Opetuslapset kysyivät kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus näyttää lasta ja antaa opetuksen, joka luotaa syvälle. Pienen ihmisen arvo on mittaamattoman suuri Jumalan edessä. Kaikkein heikoimman ihmisen suojelusenkeli on kaikkein korkeimmassa asemassa taivaan valtaistuimen edessä. Lapsen enkeli on sijoitettu Jumalan kasvojen eteen Ikikuninkaan valtaistuinsalissa taivaan kirkkaudessa.
Puheensa aikana Jeesus jatkaa aiheen käsittelyä ajallisista taivaallisiin. Maallisen elämän kiihkosta löytää valtaa ja suuruutta mennään elämän suurten perusteiden alueelle. Pienet sanat ja vaatimattomat vihjeet avaavatkin suuren oven avaruuksien yli menevän suuren tulevaisuuden näköaloihin. Hän siirtää puheen siihen miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan.
Lapsen läsnäolosta siirrytäänkin Jumalan lapseksi tulemisen kysymykseen. Samaa aihetta Jeesus oli käsitellyt Nikodemuksen kanssa erään vesperin aikana käymässään opetuskeskustelussa. Nikodemukselle Jeesus oli sanonut että uudesti Jumalasta syntyminen oli välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Sitten hän vielä täsmensi että tämä tapahtui pyhän kasteen välityksellä, vedestä ja Hengestä syntymisessä.
Nyt Jeesus siirtyy samaan aiheeseen pienen lapsen ollessa läsnä. Paikalla olleesta pienestä lapsesta puhe siirtyi kasteessa tapahtuvaan uuden elämän alkuun. Kasteessa ihminen saa kokonaan uuden alun. Perkeleen lapsesta tulee Jumalan lapsi, kadotuksen alaisesta taivaan perillinen, pakanasta kristitty. Kastettuaan ensimmäisen lapsensa Luther sanoi, että nyt yhdestä pakanasta oli tullut kristitty.
Juutalaisilla oli tapana sanoa kääntymyksen kasteen jälkeen että entisestä pakanasta oli tullut ”yhden päivän ikäinen” eli he tarkoittivat että tästä lähtien kasteen saanut aloitti yhtä lailla uuden elämän kuin mitä vauvan syntymässä hän oli saanut ensimmäisen elämänsä. Tämä uuden elämän alkaminen Jumalan kansan yhteydessä, pyhän kansan jäsenenä oli toinen elämän alku, uudestisyntyminen, uuden elämän ensimmäinen hetki. Pakanalla ei ollut osaa pyhän kansan pyhiin toimituksiin, kasteen jälkeen hän oli arvollinen osallistumaan Pyhän Jumalan palvontaan. Kasteessa hän oli saanut Pyhän Hengen, Jumalan kansan täyden osallisuuden.
Jeesuksen opetus taivasten valtakuntaan sisälle käymisestä kertoo lapseuden syvimmästä asteesta, Jumalan lapseksi tulemisesta.
Pieni kielellinen huomio. Jeesus on puhunut arameaksi. Tämä tulee esille Uuden testamentin alkukielen kreikkalaisesta sanamuodosta jossa ”kääntymys” ja ”lapseksi tuleminen” mainitaan samassa yhteydessä. Esimerkiksi Pyhän Pietarin helluntaisaarnassa sama ajatus on sanottu sanoin ”kääntymys” ja ”kasteen vastaanottaminen”. Kummassakin tapauksessa on taustalla sama ajatus siitä että ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan ja näin hän saa uuden elämän alun. Kaste on uuden elämisen syntymähetki. Hän on siirtynyt ensimmäisen syntymänsä aikaisesta elämästä uuteen, kasteesta alkaneeseen elämään Jumalan kansan jäsenenä, Jumalan lapsena, hän on syntynyt uudesti elämään Jumalan yhteydessä.
Nämä ajatukset ovat nousseet Mikkelinpäivän evankeliumista Matt. 18:1-10.
Tuossa olisi montakin valtavaa aihetta käsiteltäväksi. Tässä on kuitenkin näytetty vain yksi tekstin sisältämistä avauksista.
Vai kerran vaan synnytään Jumalan lapseksi, näinhän se on, mutta kuinka monta kertaa vanha ihminen surmataan jos teidän on se tehtävä joka päivä, eikös itsemurhaa voi tehdä vain kerran kun onnistuu ekalla kerralla?
Ari
Luther tarkoittaa sitä että joka päivä on pantava syrjään oma Aadamin lankeemuksesta peräisin oleva syntinen perintömme ja joka päivä on elettävä todeksi uuden Aadamin, Kristuksen perintönä saamamme uuden ihmiskunnan mukainen syntyperämme Jeesuksesta Kristuksesta eli kuten Roomalaiskirjeen luvussa 6 sanotaan elettävä Kristuksen ylösnousemuksen voimasta.
Matias Roto toteat seuraavasti:””Kyllä meillä on ihan perustava kielioppi.
