Kotimaan kolumnien lukeminen on viime aikoina ollut mieltä virkistävää puuhaa. Saara Kinnusen viimeisin (12.10.) herätti minussa melkoisen pohdinnan.
Kolumnissa Saara osallistui mielessään kuvitteelliseen kasvatuskeskusteluun päiväkodissa. Siinä hän äitinä esitti vanhempien toiveen näin: ”Emme halua lapselle kerrottavan normaalina asiana, että lapsella voi olla kaksi äitiä tai isää tai että miehet voivat saada lapsia. Lapsemme tietävät, että lapsen maailmaan saattamiseen tarvitaan isä ja äiti. Toivomme, että lastamme ei hämmennetä monen sukupuolen ideologialla.”
En itse haluaisi sanoa mitään tuollaista, koska ensinnä katsomalla oman sukuni historiaan näen, että meillä, meidän suvussa on jo 1900-luvun puolivälistä lähtien eletty näiden näkemysten keskellä. Toisekseen arvelen, että tänä päivänä jokaisesta suvusta löytyy yksi tai useampi ns. sukupuoliseen vähemmistöön kuuluva. Meillä, meidän suvussa, kyse ei ole ilmiöstä, joka on jossakin kaukana ja ulkopuolella, vaan rakkaista ihmisistä, jotka ovat osa meitä ja meidän historiaamme. Sitä ei tarvitse lapselle kertoa, koska se on jo osa hänen normaalia elämäänsä.
Toisekseen huomaan ajattelevani, että erilaisten sukupuolisten identiteettien julkitulo on hyvä asia, joka helpottaa monen itsensä tällaiseksi tunnistavan taakkaa. On äärimmäisen tärkeätä, että ihminen saa olla minä, juuri se joka hän kokee olevansa.
Samaa mieltä Saaran kanssa olen siitä, että on kummallista, kun esimerkiksi varhaiskasvatuksessa uskonnollinen sisältö niin helposti korvautuu kaiken maailman hömpällä. Ruokarukous loruilulla ja joulujuhla tonttuilulla.
Kalevi Virtanen
Helsinki
Hyvä kirjoitus, Kalevi Virtanen.
Saara Kinnunen sanoo kolumnissaan ettei toivoisi että hänen lapselleen kerrottaisiin ”normaalina asiana” että lapsella voi olla kaksi äitiä. Tämä on sikäli huolestuttavaa, että jos ja kun lapsen ympäristössä (sukulaisten, päiväkotikavereiden, harrastuskavereiden jne. ) keskuudessa nykyään usein onkin perheitä joissa on kaksi äitiä tai kaksi isää niin päiväkodin ei pitäisi (Saara Kinnusen mukaan) ohjata lasta suhtautumaan tällaisiin perheisiin ”normaalina asiana”.
Jos päiväkodin ei pitäisi ohjata lapsia suhtautumaan sateenkaariperheisiin ”normaalina asiana” niin miten päiväkodin tulisi ohjata lapsia suhtautumaan sateenkaariperheisiin? Epänormaalina asiana? Ja jos päiväkoti ohjaa tällaiseen suhtautumiseen niin mitä sosiaalisia seurauksia tällä on?
Juuri näin. Ei ole lasten syytä, että heidän kasvattajansa ovat valinneet siveettömän elämäntavan.
”miten päiväkodin tulisi ohjata lapsia suhtautumaan sateenkaariperheisiin? Epänormaalina asiana ?
Jari Haukka: ”Juuri näin. Ei ole lasten syytä, että heidän kasvattajansa ovat valinneet siveettömän elämäntavan”.
-Haukut Herra Haukalle tästä tosi törkeästä mielipiteestä että sateenkaariperheet ovat jotenkin siveettömiä !. Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat syntisiä ja yleisesti on tiedossa että heterot aikaansaavat ainakin sata kertaa enemmän tuota ”raamatun syntiä” kuin homoihmiset vaikkakin nyt usein synnin saarnaaminen keskittyy vain pelkästään homoseksuaalisten ihmisten kohdalle !.
