Arvot olivat keskeisesti mukana Kirkkopäivien (Turku 19. – 21.5) keskusteluissa, jotka käytiin ennen tietoa pian vastaan tulevasta hallituskriisistä. Kriisin syynä on mainittu puolueiden erot juuri arvoissa. Kriisi on mahdollisuus, joka voi muuttaa arvoasetelmia. Ehkäpä Kirkkopäivätkin herkistivät arvojen huomioon ottamiseen?
Kirkkopäivien suuri teema tuntui tänä vuonna olleen kirkon asema yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Kirkon ja valtion suhteet olivat nekin esillä. Siihen on nk. Paperittomiin suhtautuminen tuonut jännitettä. Myös armosta puhuttiin paljon, onhan se juhlavuoden teemana.
Itse asiassa Kirkkopäivillä kaksi juhlavuotta, Reformaatio 500 vuotta ja Suomi 100 vuotta, yhdistyivät erinomaisesti.
Kirkon asema
Kirkon asema yhteiskunnassamme eikä varsinkaan ihmisten elämässä ei ole niin heikko tai heikentynyt kuin annetaan ymmärtää. Kirkko ja valtion on erotettu toisistaan, mutta niillä on läheinen vuorovaikutus.
Valtiovallan korkeat edustajat presidentti ja pääministeri korostivat kirkon tekoja ja mahdollisuuksia konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa.
Luterilaisuuden asemasta Suomessa käydyssä keskustelussa olivat esillä Raamatun vaikutus, ihmisarvo, eutanasia ja kuolema, rituaalit kuten avioliittoon vihkiminen… Todettiin, että kristinusko on meissä, tiedostamme sitä tai emme. Vaikutus on kauan sitten syntynyttä.
Valtiovalta
Huippukeskustelussa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja ex-piispa Eero Huovinen käsittelivät maallisen ja hengellisen vallan suhdetta lähtökohtana mm. 10 käskyä ja uskontunnustus. Keskustelussa pohdittiin yhtäältä käskyn ja lain sekä toisaalta maallisen ja hengellisen tuomarin eroavuuksia.
Huovinen kysyi, kumpi armahtaa, tuomari vai Jumala, johon Niinistö totesi, että ”vahvemmalta voi odottaa enemmän armoa”.
Keskusteluissa käsiteltiin monessa salissa tietysti myös pakolaiskysymystä. Valtiovallan edustajien puheenvuoroissa oli havaittavissa lievää ymmärtämystä turvapaikanhakijoita, jopa oleskelulupaa vaille jääneitä kohtaan, ainakin halusin kuulla niin. Kirkon toimia kehuttiin kotouttamisessa.
Pääministeri muistutti siitäkin, että konflikteja ratkaistaessa on tärkeä tuntea uskonnolliset tekijät. ”Uskontoa käytetään usein vihan lietsomiseen.”
Kirkkopäivät
Olen käynyt Kirkkopäivillä Hyvinkään päivistä vuonna 1993 alkaen. Samoja aihepiirejä käsitellään vuodesta toiseen, mutta niiden sisältö muuttuu. Esimerkiksi lähimmäisyys ja kansainvälisyys painottuvat nyt eri tavoin kuin 90-luvulla. Kirkon tulevaisuudesta on aina puhuttu, sillä kirkko taitaa olla aina kriisissä.
Kirkkopäivät luotaa kirkon ja yhteiskunnan tilaa, joka minunlaista kävijää miellyttää, ja uskon sen myös hyödyttävän sekä kirkkoa että yhteiskuntaa. Ohjelma auttaa ymmärtämään oman ajan ilmiöitä ja näkemään eteenpäin.
Parasta on monipuolisuus ja runsaus. Ne ovat kirkkopäivien vahvuus, osa brändiä, ja samalla heikkous. Aina harmittaa, kun ei kaikkeen kiinnostavaa voi osallistua.
Sinänsä on hyvä ajatus yhdistää erilaisia kirkon tapahtumia samaan paikkaan ja ajankohtaan, mutta se rajoittaa osallistumista varsinkin peruskirkkopäiväohjelmaan. Yhdistämällä useita tapahtumia samaan viikonloppuun ja paikkaan saadaan komea kokonaisosanottajamäärä, mutta yksittäiset ohjelmat saattavat jäädä paitsi monta kiinnostunutta osanottajaa.
Päätösmessussa liturgina toiminut arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi, että ”liitymme tässä maailmanlaajuiseen Kristuksen kirkkoon”. Minua Kirkkopäivien globaalius ja universaalisuus sykähdyttävät.
