Lasikatolla on vakiintunut merkitys. Se tarkoittaa esteitä naisten etenemiselle korkeampiin asemiin työelämässä tai yhteiskunnan muilla alueilla. Lasikaton murtaminen on edennyt, kiitos aktiivisen tasa-arvotyön.
Demokraattien puoluekokouksessa Amerikan Yhdysvalloissa hallin seinän kokoinen video esitti lasilevyn särkymistä samalla kun Hillary Rodham Clinton julistettiin puolueensa presidenttiehdokkaaksi.
Islannin Vigdis Finnbogadottir oli ensimmäinen vaaleilla valittu naispuolinen valtion presidentti maailmassa 1980. Joku saattoi nähdä enteellisenä lehtikuvan, jossa Vigdis talutti käsikynkästä miespuolista kollegaansa, dementiaan sairastunutta UKK:ta valtiovierailulla. Onko miesten valta-aika päättymässä, kun lasikatto murtuu?
_ _ _
Toiveissa on ollut, että naiset tuovat politiikkaan tai yritysjohtoon miehiä pehmeämmän, ihmisläheisemmän ja vähemmän vallantäyteisen tavan toimia. Ennakkomielikuvat eivät tässäkään asiassa ole koko totuus. Mrs Thatcher, Frau Merkel, Rouva Halonen. Naisissa ja miehissä on erilaisia tyyppejä. Henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat, eivät sukupuolittuneet stereotypiat.
Jotkut ovat saattaneet nähdä naispuolisten kansanedustajien tai ministerien määrien vaihtelussa osoituksen epätasa-arvon vahvistumisesta. Kyse voi olla siitäkin, että niin mies- kuin naisäänestäjät arvioivat ehdokastaan muutenkin kuin sukupuolen perusteella.
_ _ _
Lasikatto särkyy monien naisten päiden yläpuolella. Samaan aikaan lasikattoja syntyy toisaalla. Kesän korvalla ilmestyi Helsingin ja Tampereen yliopistojen sekä THL:n tutkimus nuorten päättöarvosanojen vaikutuksesta koulutusvalintoihin. Apulaisprofessori Risto Hotunen totesi tutkimuksen tuloksesta, että tytöt saavat arvosanoihinsa ”tyttölisää”, koska ovat sitoutuneempia ja aktiivisempia opinnoissaan. Poika saattaa saada samalla osaamisella numeroa huonomman arvosanan (ESS 10.6.). Tytön ”ysi” on siis pojan ”kasi”. Opettajista enemmistö on naisia. Vaikuttaako tämä siihen, kuinka opettaja kohtaa ja arvioi oppilaita?
Elokuussa (9.8.) julkaistun THL:n tutkimuksen mukaan lasten väliset erot ovat kiinni sukupuolesta. Pojat uhkaavat syrjäytyä tyttöjä useammin. Tyttöjen peruskoulun päättötodistuksen arvosanat ovat huomattavasti poikien arvosanoja parempia. Vähintään keskiarvon 9 sai 16% tytöistä, mutta alle 5% pojista. Ministeri Sanni Grahn Laasonen toivoo apua uudesta opetussuunnitelmasta (ESS 10.8.).
Tyttöjen saamat paremmat arvosanat selittänevät ainakin osaksi sitä, että korkeakouluopiskelijoista tyttöjä on selvä enemmistö poikiin nähden. On selvää, että tämä näkyy tulevaisuudessa miesten ja naisten rekrytoitumisessa korkeakoulutusta edellyttäviin tehtäviin. Keitä lasikatto odottaa tulevaisuudessa?
_ _ _
Puolustusvoimissa on tehty systemaattisesti tasa-arvotyötä vuodesta 2005 lähtien. Syrjimättömyys puolustusvoimissa perustuu lainsäädäntöön. Ensimmäinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma valmistui 2007. Vuonna 2012 valmistui laaja tutkimus ”Sukupuolten tasa-arvo puolustusvoimissa.” Puolustusvoimat lähtee mukaan 100 tasa-arvotekoa –hankkeeseen. Sen yhteydessä tehtävän uuden tutkimuksen perusteella kehitetään naisten ja miesten asepalvelusta. Vapaaehtoisen palveluksen suorittavien naisten määrä on viime vuosina noussut.
_ _ _
Entä kirkossa? Kirkon työntekijäkunta on pitkään naisistunut. Naiset ovat miehiin nähden vähemmistönä enää papiston kohdalla, mutta vain muutaman prosentin erolla. Kun teologian opiskelijoista yli puolet on naisia, on miespappien enemmyys pian historiaa. Vielä kirkkoherroista enemmistö on miehiä. Kirkkoneuvos Vuokko Piekkala totesi kevään kirkolliskokouksessa jotenkin siihen tapaan, että aika hoitaa tämänkin tasa-arvo-ongelman. Tilalle tulee siis naiskirkkoherrojen enemmyys, mikä ei liene enää tasa-arvon kannalta ongelmallista?
Osaltaan nykytilanne johtuu siitä, ettei avoimiin kirkkoherran virkoihin ole ollut aina naispuolisia hakijoita. Kirkkoherran virassa on puolensa, erityisesti aikoina, jolloin tulot eivät riitä kattamaan menoja – joista henkilöstökulut ovat suurimpia. Myös äidillinen kirkkoherra joutuu silloin yhdessä talouspäällikön ja luottamushenkilöiden kanssa laatimaan leikkauslistoja.
Oman messunsa aihe olisi tutkia, onko ajatus naisten pehmeämmästä johtajuudesta tai äidillisemmästä pappeudesta toteutunut, kun pappisviran avautumisesta naisille on kulunut 30 vuotta. Ainakin naisten pappeus on Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan merkinnyt pappien raamatunluvun vähenemistä. Naisissa ja miehissä on erilaisia pappeja. Varmuudeksi sanon ääneen, että arvostan suuresti monia tuntemiani naispuolisia pappeja, ensimmäisenä puolisoani.
_ _ _
Alun perin naisten pääsyä miesvaltaisiin virkoihin helpotettiin ns. positiivisen syrjinnän käsitteellä. Onko jossain vaiheessa aiheellista kohdistaa sama menettely tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä myös miehiin? Jos siis esimerkiksi kirkon kasvatustyössä, diakoniassa tai kirkkomusiikissa – joissa miehet ovat selvästi aliedustettuina – avautuu tehtäviä, olisiko miestä suosittava hakijana, kun tehtävää hakee yhtä ansioitunut nainen ja mies?
Aihetta kaukaa sivuava kommentti: olen lukenut kevään ja kesän aikana kirkollisia lehtiä Kotimaata ja Sanaa, ja huomannut kaipaavani vaihteen vuoksi lehden kanteen miehen kuvaa. Edellisessä numerossa molemmat lehdet olivat viimein tehneet tasa-arvoisen parannuksen: Sanan kannessa oli näyttelijä Jukka-Pekka Palo ja Kotimaan kannessa vaivaisukko.
” Kotimaan kannessa vaivaisukko.”
Ilmaisiko Kotimaan vaivaisukko symbolisesti sen, miten Suomessa/lehdessä nähdään miehet, vaivaisina olioina?
Enpä usko. että kuvassa on sen suurempaa symboliikkaa. Se liittyi juttuun Tyrvään kirkosta. Tosin oma mielikuvani on, että kantasuomalainen mies vaikuttaa olevan kuvan aiheena epäkiinnostava, ellei sitten jutun aihe tai haastattelu liity häneen.
Päivän Hesari (18.8.) käsitteli sukupuolieroja korkeakouluopiskelijoissa. Sen mukaan jako miesten ja naisten aloihin on loiventunut. Lähtökohta siis oli naisten enemmyys: nyt lääkikseen valittujen miesopiskelijoiden määrä alkaa jo lähestyä 50%. Oikiksessa taas uusista opiskelijoista kaksi kolmesta on naisia, Diakissa 81%. Maanpuolustuskorkeakouluun valituista naisia taas oli vain 4%. Matalaa lukua selittää se, että hakuvaatimuksena on varusmiespalvelus. Vuosittain palvelee n 21 000 varusmiestä ja n 400-500 vapaahtoista naista, siis pari prosenttia. Tästä näkökulmasta MPKK:uun valittujen naisten osuus on sittenkin korkea, ainakin suurempi kuin heidän osuutensa varusmiehistä.
Lauri Malkavaara kiinnitti Hesarin kolumnissaan (12.9.) huomiota samaan aiheeseen kirjoittaessaan Feministipuolueesta ja tasa-arvosta: ”Viime sodissa rintamalla ja kotirintamalla kuoli satatuhatta suomalaista miestä ja tuhat naista. Nämä miehet kuolivat ehkä isänmaan puolesta mutta myös sukupuolensa takia. He eivät siis törmänneet lasikattoon tai joutuneet tyytymään 80 senttiin. He kuolivat.” Laittamattomasti sanottu. Yhtäläinen asevelvollisuus ei kuitenkaan ole ratkaisu: molempien sukupuolien yhtäläistä velvollisuutta ei tarvita sodanajan joukkoja varten – ainakaan ilman huomattavaa karsintaa ja valikointia. Kansalaisvelvollisuutta voisi toki laajentaa muiden ministeriöiden hallinnonaloille. Tekemätöntä työtä on ja samalla tarjoutuu mahdollisuus yhteisen vastuun kantoon ja kokemuksen saamiseen.
Viikko sitten piispainkokouksen listalla oli Kirkon aloihin valmistavan ammatillisen koulutuksen seurantaraportti. Kirkollista alaa opiskelevista naisopiskelijioita oli 83% ja miesopiskelijoita 17%. Joillakin aloilla epäsuhta on tuntuvasti räikeämpi, kuten kirkon kasvatustyössä. Miten pojat ja miehet voisivat tulevaisuudessakin kokea, että kirkko on myös heitä varten?