”Pappi voi vihkiä homoparin tuomiokapitulilta salassa”. Turun Sanomat (4.3.) kuvaa yksityiskohtaisesti, kuinka pappi voi salata piispojen ohjeen vastaisesti toimittamansa homoparin vihkimisen.
Vihkiminen ei paljastu, kun avioliiton esteiden tutkinta ja vihkimisen kirjaaminen tehdään maistraatissa. Näin kertoo maistraattien valtakunnallinen prosessien kehittäjä – ”En tiedä, miten edes seurakunta saisi selville, jos pappi on vihkinyt.” Maistraatti ei ilmoita sitä seurakunnalle.
Myös TS:n haastattelemat tuomiokapitulien lakimiesasessorit ja kirkkohallituksen lakimies vahvistavat tämän – ”Meillä ei ole valvontamekanismia.” Tuomiokapitulit saavat tiedon papin toimittamasta homoparin vihkimisestä vain kantelusta tai ulkopuolisesta vihjeestä.”
– – –
Kuinka salaaminen, valvontamekanismi, vihje tai paljastuminen voivat liittyä pappien työhön ja avioliittoon vihkimiseen? Elämä suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirkossa on mennyt vinoon, jos se alkaa muistuttaa Erick Honeckerin ja Egon Krenzin Harppi-Saksaa ennen hajoamistaan.
Keskeinen osa vihkimistä on parin julkinen sitoutuminen. Siihen ei kuulu pelko jonkin paljastumisesta.
Keskeistä on myös luottamus maistraattien ja tuomiokapitulien välillä. Seurakunnat ovat luovuttaneet maistraateille kirkon jäsenten henkikirjatiedot vastikkeetta, tehneet avioliiton esteiden tutkintoja, virkatodistuksia ja sukuselvityksiä perunkirjoituksia varten. Yhteistyö on ollut avointa ja toimivaa. Miten tähän sopii se, että maistraatin henkikirjoittaja neuvoo papeille porsaanreikiä, kuinka olla epälojaali piispalleen?
– – –
Lopulta kyse on papin lojaaliudesta. Pappi vihitään kirkon virkaan julistamaan ilosanomaa ja toimittamaan kirkon pyhiä toimituksia. Tähän kuuluu sitoutuminen kirkon uskoon ja järjestyksen noudattamiseen. Papille tarjoutuisi moniakin tilaisuuksia toimia vastoin pappislupaustaan, opettaa julkisesti tai edistää salaisesti asioita, jotka ovat kirkon opetusta vastaan.
Moniarvoisessa ajassa papistakin voi tuntua houkuttelevalta seurata omia agendojaan. Kyse on usein individualismista, kärsimättömyydestä ja joskus kyvyttömyydestä sitoutua kirkon uskoon ja opetukseen.
Kirkko on luottanut ja luottaa pappiensa lojaaliuteen. Seurakunta on antanut heille kutsun ja piispa vihkimyksen kirkon virkaan. Siihen vastataan uskollisuudella viran hoidossa. Valvonta on viime kädessä mahdotonta, kuten yllä kuvattu esimerkkikin osoittaa.
– – –
Entä jos kirkollinen esivalta on erehtynyt? Reformaattorin esikuvan mukaan papin on silloin toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Ovatko nyt jotkut papit tulleet siihen lopputulokseen, että piispat ovat erehtyneet? Siksi he kuuntelevat piispojen äänen sijaan sisäistä ääntään. Sisäinen äänihän ei voi erehtyä?
Keskustelussa vapautta edustanut kanta on todennut, että avioliittoon vihkiminen on siviilitoimi ja pappi avioliittolain nojalla siviilivirkamies. Tämän valtiokirkollisen kääntymyksensä kautta he ovat löytäneet liittolaisen maistraateista, jotka TS:n mukaan ovat ottaneet omansa vastaan.