-Nytkin kaikki tietää että Suomessa koko ajan ( laajemmassa mielessä ) harjoitetaan tuota kuviteltua Raamatun sanan vastaista mielen ja/tai tekojen ”hetero haureutta ilman avioliittoa tai ilman mitään katumusta.
-Suomessa 35-50% ihmisistä elää ilman avioliiton solmimista koko elämänsä ajan vaikkakin ovat pari ja/tai seksi suhteessa ja näinollen Raamatun sisällön mukaista syntiä harrastaa suomessa ylivoimaisesti eniten ja melkein lähes pelkästään hetero ihmiset !. Tämän lisäksi kyllä pieni osa synneistä lankeaa / harjoitetaan samalla tavalla myös homoseksuaalisten ihmisten kautta !
–
Joskus tulee miettineeksi, että saako päiväkodeissa ja kouluissa vielä kertoa ”normaalina asiana”, että lapsella on isä ja äiti, joiden jälkeläinen hän on? Ja saako kertoa ”normaalina asiana”, että vaikka jollakin on kaksi äitiä, niin jossakin on myös isä, koska kukaan ei saa alkuansa ilman äitiä ja isää? Tai jo jollakulla lapsella on kaksi isää, niin jossakin on myös äiti, joka on kantanut lasta kohdussaan ja on lapsen synnyttänyt?
Tietenkin saa. Tosin päiväkodeissa tuskin vielä mennään lisääntymisbiologiassa kovin syvälle. Mistä ihmeestä muuten johduit tuollaista miettimään?
Minä kyllä käyttäisin harkintaa, vaikka onkin oikeus kertoa esim. isän olemassaolosta kahden äidin lapsesta puhuttaessa. Isä/äitihän voi olla perheen ulkopuolella myös erojen ja uusien perheiden muodostamisen takia. Tuskinpa näissäkään tapauksissa olisi hyväksi muistuttaa, että tuo ei sitten ole tuon lapsen OIKEA isä.
Toi Salmen ylläoleva kysymys kuulostaa kyllä tosi hassulta !.
-En usko että mietit ihan oikeasti sitä että voisitko kysellä tai kertoa paiväkodin tai koulun pikkulapsille heidän perhesuhteistaan esim vaikkapa: ”mielestäni sinulla normaalisti pitäisi jossain olla sekä isä ja äiti koska kukaan ei saa alkuansa ilman äitiä ja isää ?.
-Päiväkodeissa varmaankin on aika suuri osa yksinhuoltajien lapsia, ehkäpä 20-30% , joilla ei päivittäisessä elämässä ole mukana joko isää tai äitiä !. En usko että haluaisit kertoa tuolle pikkulapselle että on normaalia että sinulla pitäisi olla sekä isä ja äiti ja sitten ehkä yrittäisit jotenkin selitellä tuolle lapselle että miksi näin ei kuitenkaan ole hänen kohdallaan ?
Olen erimieltä siitä mikä on normaalia. Epänormaalista ei mielestäni tule normaalia kerronnalla. Se on kupla joka puhkeaa jossakin elämän vaiheessa. Moraalinen ja eettinen velvollisuus velvoittaa ihmistä asettamaan rajoja jotka ovat luonnollisia.
Tasa-arvon käsitteen taakse meneminen homoagendan ylläpidämiseksi on keinotekoinen. Suurin osa ihmisistä elää heterosuhteessa ja yhteiskunnan perusta ja jatkuvuus on kiinni tästä luonnollisesta luonnonvalinnasta.
Tasa-arvon sisälle voidaan ajaa kaikenlaista. Kirkossa ei muka saa sanoa homoseksuaalisuutta vääräksi sillä se on tasa-arvon vastaista. Kuinka ihmeellinen onkaan ihmisen mielikuvitus ja tapa selittää ikävät asiat kielletyiksi. Tosia-asia on kuitenkin se, että kirkko ei vihi homoseksuaaleja vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö antasi siihen mahdollsuuden. Kirkolle kysymys on teologinen ja ihmisyyteen liittyvä, se ei ole tasa-arvo kysymys. Kirkko ei myöskään harrasta epätasa-arvoa vastustaessaan homovihkimisiä. Ainut este homoseksuaalisuuden toteutumiselle ja hyväksynnälle ovat kristilliset kirkot. Heillä on moraalinen velvollisuus vastustaa moraalia rappeuttavia säädöksiä.
