Mikä kirkon vapaaehtoistoiminnassa on vikana? Se on hahmotonta. Sillä ei ole brändiä. Se kutsuu toimintatarmoisia, mutta mihin, ”seurakunnan vapaaehtoistoimintaan”. Käsi ylös, kuka innostuu.
Joku saattaa kyllä lähteä HelsinkiMission vapaaehtoiseksi juuri siksi, että haluaa olla helsinkimissiolainen. HelsinkiMissio on vahva brändi. Silti uskon, että suurin osa HelsinkiMission vapaaehtoisista on lähtenyt mukaan auttaakseen yksinäistä vanhusta.
Tavallisen paikallisseurakunnan brändi on vaikea rakennettava. Helsinkiläisistä seurakunnista minun mielestäni brändiä ovat onnistuneesti rakentaneet vain Kallio ja Lauttasaari. Nokian seurakunnan tiedottaja onnistui osuvilla mainosteksteillään hienosti korjaamaan Nokiaan vanhastaan liitettyä koivistolaista mielikuvaa. Useimmat meistä tietävät Pispalan kirkon, koska pastori Ruusukallio on ottanut sen tienvarteen sijoitetun ilmoitustaulun sanataituruutensa käyttöön. Keskimäärin seurakunnat ovat kuitenkin kirkollista massaa. Kirkko itsekin on hahmoton brändi.
Jos seurakunnan alueella asuvien suuri reservi halutaan ottaa käyttöön, on lähdettävä tarpeesta, ei tekijästä eikä hänen ”mielekkäästä vapaaehtoistehtävästään”. Kun helsinkiläiset diakoniatyöntekijät hetki sitten etsivät talouden ymmärtäjiä neuvomaan asiakkaitaan raha-asioissa, tarkasti rajattuun tehtävään ilmoittautui enemmän ihmisiä kuin oli tarpeen. Kaikki valitut olivat talouden ammattilaisia.
Yhtä lailla eri alojen osaajat voisivat innostua antamaan aikaansa pro bono, kun tehtävä olisi tarkkarajainen eikä yhteisöllisyyttä yritettäisi väkisin rakentaa koko seurakunnan tai hämärästi määritellyn kirkon tasolle.
Jos minulta kysyttäisiin, haluanko ruveta kotiseurakuntani Malmin vapaaehtoiseksi, vastaisin ilman muuta ei. Jos minulta kysyttäisiin, voisinko Malmin kirkkovaelluksen vetäjänä tulla Helsingin seurakuntien pyhiinvaelluksia toteuttavien vastuunkantajien joukkoon, sanoisin kyllä. Meistä pyhiinvaelluksia toteuttavista tulisi yhteisö, joka toimii Helsingin seurakunnissa. Samalla tavalla voisin ilmoittautua Helsingin seurakuntien kirjoitustaitoisten, lasten kristillisen kasvatuksen talkoolaisten tai nopean toiminnan joukkoihin. Jos olisin juristi, en tarjoutuisi vapaaehtoisten listaan, mutta voisin lupautua turvapaikanhakijoille oikeusapua antavien ryhmään.
Tarpeen tullen meiltä erilaisissa ryhmissä toimivilta voisi kysyä myös muuta apua. Olisimme yhä laajenevaa vastuuta kantava reservi olematta silti harmaata, seurakuntamme vapaaehtoiskoordinaattorin paimentamaa karjaa.
Kaisa Raittila
Puuttuu siitä muutakin. Vapaaehtoinen tuo mukanaan aina jotain. Harvassa paikassa on valmiuksia ja rohkeutta ottaa sitä kaikkea vastaan. työ tahdotaan tehdä omalla ja hyväksi nähdyllä tavalla. Vapaaehtoisen tuomat ehdotukset harvoin menee eteenpäin. Näin vapaaehtoiset turhautuu ja vetäytyy pois.
kirkon työntekijänä ollessani tehtäviini kuului vapaaehtoisten rekrytointi. Sain mukaan yhden hyvän tyypin matkaa järjestämään. Hänelle toinen työntekijä laittoi luun syvälle kurkkuun ja se siitä vapaaehtoisesta. Siinä katosi täysin hänen motivaationsa. Koska hänen näkemyksensä torjuttiin tylysti.
Työtekijät tarvitsisivat koulutusta vapaaehtoisten motivoimiseen ja mukana oloon. ei ole ihan yksinkertainen juttu ottaa sivusta joku tekemään omia töitään..