– – –
Keskustelussa on myös todettu, että avioliittoon vihkiminen kuuluu kirkossa uskon ytimen ympärillä oleviin kehällisiin ja mahdollisesti muutettaviin asioihin. Joillekin avioliittoon vihkimisestä vastoin kirkon voimassa olevaa järjestystä on muodostunut kuitenkin niin keskeinen kysymys, että se ohittaa piispallisen kaitsennan. Piispan virka on ykseyden virka. Se kokoaa kirkkoa yhteen ja liittää maailman laajaan Kristuksen kirkkoon. Piispa vihkiessään ja kaitessaan pappeja kiinnittää heidät Sanan ja sakramenttien viran toimittamiseen, Kristuksen näkyväksi tekemiseen, jotta syntyisi usko. Siten kirkon virka on enemmän kuin kehällinen kysymys.
Minusta yllä kuvatussa asiassa kehällinen on alkanut hallita keskusta. Seurauksena on kirkon ykseydelle vahingollinen hajaannus. Olisiko muistettava ohjetta: ”joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen.” (Luuk 16:10).
Särkiö: ”jos se alkaa muistuttaa Erick Honeckerin ja Egon Krenzin Harppi-Saksaa ennen hajoamistaan.”
Tarkoitatko stasin kaltaista ilmiantoverkostoa homopareja vihkivien pappien paljastamiseksi?
Niin, se ei olisi suomalaiseen avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan sopivaa.
Särkiö: ” Yhteistyö on ollut avointa ja toimivaa.”
Tarkoittaako tämä sitä, että maistraatin pitäisi toimia homopareja vihkivien pappien ilmiantajana kirkolle?
Ei ilmiantamaan, mutta ei myöskään neuvomaan porsaanreikiä vihkimisen salaamiseksi. Papin toimittama avioliittoon vihkiminen on kirkollinen ja siksi siitä tulee tehdä merkintä seurakunnan ylläpitämiin kirkonkirjoihin kasteen ja konfirmaation sekä hautaansiunaamisen tavoin – siviilivihkimiseen papeilla ei ole oikeutta ilman ylempää oikeustieteellistä tutkintoa eikä maistraatin antamaa lupaa.
Jos pappi on syyllistynyt virkarikokseen niin miksei maistraatti saisi sitä ilmoittaa? Onko asenteesi sama muidenkin rikosten suhteen? Jos joku lähtee kännissä ajamaan ja siitä soittaa poliisille niin onko se stasimeinnkiä??
Juhani: Minusta ei ole myöskään lihakauppiaan asia käräyttää asiakasta, jos joku Vegaaniliiton jäsen ostaa pihviä.
Särkiö: ”– siviilivihkimiseen papeilla ei ole oikeutta ilman ylempää oikeustieteellistä tutkintoa eikä maistraatin antamaa lupaa.”
Papin suorittama vihkiminen on silti pätevä ja laillinen olipa se sitten kirkollinen tai siviilivihkiminen tai olipa siitä ilmoitettu seurakunnalle tai ei. Ei kai siitä muuten olisi mitään syytä nostaa tämmöistä mekkalaa.
Juhani: ”Jos pappi on syyllistynyt virkarikokseen niin miksei maistraatti saisi sitä ilmoittaa? ”
Pappi ei homoparin vihkiessään ole syyllistynyt Suomen lain vastaiseen, maistraatin näkökulmasta kiellettyyn tekoon, joten mikä syy maistraateilla olisi ilmiantaa pappi vihkioikeuden omaavana viranhaltijana Suomen lain mukaan laillisesta toiminnasta?
Viittaat kommentissasi virkarikokseen. Virkarikoksiin syyllistymisen ratkaisevat hallinto-oikeudet ja viime kädessä korkein hallinto-oikeus, ei Juhani Ketomäki.
Vertauksesi rattijuopon ilmiantoon ontuu, ja pahasti ontuukin.
Pekka, on hyvä, että näistä asioista keskustellaan. Pystymme varmasti tekemään sen ihan leppoisasti 🙂 Keskustellen asiat vähitellen selkenevät.
Tämän kuun alusta lähtien kirkkomme papeilla on ollut oikeus vihkiä samaa sukupuolta olevat parit aivan julkisesti ja laillisesti ja kirkon oman järjestyksen mukaan.
