Näin Paul Thomas Andersonin elokuvan Mestari ennakkonäytöksessä. Vaikka jotkut elokuvan tekijöistä saattavat väittää muuta, elokuvan innoittajana ja esikuvana on selvästi toiminut skientologia. Elokuva sisältää lukemattomia viittauksia skientologiaan ja sen perustajaan L. Ron Hubbardiin.
Lyhyt versio näistä seikoista: on vuosi 1950, karismaattinen johtaja kehittää filosofian ja terapiasysteemin. Keskeinen menetelmä tässä on auditointi, jota voisi kuvata eräänlaiseksi kuulusteluksi puolittaisessa transsitilassa. Tämä elokuvassa prosessoinniksi kutsuttu toiminta pyrkii saamaan esille ihmisten ongelmat ja traumat, joiden Mestari kertoo olevan peruja synnytyksen ja raskauden ajan rankoista kokemuksista sekä aiempien elämien aiheuttamia. Prosessoinnin avulla ihmisen ongelmat voidaan ratkaista.
Elokuva keskittyy skientologian varhaisvuosiin ja siihen miten Hubbardin kaltaisen miehen karisma, mielikuvitus ja hypnotisoijan taidot kohtaavat rikkinäisen, juuriltaan revityn ihmisen, joka etsii paikkaansa. Ihmiset saadaan uskomaan uskomattomiin asioihin ja he ryhtyvät puolustamaan aatetta aggressiivisinkin keinoin. Ihmisistä tulee sananjulistajia: ”Haluaisitteko hallita elämäänne? Tarjoamme ilmaista prosessointia. Se toimii.”
Elokuva ei kuitenkaan kerro kovinkaan paljon skientologiasta. Ehkä se ei ole elokuvan pyrkimyskään, mutta varoittelen niitä, joille on kerrottu kyseessä olevan elokuva skientologiasta. Elokuva ei oikeastaan edes kerro siitä miten uskonlahko perustetaan, koska seuraajien joukko on jo olemassa elokuvan alussa. En kokenut suurta ahaa-elämystä näiden myöhempien aikojen profeettojen persoonallisuuden suhteen. Elokuvaa voi kritisoida tarinan puutteesta, vaikka skientologiassa olisi aineksia vaikka minkälaisiin jännittäviin ja tunteita herättäviin kertomuksiin.
Elokuvassa ei kerrota miten skientologia alkoi keskittyä rahan tekemiseen ja miten se ajoi ihmisiä ympäri maailmaa pahoihin velkoihin heidän rahoittaessaan kallista harrastustaan. Miten skientologia saavutti 25 vuoden taistelun jälkeen aseman verovapaata toimintaa harjoittavana uskontona Yhdysvalloissa. Miten se on pyrkinyt saavuttamaan aseman rekisteröitynä uskontona sen tuomine etuineen ympäri maailmaa.
Myöskään ei kerrota kirkon lukuisista oikeustaisteluista, skientologien yrityksistä soluttautua useiden maiden hallintoihin, järjestöihin ja mediaan, vallanperimystaistelusta kun Hubbard kuoli, skientologien nykyisen johtajan David Miscavigen diktaattorimaisista otteista liikkeen johdossa, viimeaikaisista puhdistuksista ja loikkauksista, jotka ovat jättämässä liikkeen johtajan melkoisen yksin.
Elokuva ei kerro siitä miten skientologia on uskon vankila, joka kontrolloi jäsentensä elämän jokaista yksityiskohtaa ja josta eroaminen on tehty hyvin vaikeaksi. Eikä siitä miten se vaientaa kriitikkonsa julmasti. Tai miten se orjuuttaa ihmisiä, jotka uhraavat sille koko elämänsä ja rankaisee virheitä tehneitä sisäpiiriläisiä sulkemalla heidät vankileirejä muistuttaviin oloihin. Ja määrää perheenjäseniä katkaisemaan yhteydet skientologiaan kriittisesti suhtautuviin entisiin jäseniin. Nämä elokuvat odottavat vielä tekijäänsä. Hyviä kirjoja ja dokkareita on tehty näistä aiheista, suosittelen seuraavia: BBC Panorama, The Secrets of Scientology ja Lawrence Wright: Scientology, Hollywood, and the Prison of Belief.
Mestari ei myöskään kerro juuri mitään skientologien absurdeista opeista, jotka netti ja South Park ovat kuitenkin jo ansiokkaasti paljastaneet meille. Ehkä Anderson ei voinut olla kovin kriittinen skientologeja kohtaan, koska hänen kaverinsa Tom Cruise on skientologi ja David Miscavigen paras ystävä.
Skientologeja on Suomessa tietääkseni vain kourallinen, mutta ilmiö on mielenkiintoinen. Mestari on omiaan herättämään lisää kiinnostusta aiheeseen.
Onnea Teuvolle. Hän on herkkä ja sympaattinen henkilö. Hänellä on monia hyviä tavoitteita joita artikkelin lopussa mainittiin.
Viitaten hänen Räsänen kommentttin, niin Teuvolle kuitenkin pohdittavaksi, että tuleeko kirkkoa kehittää oman tahdon mukaiseksi vai sen mukaiseksi kuin Raamattu opettaa? Raamattua voi toki tulkita monella tavalla, mutta mitä enemmän sitä lukee sitä selkeämpiä sen suuret linjat ovat.
Rakkaus voi joskus loukata ihmisiä. Jeesus oli täynnä rakkautta ja julisti armoa sekä totuutta. Se oli silti joidenkin mielestä loukkaavaa. Toisia loukkasi ylenpalttinen armo ja toisia totuus ja kehotus parannuksen tekoon.
