Matteuksen evankeliumissa enkeli haudalla käskee naisten viedä sana opetuslapsille, että heidän tulee mennä Galileaan, jossa he saavat nähdä Jeesuksen. Hetkeä myöhemmin naiset näkevät Jeesuksen, joka myös käskee opetuslasten mennä Galileaan (Mt 28: 7, 10).
Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen Jerusalemissa: Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta (Lk 24:49).
Matteuksen evankeliumissa alleviivataan sitä, että opetuslasten tulee jättää Jerusalem, jotta he kohtaisivat Ylösnousseen Galileassa. Luukkaan Jeesus puolestaan painottaa pysymistä Jerusalemissa. Kumpi oli Ylösnousseen kohtaamisen paikka?
En tiedä. Matteukselle Jerusalem on ymmärtämätön jo Jeesuksen syntyessä ja sen temppeli hedelmätön kuin viikunapuu, jonka Jeesus kirosi. Luukkaalle Jerusalemin temppeli on Jeesuksen perheen hurskauden keskus, jonne Jeesus viedään jo vauvana, jossa Jeesus loistaa 12-vuotiaana ja jonka tuhoamissyytöksen Luukas siirtää Stefanoksen oikeudenkäyntiin. Minusta sekä Matteuksen että Luukkaan kertomukset ilmentävät kirjoittajansa teologista motiivia ja korkeintaan toinen historiallista totuutta.
———–
Matteuksen Jeesus lupaa: …minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Mt 28:20).
Luukkaan evankeliumissa (24:50-53) ja Apostolien teoissa (1 ja 2) kuvataan, kuin Jeesus otetaan taivaaseen ja opetuslapsiin vuodatetaan Jeesuksen lupaama Pyhä Henki.
Läsnä vai poissa? Yleensä sujuvasti harmonisoimme kertomukset. Mutta entä jos emme täydennäkään Matteuksen kertomusta Luukkaan tiedoilla? Opetuslapset vakuuttuvat siitä, että Jeesus elää. Mitä ruumiille tapahtui ei ole oleellista: ylösnousemuksen tarkempi luonne jää analysoimatta ja selittämättä.
———–
Molemmat kysymykset koskettavat kristillisen uskon ydintä. Kumpikin kysymys nousee Raamatun tekstistä. Ei esimerkiksi ihmeet kieltävästä maailmankuvasta. Tietysti nämä kysymykset voi sivuuttaa demonisoimalla ne. Tai sitten voi asettaa uskon ehdoksi kertomuksille väkivaltaa tekevän harmonisoinnin. Mutta millaista uskoa se olisi?
Vai olisiko sittenkin parempi suostua Raamatun rosoisuuteen?
Heikki Leppä kirjoitti: Oleellinen kysymys on, mihin epäilys kohdistuu — Totta, monesti vain näyttää siltä, että se epäilys vyörytetään kaikkeen ilman sen tarkempia erittelyjä. Tässä suhteessa saa olla tarkkana, että niin ei kävisi.
Antisemitismin lukeminen Uuden testamentin sisälle on usein pahasti anakronistista. Etninen ja uskonnollinen juutalaisuus kiinteytyi tunnistettavaksi ryhmäksi ja kansaksi vasta Uuden testamentin jälkeisinä aikoina. Sekä juutalaisuuden ihailu että sen vainoaminen ovat myöhempien aikojen ilmiöitä. Uudessa testamentissa kaikki tapahtuu etnisen juutalaisuuden sisällä.
Suuri osa siitä, mitä Raamatusta ymmärretään ja mihin sen sanoja käytetään lienee anakronistista. Siksi on tärkeää, että Raamattua tutkitaan. Sekin on tärkeää, että tutkimustuloksista kerrotaan. On hyvä, että haetaan syytä sille, että evankelistat ovat kirjoittaneet: ”Mutta Jeesus vastasi: ’Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.'” tai: ”Juutalaiset huusivat: ’Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!'” Jokaisen jakeen lukeminen kaikkina aikoina pätevänä ja ohjeellisena voi olla vaarallistakin.
Oman kokemuksen ohjaama näkökulma:
Ystävämme oli sairaalassa. Kaikki tiesimme, että loppu ei ollut kaukana. Kahden ystäväni kanssa lähdimme katsomaan häntä. Hän nukkui syvää unta, kun kurkistimme huoneeseen. Lähdimme huoneesta ulos miettimään, miten ja missä järjestyksessä toimisimme. Etsimme kaunista runoa, sopivaa laulua.. Poikkesimme parvekkeella katsomaan, voisimmeko viedä hänet sinne kanssamme, kysyimme hoitajilta, saako hänet viedä parvekkeelle, pesimme kätemme… Kun palasimme huoneeseen, ystävämme oli kuollut. Hoitaja oli juuri saapunut paikalle.
Rukoilimme yhdessä ystävän vuoteen äärellä. Vaikka kuinka yritimme muistella, missä järjestyksessä olimme toimineet, emme saaneet aikaan samaa kertomusta. Päädyimme kolmeen versioon samasta asiasta. Kun jotain oikein järkyttävää ja erikoista tapahtuu, pasmat jäävät sekaisin palautumatta paikoilleen.
Toinen kokemus. Tapasin eilen miehen, joka tuli 30 vuotta sitten kristityksi. Muistelimme entisiä. Kerroin muistoni ja hän vahvisti tarinan.
Luimme siihen aikaan pienessä ryhmässä Raamattua. Hän luki silloin ensimmäistä kertaa pääsiäiskertomuksen. Se oli hänelle, aasialaiselle, selkeästi looginen kertomus. Hänen silloisia kommenttejaan ja löytöjään:
Miksi ihmeessä naiset uskalsivat mennä kuolleen ruumiin luo? (Heidän täytyi todella rakastaa Jeesusta, että uskalsivat eivätkä pelänneet henkeä.)
Miksi ihmeessä sotilaat eivät pelästyneet valkeaa hahmoa ruumiin lähellä? Eivätkö he pelänneet, että se oli kuolleen henki? (Kas vain, sotilaat kaatuivat)
Miksi naiset eivät pelänneet tuon kaiken nähdessään? (Kas vain, enkeli ehtii huikata ensin, että älkää pelätkö)
Entä jos onkin niin, että jotkut epäloogisuudet saattavatkin johtua osaksi meidän epäloogisuudestamme..
Kiitos, Maija Mäkelä. Raamatun logiikka onkin varmaan kertomuksen eikä raportoinnin logiikkaa. Tapahtumien vaiheet seuraavat toisiaan niin, että ne puhuttelevat kuulijaa niin tiedon, tahdon kuin tunteen näkökulmasta. Todistus Kristuksesta ei ole todistajanlausunto oikeudessa, vaan ilosanoma sitä etsivälle ihmiselle.