Vihkitehtävässään papit ovat sekä kirkon palvelijoita että yhteiskunnan viranomaisia. Heidän tehtäväänsä vihkijöinä säätelevät avioliittolaki ja kirkolliskokouksen muotoilemat kirkkolaki ja kirkkojärjestys.
Avioliittolaista on 1.3. alkaen poistettu samaa sukupuolta olevien vihkikielto. Jos kirkko pitää sitä pappiensa toiminnassa välttämättömänä, sen on aloitettava prosessi kiellon ottamiseksi kirkon omiin säädöksiin eli kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen.
En pidä tällaista kieltoa tarpeellisena. Sen sijaan pitäisin hyvänä, että tavalla tai toisella saataisiin sovittua papeille omantunnonvapaus väistyä vihkimisestä.
Vesa Hirvonen
Vesa, kiitos kommentista, jossa totesit samoin kuin kirjoituksessasi viime viikon Hesarissa, että papeilla on 1.3. alkaen kirkon järjestyksen mukaan oikeus vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys on kuitenkin eri mieltä. Siksi ei ole minusta oikein väittää varmana asiana julkisuudessa toisin. Tiedämme molemmat, ettei kirkkolainsäädännössä 1994 lähtien pois jäänyt rajaus kihlakumppanien sukupuolesta tarkoittanut avioliittokäsityksen muutosta. Se käy ilmi Kirkolliskokouksen hyväksymästä Kirkollisten toimitusten kirjasta, jossa kihlakumppanien sukupuoli eksplikoidaan maininnalla sulhasesta ja morsiamesta. Senkin tiedämme, että kirkolliskokouksessa on perin vaikeaa muuttaa lakia puoleen tai toiseen määrärenemmistöllä. Silti toivon, että asia saadaan ratkaistua ja kirkko pysymään edes kohtuullisesti koossa.
Väite siitä että kirkkolakia tai kirkkojörjestystä pitäisi muuttaa, ei edelleenkään pidä paikkaansa. Se ei muutu todeksi siitä jankuttamalla.
Särkiö: ”Siksi ei ole minusta oikein väittää varmana asiana julkisuudessa toisin.”
Väittäähäm kirkkokin varmana asiana, että Jumala, Perkele, taivas ja helvetti ovat tosisioita, vaikka kukaan ei sitä tiedä.
tosisioita = tosiasioita
Esa Hirvonen kirjoitti.”Tämän kuun alusta lähtien kirkkomme papeilla on ollut oikeus vihkiä samaa sukupuolta olevat parit aivan julkisesti ja laillisesti ja kirkon oman järjestyksen mukaan.”
Ei taida mennä ihan noin.
Kannattaisi lukea Risto Tuorin kirjoitus 1.3. tällä sivustolla. Siis huolellisesti ihan kokonaan.
Tässä vain ote
”Lainsäädäntöhistoriasta voidaan todeta, että vielä 1.1.1994 asti voimassa olleen kirkkolain (L 23.12.1964/635) 56 §:ään sisältyi maininta miehestä ja naisesta kihlakumppaneina. Kun silloin avioliiton kuulutukset poistettiin kirkkolaista, maininta miehestä ja naisesta jäi pois. Muutos ei siis johtunut kirkon avioliittokäsityksen muuttumisesta eikä sitä silloin muutettu.
Tarkoituksenmukaisuustulkinnassa kirkkolakia, kirkkojärjestystä ja sen valtuutuksin hyväksyttyä kirkkokäsikirjaa on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, jolloin on katsottava niiden yhtenäisenä tarkoituksena olleen, että vain mies ja nainen voidaan vihkiä kirkolliseen avioliittoon.
Evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat pappislupauksessaan sitoutuneet kirkon tunnustukseen. Siitä poikkeaminen voi johtaa tuomiokapitulin kurinpitotoimiin, joten en voi ymmärtää, millä valtuuksilla kukaan voi yllyttää pappeja sellaiseen.”