Sinun käsitteesi vain ovat toiset kuin Raamatun keskeisessä sanomassa.””
Kun otetaan Pietarin sanoma Raamatusta ja sitä tutkitaan suomen kieliopin mukaan niin ei siinä minun eikä sinun ”käsitteet” saa vaikuttaa.
Siis kun Pietari sanoo ”tehkää parannus ja ottakaa kaste”, siis tutkitaan tuota pelkän kieliopin mukaan niin siinä on selkeä kehotus tehdä parannus ja ottaa senjälkeen kaste, siis tekijä itse päättää tekeekö parannuksen ja ottaako kasteen.
Sitten vielä tuot esille seuraavan vertailun:””Pietarin hellutaisaarnassa tuo “parannus” ja “kaste” ovat yhden ainoan tapahtuman ilmaus (vrt ilmaukseen “avata suunsa ja alkaa puhua”, “nousta seisaalleen ja aloittaa puhe”, jne.).””
Siis kun esim oikeussalissa olisi selkeä sääntö että tulee pyytää lupaa puhua ja vasta sen saatua nousta seisomaan ja sitten vasta saa alkaa puhumaan, niin voiko tuota tehdä toisin eli puhua ilman lupaa, puhua istualtaan tai nousta seisomaan ilman että puhuu?
Kyllä voi, mutta se ei ole sääntöjen mukaista ja voidaan langettaa ennalta määrätty rangaistus oikeuden halventamisesta.
Samoin kaikki toimiminen vastoin Raamatun Sanaa on omavoimaista puuhastelua omasta ymmärryksestä käsin.
Sitten vielä vertaat kastetta siihen kun juutalaiset ylittivät meren ja näin heidät ”kastettiin” seuraamaan Moosesta. Mitä tämä kaste merkitsi ja kenelle? Kun kansa ei kahta lukuunottamatta vaeltanut uskossa vaan epäuskossa eli eivät noudattaneet Jumalan Sanaa niin heidät hyljättiin eivätkä päässeet luvattuun maahan. Mikä on tärkeää niin tämä kaste sitoi vain täysikäisiä eli sotakuntoisia miehiä, ei sen nuorempia eli vaikka he kulkivat meren poikki vanhempiaan seuraten niin Jumala ei heitä rangaissut vanhempiensa epäuskosta vaan he pääsivät luvattuun maahan kun vanhemmat olivat kaikki kuolleet.
Sitten vielä mistä kaste pelastaa, pelastaako suoraan taivaaseen vai siitä turmelluksesta joka omien himojen ja halujen tähden täällä maailmassa vallitsee, siis kun ihminen uudestisyntyy niin hän vapautuu täydellisesti palvelemaan Jumalaa uudessa luomuksessa Jumalan hengen voimalla ja ymmärryksessä. Siis kaste pelastaa todelliseen Jumalan palvelukseen ja näin vapauttaa lihan voimasta ja jos tässä uudessa luomuksessa tekee edelleen niitä saastaisuuksia joissa ennen eli niin ei todellakaan pääse perille taivaaseen vaan nimi poispyyhitään elämänkirjasta.
Ari
Jottei mene inttämiseksi, niin vastaan vain yhteen asiaan.
Koko kansa sai kasteen Punaisessa meressä. Näin asian kerttoo Paavali.
Paavali oli saanut opetuksesnsa Gamalielilta. Gamalielin isoisä puolestaan oli juutalaisten kuuluisimpiin oppineisiin kuulunut Hillel.
Jo Hillel oli puhunut tuosta Punaisen meren ihmeestä kasteena. Hän puhui siitä että kaste on välttämätön.
Ja oleellista on huomata tuo että tämä kaste koski koko kansaa, kaikkia ikäluokkia, kaikkia väestöryhmiä, jokaista erotuksetta.
Tuo puneisen meren tapahtuma oli koko kansan pyhittäminen matkaan luvattua maata kohti. Siinä ei ollut yhtään erotusta. Koko kansa oli Jumalan kansaa. Koko kansa oli ”pyhä papisto”, jolle Jumala itse saneli kymmenet käskyt ja jota hän muutoinkin opetti ja johdatti.
Tämä Jumalan työ ei missään vaiheessa mennyt piiruakaan harhaan.
Harhaan sen sijaan meni kansa. Heidän lankeemuksensa, johon viittaat, tuli vasta jälkeenpäin. Siinä he luopuivat Jumalan tahdosta ja tämä epäusko johti tuomioon. Aivan samoinhan Markuksen evankeliumin kastekäskyssä todetaan sama varoitus, kun saa kasteen kristilliseen uskoon, niin tämä antaa osallisuuden iankaikkiseen elämään eli matkan kohti luvattua maata eli kohti uudistunutta paratiisia eli taivasta kohti, mutta jos sitten epäuskossaan luopuu tuosta Jumalan kasteessa ojentamasta lahjasta niin silloin joutuu tuomittavaksi.
Raamattu on johdonmukainen opetuksessaan.