanut nimen Herättäjä? Kuka tai mikä se herättäjä on? Suruttomiako on tarkoitus herätellä vai ketä?
Nimen historiaa en tiedä tai nyt muista, mutta ketä herätellään? Kukin varmaan herättelee omaa itseään, siis meitä suruttomia. Toisten uskoa ei mittailla, kun omankin kanssa on tekemistä.
Voisiko nimi liittyä armonjärjestykseen?
Kyllähän ne ”suruttomat” löytyivät Herättäjä-yhdistyksen perustamisen aikoihin, ja vielä vuosikymmeniä sen jälkeenkin muualta kuin körttien omasta piiristä.
Nimitys ”me kaikenlaiset” kertoo paljon. Luullakseni moni rehellinen ”tosikörtti” uskaltaa katsoa peiliin ja tunnustaa, että liikkeen tila on vakava. ”Lähinnä” heränneitä on paljon, varsinaisia aktiivisia seuroissa kävijöitä erittäin niukasti, reilusti vähemmän kuin esim. 10 000 jäsenen esikoislestadiolaisuuden piirissä. Kuka viitsii (kun uskoontulokin on jyrkästi kiellletty, mutta kaikki muu sallittua, myös epäusko)? Kuka enää tunnustautuu ”körttipapiksi?”
Kerro nyt Kari-Matti
Mitataanko ihmisen kristillisyys tänään seuroissa kävnti -kertojen mukaan? Sekö on uskon mitta? Eikö eläminen siinä paikassa, jossa elää? Eikö se miten kohtaa lähimmäisensä? Eikö se, että kaikki lähimmäisten hätä herättää auttamaan? Eikö se mitä kädet tekevät, kun sydän rukoilee?
Anna sydän avara,
anna sieluun tuulla.
Silmille suo valoa,
anna korvat kuulla,
että ihmisissä, hiljaa kärsivissä
Sinut näkisin.
Ei mitata, mutta Herättäjä-yhdistyksen taloutta mitataan euroilla. Eurojen summa tilinpäätöksen debet-sarakkeella sekä aktiiviseroissa-kävijöiden määrä korreloivat positiivisesti keskenään.
”Toisten uskoa ei mittailla, kun omankin kanssa on tekemistä.”
Markku Jalava sen sanoi. Tarpeeksi työtä kun herättelee edes itseään mittailematta toisista yhtään mitään.