Tarja, vielä ei kukaan pysty varmasti kertomaan, miten asia loppujen lopuksi menee. Risto Tuori on esittänyt oman näkemyksensä ja Vesa Hirvonen oman, eriävän näkemyksensä. Niitä ei ole vielä oikeudessa testattu, eikä niin ehkä koskaan käykään.
Lähiaikoina nähdään, mihin Sadinmaasta tehty kantelu johtaa. Muitakin vastaavia tapauksia lienee tulossa. Nyt ei auta kuin odottaa rauhassa, miten niissä käy.
Ehkä tai luultavasti niin kuten kirjoitit Risto Korhonen. Ev.lut. kirkkomme kompuroi ongelmasta toiseen. Muita kristittyjä kirkkokuntiahan ei moinen näytä lainkaan vaivaavan. Mistähän se johtuu?
Tarja: ”Siitä poikkeaminen voi johtaa tuomiokapitulin kurinpitotoimiin”
Tuomiokapituli ei ole mikään puolueeton tuomioistuin. Viimekädessä asia ratkaistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jonka ratkaisuja on näissä keskusteluissa turha lähteä arvailemaan. Aikanaan tullaan sekin varmaan näkemään, jos ja kun sinne asti ko. tapauksista valitetaan.
Tarja: ” joten en voi ymmärtää, millä valtuuksilla kukaan voi yllyttää pappeja sellaiseen.”
Tuskinpa ketään niistä papeista, jotka vihkivät homopareja, pitää siihen yllyttää. Uskonpa, että he tekevät sen ihan vapaaehtoisesti.
Kimmo Wallentin. Sitaatit siis Risto Tuorin erinomaisesta kirjoituksesta tällä sivustolla 1.3. Mutta kommenttisi ok.
Piispojen johtamat tuomiokapitulit tekevät päätökset. Aikanaan kuulemme päätökset ja niiden perustelut. Aika näyttää ovatko päätökset Jumalan tahdon mukaisia vai ovatko ne sodomasta.
Juha: ”Piispojen johtamat tuomiokapitulit tekevät päätökset. ”
Juu, voivat ne päätöksiä tehdä ihan vapaasti, mutta et taida olla tietoinen, että viimeisen sanan näissäkin kirkon virkoihin liittyvissä asioissa sanoo kuitenkin korkein hallinto-oikeus jos/kun sinne asti alempien tuomioistuinten päätöksistä valitetaan.
Miksi pitäisi odottaa, että aika näyttää? Jos joku tietää jo nyt, mikä on Jumalan tahto, eikö nyt kannattaisi varmistaa, että piispat ja tuomiokapitulit päättävät sen mukaisesti?
”…ovatko ne sodomasta.” Pienellä kirjoitettuna tuon kauan sitten hävitetyn kaupungin nimestä tulee yleiskäsite. Sopiihan se. Ehkä voisi käyttää vahvempaakin ilmaisua: syvältä sodomasta.
Kimmon puheenvuorot tässä ja muualla tästä asiasta kuulostavat minun korviini hassuilta. Koko koulutukseni tähtäsi oikeusjärjestyksen opetteluun ja siihen kuului oleellisena osana oikeusjuttujen arviointia ja päätösten ennakointia. Eihän muuten opi jos lukee pelkkää teoria. En tietenkään aina ole oikeassa mutta pyrin kyllä perustelemaan. Jos olisin yliopiston opettaja, tekisin asiasta tenttikysymyksen. Tehtävä olisi: kirjoita kapitulin päätös. Monenlaisia vastauksia varmasti tulisi ja ne arviosteltaisiin sen mukaan miten on perusteltu.
Tässä asiassa voi käydä melkein miten vaan. Jos kapituli pyörittelee asiaa niin ettei siitä seuraa mitään niin asia päättyy siihen. Jos sanktioita tulee niin Sadinmaa luultavasti valittaa asiasta. Vasta silloin hallinto-oikeus tulee kuvioihin.
Juhani Ketomäki :”Jos kapituli pyörittelee asiaa…”
Jos kapituli pyörittelee asiaa, niin käsitykseni mukaan se ei pyörittele sitä talkootyönä, vaan kirkko maksaa asian pyörittelijöille palkkaa heidän työstään. Olenko väärässä?
Juhani: ”Jos kapituli pyörittelee asiaa niin ettei siitä seuraa mitään niin asia päättyy siihen.”
Olen samaa mieltä.
Juhani: ” Jos sanktioita tulee niin Sadinmaa luultavasti valittaa asiasta.
Miksei valittaisi? Tästäkin olen samaa mieltä.
Juhani: ”Vasta silloin hallinto-oikeus tulee kuvioihin.”
En ole muuta väittänytkään. Olen pahoillani, jos olen ilmaissut mielipiteeni epäselvästi aikaisemmissa kommenteissani.
kimmo wallentin : ”Juhani: Jos sanktioita tulee niin Sadinmaa luultavasti valittaa asiasta.”
”Miksei valittaisi? Tästäkin olen samaa mieltä.”
Kirkolle halutaan nyt opettaa, että sen ei pidä leikkiä Jumalaa maanpäällä, kun Jumalaa haluavat leikkiä valtion virkamiehet. Keskustelimme äsken asiasta, ja ainakaan me emme halua olla sitä työtä kirkollisverovaroilla rahoittamassa.
Tuula Hölttä, totta kai työstä maksetaan palkkaa. Jotenkinhan tämä asia on ratkaistava. Kapitulin jäsenistä kuukausipalkkaa saavat tietääkseni vain piispa ja lakimiesasessori. Muut asessorit saavat palkkaa omissa papinviroistaan ja tästä luultavasti kokouspalkkioita.
Aina välillä olen ollut havaitsevinani että teologit suhtautuvat aika suurpiirteisesti lakien noudattamiseen. Tällä en tarkoita varsinaista lakien rikkomista mutta kylläkin menettelytapojen suhteen kuten aikanaan Kylliäisen tapauksessa. Tässäkin tapauksessa saatetaan menetellä niin.
Piispuus on ykseyden virka. Ja aivan liian usein se on tarkoittanut sitä, että piispat pyrkivät kynsin hampain pitämään kiinni epäoikeudenmukaisista ja epäeettisistä ykseyksistä. Joitain ihmisryhmiä (naisia. lapsia, etnisiä vähemmistöjä tms.) on uhrattu ykseydelle. Eettisiä ongelmia, epäoikeudenmukaisutta jne. on lakaistu maton alle, koska niistä puhuminen (avoimesti ja kriittisesti) on ollut uhka (epäoikeudenmukaisen ) ykseyden voimassa ololle.
Sari R-L :”Joitain ihmisryhmiä (naisia. lapsia, etnisiä vähemmistöjä tms.) on uhrattu ykseydelle. Eettisiä ongelmia, epäoikeudenmukaisutta jne. on lakaistu maton alle, koska niistä puhuminen (avoimesti ja kriittisesti) on ollut uhka (epäoikeudenmukaisen ) ykseyden voimassa ololle.”
Hyvin paljon palkatonta vapaaehtoistyötä puolisoni suostumuksella ja hänen kanssaan yhteistyössä tehneenä hoidapa asiat sitten Miina Sillanpään hengessä niin, että myös vapaaehtoistyölle määritetään taloudellinen arvo ja se lasketaan mukaan bruttokansantuotteeseen.
Nyt tässä kyseessä olevassa piispojen avioliittoa koskevassa kannanotossa syksyltä 2016 tavoitellaan Suomen ev.lut. kirkon ykseyttä. Siinä tuskin on kyse Sarin mainitsemista ”epäoikeudenmukaisista ja epäeettisistä ykseyksistä.”
Ykseyden virka? Ja tästä huolimatta Mäkinen ja Askola tekevät kaiken mahdollisen oman kirkkonsa hajottamiseksi.
Katsotko edistäväsi kirkon ykseyttä hyökkäämällä toistuvasti kahta sen piispaa vastaan, Juhani Ketomäki?
Martti Pentti, en ymmärtänyt. Ketä vastaan olen hyökännyt?