Loma toteaa: ”Räsänen kertoo aina mielipiteitä Raamatun kautta, eikä pysty kertomaan omia mielipiteitä. Tuntuu synkeältä, ankealta ja pahalta mitä hän puhuu varsinkin homoja ja lesboja kohtaan. Se sattuu aika paljon, kun lukee niitä juttuja, jokaisella kuitenkin on ihmisoikeus. Raamattua voi lukea monella tavalla, sanotaan, että rakasta lähimmäistäsi. Ei siinä sanota, että ota selville ensin millainen ihminen on ja rakasta vasta sitten.”
Kyllä omiakin mielipiteitä pitää olla, mutta kyllähän Raamattu ensisijaisesti määrää kristityn maailmankuvan perusteet.
Lähimmäisen rakastaminen ei voi olla ohi Raamatun. Jumalan rakastaminen on Hänen käskyjensä pitämistä. Raamattu tuomitsee selkein sanoin homouden. Sisllä siisti. Siinä ei lähimmäisen rakkaus ja pahalta tuntuminen auta.
Mitä Loman ja muut homoaktivistit tulevat tekemään ja itkemään kirkkovaltuustoissa? Keskittymään oman agendansa ajamiseen…
Juhani Heinonen: ”Rakkaus voi joskus loukata ihmisiä. Jeesus oli täynnä rakkautta ja julisti armoa sekä totuutta. Se oli silti joidenkin mielestä loukkaavaa.”
Joo, etenkin kirjanoppineiden ja fariseusten mielestä, uskonnollisen eliitin.
Ei mikään ole muuttunut, koska kristinusko toistaa juutalaisuuden synnit eli harhaan menot. Erottavien aitojen pystyttäminen on tärkeämpää kuin niiden purkaminen, minkä kirkkojen historia todistaa.
Mitä taas räsäsläisyyteen tulee, niin politiikkana se tarkoittaa sitä, että otetaan köyhiltä ja jaetaan rikkaille. Ei voi palvella kahta herraa. Räsänen on ministerinä valinnut puolensa.
http://yle.fi/uutiset/tutkija_hallitus_rapauttanut_perusoikeuksia_vuosi_vuodelta/7592954
Eikö terveeseen uutisointiin kuuluisi että kerrotaan uutisia tasapuolisesti.
Loman sai vasta yhdeksänneksi eniten ääniä seurakunnassaan. Missä on noiden kahdeksan enemmän ääniä saaneiden ehdokkaiden mielipiteiden esittelyt?
Pastori Pekka Nenonen Yhdessä matkalla -listalta sai 204 ääntä.
Fysioterapeutti Paula Viljakainen Kokoomus ja sitoutumattomain listalta sai myös 204 ääntä.
Opiskelija Peppiina Purtilo Partiolaiset ja nuori seurakunta -listalta sai 201 ääntä. Jos uutisoija nyt ihan pakosti haluaa hyppiä valtuutettujen luottamuksen saannin yli, niin ainakin tässä olisi jotakin mistä kirjoittaa.
Tähän mahtuu vielä viisi muuta valtuutettua, jotka ovat saaneet enemän ääniä kuin jutussa kerrottu henkilö, joka sai 127 ääntä eli kolmanneksi vähiten Espoonlahden seurakunnasta valtuustoon päässeistä.
Jos ja kun Raamattua voidaan tulkita monella tavalla niin kuka silloin päättää kenen tulkinta on oikea? Me ihmiset olemme niin pieniä, heikkoja ja vajavaisia ja kuten Raamattu sanoo oma sydämemme on petolinen. Mielellämme uskomme/uskottelemme asiat itsellemme mieluisiksi. Kuitenkin on turvallisinta nöyrtyä Jumalan Sanan edessä ja pyytää johdatusta kaikkeen totuuteen. Sillä etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan. Siunausta totuuden etsijöille.
Raamattua tulkitaan usein ihan omista lähtökohdista. Omien mieltymysten mukaan. Jokainen ymmärtää, ettei sellainen tulkinta ole mistään kotoisin. Raamattu itse antaa tulkinnalleen raamit. Niitä noudattamalla tulkinnalle tulee tolkku. Meillä on iloa tuottava sanoma Vapahtajasta. Sanoma, joka tuo Jumallisen voiman ihmisen elämään. Tuon voiman ilmeneminen käytännössä riippuu täysin siitä pysytäänkö Raamatun osoittamissa pelisäännöissä. Niitä noudattamalla Boweri tulee esiin ja vaikuttaa. Toimimalla vastoin Raamatun antamia raameja mitään todellista voimaa ei voida havaita.
Lähimmäistä voi ja pitää rakastaa vaikka ei hyväksy hänen elämäntapaa joka on Jumalan Sanan vastaista.
Nämä kaksi asiaa on hyvä osata erottaa toisistaan.
Tuskin meistä yhdestäkään mitään todellista rakkautta löytyy.
Oma rakkauteni on ainakin hyvin puutteellista. Oman seksuaalisen identiteettini muodostumisen aikoihin homous oli kaikkea muuta kuin hyvksytty asia. Seksuaalisuus on mukana jokaisen viimeiseen hetkeen asti. Niinpä minun sukupolveltani ei voi kummoista muutosta odottaa. Varsinkaan kun on selvää, ettei homous ole synnynnäistä, eikä muuttumaton ominaisuus. Niinpä homuden harjoittamisen hyväksymistä ei kannata minulta odottaa. Toki Jumala kykenee eroittamaan nuo kaksi Anne-Marin mainitsemaa tekijää. Itse olen aika heikoilla tuon erottamisenkin suhteen. Se rakkaus mitä minusta noissa kohtaamisissa löytyy ei varmasti ole omaa ansiotani.
Kuka kumma on Teuvo Loman ja miksi hänen valintansa on uutinen?