Sami Paajanen kuvaa parisuhteen rakkauden ja parisuhteen yhteiselämän käsitystään :
”Olen erimieltä siitä mikä on normaalia. Epänormaalista ei mielestäni tule normaalia kerronnalla. Se on kupla joka puhkeaa jossakin elämän vaiheessa ”, Moraalinen ja eettinen velvollisuus velvoittaa ihmistä asettamaan rajoja jotka ovat luonnollisia. !
Hän kertoo : ”Kirkossa ei muka saa sanoa homoseksuaalisuutta vääräksi sillä se on tasa-arvon vastaista”.
-no , voitko Sami kertoa että mikä ihmisen perustavaluonteisessa ominaisuudessa kuten heteroseksuaalisuus , biseksuaalisuus tai homoseksuaalisuus on jotenkin raamatussa kerrotun sanan vastaista ?.
Niin. Tarvitseeko päiväkodin ylipäänsä vahvistaa lapsissa norminmukaisia perheitä normaaleiksi ja normista poikkeavia epänormaaleiksi? Syrjintää, oudoksuntaa ja pilkkaa on jo maailmassa ilman sitäkin ihan riittävästi. Jos jotain pitää vahvistaa, niin ehkä sitä, että kaikki kaverit ovat arvokkaita, heidän kanssaan leikitään ja ketään ei saa kiusata.
Hyvin kiteytetty, Teemu
Kaikki kaverit on tosiaan arvokkaita, eikä asioita pidä normittaa pelkästään sillä periaatteella että ne ovat epätavallisia. Oudon asia saa sanoa oudoksi, eikä kyräillä nurkan takana.
Erilaisuutta pitää sietää silloinkin kun se koskee omaa itseä. Kaksi sosiaalista äitiä ei ole tavallista, mutta jonkun kohdalla niin on. Biologinen isä on silloinkin jossain.
”Biologinen isä on silloinkin jossain.”
Synnyttämässä?
Niin. Biologinen isä ei voi synnyttää, ainaostaan hedelmöittää siittiöillään. Biologiselta isältä kun puuttuu kohtu, missä lapsi voisi kehittyä.
“Biologinen isä on silloinkin jossain.”
https://www.youtube.com/watch?v=Tz53l-faCGs
Tämän blogin kuva (suojatien merkki) on arveluttava.
Nythän liikennemerkitkin muutetaan niin, että naiset ja tytöt diskataan ja jäljelle jää tikku-ukot. Naisia syrjivää toimintaa ja hyvin epätasa-arvoista.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005412811.html
Erittäin arveluttava todella. Voi-voi. Ennen tätä yhteiskuntamme nykyistä lähes lempparia aihetta eli spn-keskustelua en tullut todellakaan edes ajatelleeksi, että suojatiet ovat vain miehiä varten! Kuvan pitäisi kyllä aivan ehdottomasti olla sukupuolineutraali. Eikä sitten mitään tikku-UKKOJA.
Salme&Tarja, yksi kerta olisi riittänyt hyvin. Toistaminen ei tee tuosta jutusta yhtään hauskempaa. Minusta edes se ensimmäinen kerta ei kyllä ihan mennyt maaliin;)
Risto,
kuka on mitäkin mieltä 😉
Lasten varhaiskasvatuksessa tarvitaan sensitiivisyyttä perheiden erilaisuuteen. Toisaalta lapset ansaitsevat kuulla totuuden ikäkaudelleen ymmärrettävällä tavalla. Tähän kuuluu myös tieto siitä ettei kaikkien muiden perheissä asiat ole samoin kuin lapsen omassa perheessä ja että tätä erilaisuutta pitää oppia kunnioittamaan.
Haikarat eivät siis tuo lapsia nokassaan, vaan siihen tarvitaan aina isä ja äiti. Yleensä lapsi on isänsä ja äitinsä näköinen, koska hän on saanut alkunsa juuri heistä isästä ja äidistä, joiden kanssa hän asuu. Kaikissa perheissä asiat ei kuitenkaan ole menneet näin.
