Meneillään olevan kirkkovuoden aikana toteutetaan kirkon tehtäviä ja muistellaan henkilöiden aikaansaannoksia. Opilliset kysymykset ovat askarruttaneet tunnetusti Martti Lutheria. Hän on pohtinut myös lukutaidon merkitystä sivistyksen kannalta. Lukutaito saavutetaan yleensä kouluissa, joissa opiskellaan erilaisten ohjelmien mukaan. Musiikkikasvatus syventää ”opillista sanomaa”. Martti Lutherin ”teesiajatteluidealla” on käyttöä koulutusta arvioitaessa.
”Kouluteesinä” on tässä hyvinvointiin vaikuttava ilmaisu: ”Lähikoulut ovat arvovalinta.” Väittämän ”antiteesi” on toteamuksen vastakohta. Mikä se olisi päätöksenteossa, kun mietitään ”oppilaiden parasta”? Koulukysymyksissä on tulkintaeroavuuksia: näkemykset eivät kohtaa, vaikka kysymys on oppilaiden hyvinvoinnista. Nyt keskustellaan vilkkaasti, miten olisi meneteltävä eettisesti oikein kiusaamistapauksissa.
Eroavat käsitykset lähentyvät ”luovassa ilmapiirissä”. Tässä palautetaan mieliin katolisen ja luterilaisen kirkon ekumeeninen juhlatilaisuus, joka oli Lundin tuomiokirkon jumalanpalveluksessa lokakuussa 2016. Tapahtuman järjestyminen on vaatinut osapuolten ”asioiden sisäistämistä”. Luterilaisuuden juhlavuonna kiinnitettään huomiota ”opillisiin lähtökohtiin”.
Asianosaisten kuuleminen ja henkilökohtainen tapaaminen auttavat yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Mikael Agricolaa tarvittiin rauhanneuvotteluissa, kun ruotsalaisten ja venäläisten välisiä rajakysymyksiä ratkottiin. Päätöksenteossa kokemuksesta on hyötyä, kun ollaan ”vastakohtatilanteissa”.
Ratkaisuilla vaikutetaan hyvinvoinnin ja kotoutumisen kysymyksiin. Käsitteiden sisältöä on mietittävä syvällisesti. Usein todetaan, että lähipalveluista huolehditaan. Lähikouluja karsitaan kuitenkin melko helposti. Kysytäänkin aiheeseen liittyen, miten turvataan lähikoulut koulutusjärjestelmässä. Päättäjien on arvioitava toimintaansa: ”Mitä tarkoitamme lähipalveluilla?”
Tehdyt ratkaisut ovat yhteydessä arvoihin. Toiminnasta vastaavien on arvioitava päätösten seuraukset. On tehtävä valintoja, jotka turvaavat myönteisen kehityksen. Lasten ja nuorten hyvinvointi on riippuvaista siitä, miten koulutuspalvelut on järjestetty. Onko lähikouluja tarjolla? Miten pitkään lapset ja nuoret joutuvat viettämään aikaa päivittäin koulukyydeissä? Miten turvallinen ja koulutusmyönteinen ilmapiiri yhteiskunnassa yleensä vallitsee? Kysymysten ja vastausten on löydettävä toisensa.
Kun tuetaan lasten ja nuorten koulunkäyntiä, vähennetään syrjäytymisvaaraa, lievennetään haittoja ja ehkäistään sosiaalisia ongelmia. Yhteiskunta on vastuullinen, kun se huolehtii lähikoulujen turvaamisesta. Lähikouluratkaisut vaikuttavat lasten ja nuorten kasvuun myönteisesti.
Koulutuksen laatua arvioitaessa on ratkaistava kysymys, miten koulutuspalveluja koskeva päätöksenteko suuntaa kehitystä tulevaisuutta kohti. Huoltajia on tuettava kasvatustehtävässä. On mietittävä tarkoin, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko.
Yhteiskunnassa on toimittava oikeudenmukaisesti perustarpeiden tyydyttämiseksi. On turvattava sellainen järjestelmä, joka tyydyttää palvelujen tarvitsevien fysiologisia ja turvallisuuden tarpeita. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen ovat myös tärkeitä.
Edellä lueteltiin tarkasteltavaan aiheeseen liittyviä asioita, jotka ovat ”kouluteesejä”. Esitetyt ajatukset ja pohdinnat on tarkoitettu yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun, päätöksentekoon ja arvostuksiin. Toiminnan laatua tähdentävät ratkaisut tukevat hyvinvoinnin kehittymistä, mikä on yhteiskunnan tavoite.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
”Vankilalla on velvollisuus järjestää vangille mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan.
– Tässä onnistumme aika hyvin. Vankien kanteluissa kukaan ei ole lähivuosina kannellut asiasta. Sekin kertoo siitä, että asia on aika hyvin hoidossa, Sunimento toteaa.” uutinen
Hienoa. Näin toteutuu uskonnonvapauslaki vankien kohdalla. Jokaisella on mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan.
Mitäpä jo suunnataan ammatilliset voimavarat vankien psykososiaaliseen tukeen ja annetaan hengellinen työ kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen asiaksi. Vankilapsykologeja ja sosiaalikurattoreja palkkalisotille pappien tilalle.
Uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö Vapaa-ajattelijain liitto on tehnyt vankiloiden uskonnollisen työn tilannetta selvittävälle työryhmälle esityksiä vankiloiden toiminnan kehittämiseksi. Lähtökohtana liitto painottaa vankien yhdenvertaista kohtelua itse kunkin uskonnosta ja vakaumuksesta huolimatta, uskonnon ja omantunnon vapautta sekä vankien henkisen, sosiaalisen ja psyykkisen tuen kehittämistä ja vahvistamista ammatilliselta pohjalta.
