Opettaja menetti täysin malttinsa ja päätyi otsikoihin. Oppilaat kuvasivat raivoavaa opettajaa kännyköillään ja levittivät videoita sosiaalisessa mediassa. Oppilaat saivat viimeisen sanan, jonka perusteella julkisuus langetti tuomionsa.
Oikeudessa on kuitenkin se periaate, että myös toista osapuolta on kuultava. Mitä oli tapahtunut, ennen kuin oppilaat alkoivat kuvata opettajaa? Ehkä kuukausia jatkunut opettajan hermojen korventaminen, työrauhan häiritseminen, piittaamattomuus opettajan antamista ohjeista. Määräyksiähän ei juuri taideta antaa?
– – –
Suomalaiset koulut ovat pärjänneet hyvin oppimistulosten kansainvälisissä vertailuissa, tähän asti. Tulokset ovat kuitenkin laskussa. Tällä voi olla tekemistä sen kanssa, että suomalaisten oppilaiden kouluviihtyvyys on kansainvälisessä vertailussa huolestuttavan alhaalla. Huono työrauha ja kiusaaminen vievät oppimismotivaatiota ja viihtyvyyttä. Opettajan ajasta ja energiasta huomattava osa menee yrityksiin palauttaa työrauha. Siihen ei juuri ole annettu muita keinoja kuin pyytää kauniisti käyttäytymään kunnolla. Uusi opetussunnnitelma on viemässä jälki-istunnot opettajan keinovalikoimista.
– – –
Joissakin maissa kouluissa on vartijat ja ovilla laukkujen tarkastus. Niillä halutaan estää huumeiden ja aseiden vienti kouluun. Kovat keinot ja epäluulo provosoivat myös oppilaita kovuuteen. Tämä ei ole hyvä suunta. Jotain kuitenkin on tehtävä. Muuten opettajat ja oppimishaluiset oppilaat väsyvät. Tulokset laskevat. Näiden seurauksena yleisten koulujen rinnalle tulevat yksityiskoulut, joissa työrauha ja oppimistulokset ovat paremmat. Lasten ja nuorten väliset erot kasvavat. Tätäkö kurittomalla koululla halutaan edistää?
– – –
Palaan vielä toisen osapuolen kuulemiseen. Onko luokkiin asennettava nauhoittavat videokamerat, jolloin voidaan nähdä tapahtumien kulku alusta lähtien – eikä vasta siitä vaiheesta, jonka oppilaiden kuvaamat videot kertovat? Vai olisiko oppilaiden jätettävä puhelimensa tunnin ajaksi luokan ulkopuolella olevaan lukittavaan lokeroon? Puhelinten raplaaminen tunnin aikana jäisi pois. Yhteisistä pelisäännöistä poikkeamisesta olisi oltava jokin seuraus, joka antaisi painoa opettajan sanoille. Jos ei jälki-istuntoa enää voi antaa, olisiko vakavissa rikkeissä sanktiona määräaikainen kielto saapua kouluun? Se toisi turvallisuutta ja työrauhaa. Nuorten vakavia ongelmia on hoidettava muualla kuin perusopetuksen luokkatilanteessa.
Hesarin toimittaja kirjoitti ruotsalaisen koulumaailman ilmiöstä: opettajat antavat oppilaan osaamista parempia arvosanoja koulun – ja oman maineensa vuoksi. Ilmiölle on annettu nimi ”glädjebetyg” -ilahduttamistodistus. Oppilaan mieltä ei haluta pahoittaa heikoilla, mutta oikean tasoisilla arvosanoilla. Todistusten arvosanat ovat siksi Ruotsissa nousseet, mutta osaaminen kansainvälisessä vertailussa laskenut.
No, johan on outoa meininkiä. Lapsiahan tässä petetään.