Vaikeita asioita:
– vanhempien ero lapsen ollessa pieni
– adoptio – ilo lapsen nykyisistä vanhemmista, mutta miksi joku on antanut lapsensa pois
– vielä syntymättömän lapsen vieras isä (tai äiti) jossain
Seikka että joku lapsista asuu kahden äidin tai isän kanssa, selittyy pienelle lapselle noiden muiden vaikeiden asioiden kautta. On siis erilaisia aikuisia ja joidenkin perheissä asiat vain menee näin. Vähän isompia lapsia askarruttaa toki muutkin kysymykset. Yleensä toki lapsen oma isä ja äiti asuu yhdessä ja he voivat saada myös uusia vauvoja.
Kenenkään lapsen perhemallia ei pidä päiväkodissa julkisesti paheksua. Ei edes, eikä varsinkaan silloin, jos lapsen perhe jostain syystä kuuluu lastensuojelun asiakaskuntaan.
Tässä keskustelussa kyse ei taidakaan olla siitä, että joidenkin lasten perhemallia paheksuttaisiin vaan siitä, aletaanko lapsille opettaa jo päiväkodissa spn-arvoja? Millä ikätasolla laspi kykenee käsittelemään sukupuolisuuteen liittyviä normeja?
Onko mikään taho kantanut samanlaista huolta esim. yksinhuoltajien lasten kohtelusta?
Salme Kaikusalo: ”Tässä keskustelussa kyse ei taidakaan olla siitä, että joidenkin lasten perhemallia paheksuttaisiin vaan siitä, aletaanko lapsille opettaa jo päiväkodissa spn-arvoja? ”
-sukupuolineutraaleja arvoja ei kyllä mitenkään voi moittia tai niiden kertomista estää pienillekään lapsille. Näitä ovat kaikki arvot jotka eivät ole jotenkin sidoksissa sukupuoleen, joista alla vain muutama esimerkki, mutta yleisesti voidaan todeta että kaikki meidän tärkeimmät arvot ovat sukupuolineutraaleja ja siis koskevat aivan samalla tavalla sekä miehiä että naisia :
-rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi
-kohtele kaikkia ihmisiä tasapuolisesti ja älä ketään toista kiusaa
-kaikki ihmiset ovat samanarvoisia , naiset ja miehet etc.etc.
Ko. toiminta ei nyt liity mitenkään mainitsemiisi teemoihin vaan siihen, että enää ei puhuttaisi tytöistä ja pojista vaan lapsista, vailla kumpaakaan sukupuolta.
Salme Kaikusalo: ”aletaanko lapsille opettaa jo päiväkodissa spn-arvoja?”
-tämä oli kysymyksesi johon vastasin. Mielestäni käytät itse jotenkin väärin näitä termejä tai sitten et ymmärrä näiden merkitystä ?
-spn-arvot ovat siis parisuhteesta tai sukupuolesta riippumattomia ja ovat siis esim pojan ja tytön tai pojan ja pojan tai tytön ja tytön välisiä arvoja.
-sinulla on hirveä väärinkäsitys että esim spn-arvoista puhuminen tarkoittaisi sitä että enää ei voisi puhua tytöistä tai pojista !. Sukupuoli parisuhteessa on erittäin merkittävää sekä heteroille ja homoille ja on hirveä väärinkäsitys että joku yrittäisi häivyttää parisuhteen sukupuolen merkitystä !.
Lapsille on hyvä opettaa että kaikkia on kunnioitettava ihmisinä, vaikka heidän jumalattomasta elämäntavastaan ei pidä ottaa mallia. Kyllä pakanoiden ja uskosta osattomien kanssa pitää oppia elämään.
Ovatko elämäntavat ja usko todella näin kiinni toisissaan? ’Uskosta osallisten’ elämä voinee hyvinkin olla vähemmän mallikelpoista kuin ’jumalattomien pakanoiden’.
Näitä mielensä pahoittajia/surulliseksi tulevia näyttää löytyvän enemmänkin.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710182200468491_pi.shtml
Kun oikein hakemalla haetaan outoja asiayhteyksiä niin eihän sitä muuta kerkiä tekemäänkään.