Vapaa-ajattelijain mielestä on perusteltua luopua Rikosseuraamusviraston palkkaamista ev.lut. vankilapapeista samalla kun turvataan mahdollisuus vankien hengellisiin palveluihin yhteistyöllä kirkon ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien oman toiminnan kanssa. Samalla Rikosseuraamusviraston tulee liiton mielestä vastaavasti lisätä psykososiaalisen tuen ammattilaisten, muun muassa vankilapsykologien ja sosiaalikuraattorien määrää vankiloissa. Myös vertaistukea ja yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa halutaan kehittää.
Eipäs kun: Vankilapsykologeja ja sosiaalikuraattoreita palkkalistoille pappien tilalle.
Alalta hieman kokemusta omaavana olen vahvasti sitä mieltä, että vankilassa tarvitaan sekä psykologeja että pappeja, ja usaeimmissa vankiloissa onkin molemmat. Psykoterapia ja sielunhoito eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, vaan molemmille on tarvetta niiden auttamiseksi, jotka ovat elämässään tehneet vääriä valintoja siinä määrin, että ovat joutuneet vankilaan.
Mikäli lainmukaista uskonnonharjoitusta aiotaan vamkiloissa noudattaa, se edellyttää virkavastuulla jatkuvasti paikallaolevaa viranhaltijaa. Siinä tulee suuria riskejä ja vartijoiden kuormitus lisääntyy, jos jatkuvasti tulisi ulkopuolelta väkeä. Papin tehtävä on esittää läheteille lupia oman ammattitaitonsa perusteella ja samalla vastaa hengellisen työn asiallisesta toimittamisesta. Palkkauksen suorittajaan ei ole mielipidettä, mutta pappien poistaminen olisi suuri virhe.
”…vankiloissa noin puolet vangeista on kirkkoon kuuluvia kristittyjä. Määrä on arvio, koska laki kieltää uskonnollisen suuntautumisen kirjaamisen asiakastietojärjestelmiin.”
n. 75% suomalaisista kuuluu ev.lut.kirkkoon, mutta vangeista vain puolet. Mistä tämä kertoo? Yhdysvaltojen vankeinhoidon mukaan Yhdysvalloissa uskonnottomat ovat selvästi aliedustettuina.
MIksi Suomessa ei ole näin? Vai onko olettamus jostakin syystä virheellinen ja uskonnottomat ovatkin oikeasti myös Suomen vankiloissa aliedustettuina? Onko kyse sittenkään virheellisestä olettamuksesta vai onko kyse tietoisesti julkisuuteen annetusta vääränlaisesta spekulaatiosta?
Koska Sörkan vankilapastori antaa lehdistölle tälläisen olettamuksen, annan sellaisen minäkin; Luulen, että vangeista ev.lut. kirkon jäseniä on 85 % ja kristittyjä 90 %, mutta määrä on arvio, koska laki kieltää uskonnollisen suuntautumisen kirjaamisen asiakastietojärjestelmiin.
Otetaanpa tarkempaa tietoa muutaman vuosikymmenen takaa.
Erään vankilan johtaja totesi 1970 -luvulla, että hänen vankilansa asiakkaista vain 2% oli koskaan eläessään käynyt pyhäkoulussa.
Kyseessä oli ikäluokka josta valtaosa suomalaisista ainakin jossain vaiheessa elämäänsä oli käynyt jossain pyhäkoulussa, joko säännöllisemmin tai uteliaisuuttaan katsomassa mitä siellä tapahtuu. Sillä 1950 -luvulla pyhäkoulu tavoitti satoja tuhansia lapsia eri puolilla armasta isänmaatamme.
Lutherin puolestapuhuma ja reformaation hedelmänä syntynyt halu lukea ja opiskella on kantanut hedelmiä maassamme.
Kun vertailuun otetaan monia eri tekijöitä mukaan, niin Suomi on maailman kirjallisin kansa oheisen tutkimuksen mukaan.
http://tribune.com.pk/story/1064913/10-most-literate-nations-in-the-world/
Arvoisat lukijat
Kiitokset, kun olette “löytäneet” kirjoitukseni laajasta verkkotarjonnasta. Kommentoinnit ja erilaiset ”linkkiyhteydet” vievät “ajattelua” eteenpäin. ”Kouluteesinä” tuotoksessani on ollut hyvinvointiin vaikuttava ilmaisu: ”Lähikoulut ovat arvovalinta.” Väittämän ”antiteesi” on toteamuksen vastakohta. Mikä se olisi päätöksenteossa, kun mietitään ”oppilaiden parasta”? Koulukysymyksissä on tulkintaeroavuuksia: näkemykset eivät kohtaa, vaikka kysymys on oppilaiden hyvinvoinnista. Nyt keskustellaan vilkkaasti, miten olisi meneteltävä eettisesti oikein kiusaamistapauksissa. Tässä esitän vielä kysymyksen, miten Martti Luther ja Mikael Agricola ”sisäistäisivät” koulutusta koskevan kirjoitukseni. Hehän ovat pohtineet koulutusta yhteiskuntaan kuuluvana toimintana ja kulttuuritekona. Kommentoinnit luetaan mielellään luterilaisuuden juhlavuonna. Muistellaan myös ”aiheesta” Uuden testamentin kääntämisen ja kirjallisuuden tuottamisen luovia ratkaisuja.
Hyvää adventin aikaa ja joulun odotusta.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio