Jeesus kertoi vertauksen.
Kolme miestä, kolme uskottua osuutta, kolme kohtaloa.
Yhdelle uskottiin käyttöön kymmenen, toiselle viisi ja kolmannelle yksi talentti, muuan rahasumma, asioiden hoitoon. Kaksi kasvatti potin kaksinkertaiseksi, yksi ei saanut katetta hänelle uskotulle summalle.
Isäntä toimi kuten nykyajan liikkeenjohtaja. Otti rahat pois siitä yksiköstä, mikä ei tuottanut voittoa ja sijoitti sen siihen yksikköön, minkä tuotto oli suurin. Selkeä ja looginen liiketaloudellinen toimenpide.
Koko yrityksen kannalta johtajan sijoitus oli sujunut hyvin. Yksiköiden johtajille uskotut varat, 16 talenttia, olivat tuottaneet 15 talentin voiton. Tuon tuottamattoman yksikön lakkautus ei heikentänyt kokonaistulosta, mutta sille henkilölle joka menetti luottamuksensa, siitä oli vakavat seuraukset. Häneltä meni tuon mukana kaikki.
Jeesuksen vertaus sisältää vetoomuksen meille. Meitä kehotetaan olemaan uskollisia siinä tehtävässä, minkä Jumala on meille uskonut.
Luterilaisen kutsumusetiikan mukaan jokainen palvelee Jumalaa siinä tehtävässä, ammatissa ja yhteiskunnan asemassa, mihin Jumala hänet on pannut. Jokainen saa vapautuneesti tehdä työnsä ja toimensa siinä asemassa, mitkä hänelle on uskottu niin kuin Herralle ja uskoa, että se on mielekästä sekä hänelle että hänen läheisille ihmisilleen. Näin jokainen työ muodostuu jumalanpalvelukseksi ja se koituu ihmiskunnan parhaaksi. Näin rakennamme yhteiskuntaa ja lisäämme koko elinympäristömme hyvinvointia.
Vertaus kertoo myös siitä, että saamme rohkeasti pitää esillä uskomme Jumalaan. Meidän ei tarvitse hävetä evankeliumia, joka on pelastus ja Jumalan voima. Mitä enemmän olemme avoimia Jumalan sanalle, sitä enemmän saamme nauttia Jumalan hyvyyttä. Mitä enemmän jaamme todistusta Vapahtajastamme ympäristöömme, sitä enemmän itsekin saamme iloita sanan vapauttavasta voimasta.
Se joka rohkeasti todistaa Jeesuksen rakkaudesta, voi huomata miten Jumalan sana ei koskaan palaa tyhjänä, vaan saa aikaan sen mitä varten se on lähetetty.
Voimme myös nähdä että Jumalan valtakunta voittaa. Jumalan voima tulee esille kun evankeliumia pidetään esillä. Niin kuin vertauksen isännän varallisuus lisääntyi, niin evankeliumikin etenee, yhä lisääntyvämmässä määrin se pääsee vaikuttamaan, kun sitä ei häveten kaiveta piiloon, vaan annetaan sen vapaasti, rohkeasti, avoimin mielin ja aidosti tulla esiin silloin, kun hetki on ja ovet avoinna luonnolliselle evankeliumin esillä pidolle.
Matteuksen evankeliumin tulevaisuuden näköaloissa tulee esille, että Taivasten valtakunta voittaa. Evankeliumi menee eteenpäin. Sana julistetaan kaikille kansoille. Lähetystyön tavoite on saavutettu kun viimeisenkin kansan viimeinenkin jäsen on tavoitettu ja voitettu rakkaan kirkkomme yhteyteen, Kristuksen yhteyteen. Tähän koko maailman tavoittavaan päämäärään viittaa lähetyskäsky, johon Matteuksen evankeliumi pää ttyy.
Sunnuntain 13.8.2017 evankeliumi on Matt. 25:14-30.
Kuvassa ylhäällä vasemmalla Vulgata, Raamatun käännös latinaksi, avoinna evankeliumin kohdalta, ylhäällä oikealla Vulgata, ylhäällä keskellä Uusi testamentti hepreaksi, alhaalla punainen Vulgata pienenä kirjana, keskellä Uusi testamentti ja Psalmit saksankielinen Lutherin käännös ja alhaalla oikealla kaksikielinen Uusitestamentti hepreaksi ja ranskaksi.
Kiitos Matias. Jumalan valtakunta voittaa, kun vain evankeliumia pidetään esillä. Hieno oivallus.
Sunnuntain aihetta ja tekstejä esitellään osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20170813
Usein on esitetty että Luukkaan evankeliumissa 19:11-27 kerrottu vertaus olisi toisinto samasta vertauksesta. Tällaista käsitystä tukevat useammatkin yhtäläisyydet molemmissa tarinoissa. Omalta puoleltani olen kuitenkin taipuvainen näkemään näissä Jeesuksen puheissa esiintyviksi samojen kuvien toistoiksi eri yhteyksissä. Niin paljon näen niissä eri tilanteisiin viittaavia piirteitä.
Luukkaan esittelemä vertaus sisältää kosketuskohtia oman aikansa historiallisiin tapahtumiin, esimerkiksi Herodes Suuren pojan Arkelauksen Rooman matkaan, kun hän meni keisari Augustuksen luo pyytämään isänsä hallitseman alueen kuninkuutta itselleen . Augustus myöntyi antamaan vain noin puolet pyydetystä. Tämä tapahtuma on värittänyt joitakin ilmauksia, vaikkakaan ei ohjannut kertomuksen kulkua. Voimme siis todeta että Jeesuksen saarnat liikkuivat omassa ajassaan, vaikkakaan eivät typistyneetkään pelkiksi uutisraporteiksi, vaan kertoivat jostakin paljon suuremmasta ja tärkeämmästä, nimittäin Taivasten valtakunnasta.
Otan vielä toisen näköalan.
Luukkaan esittämässä vertauksessa annettiin uskollisille palvelijoille palkinnoksi kaupunkien johtaminen, toiselle kymmenen, toiselle viiden kaupungin.
Tässä kohdin on mielenkiintoista kurkistaa alkukielen kreikan taakse ja tirkistellä kerronnassa ilmenevää aramean kielistä sanaleikkiä. Sana ”raha” on arameaksi ” kekârín ” ja ”kaupunki” on ” kerâhín ”. Voimme vain aavistella kuulijoiden reaktioita, kun puheen kuluessa sanoilla leikitellen on kuvattu, miten kymmenen ”rahaa” ansainneelle annetaan palkkioksi kymmenen ”kaupunkia”.