Lars Levi Laestadiuksen ja Paavo Ruotsalaisen perintöä.
Paavo Ruotsalainen syntyi Lapinlahden kunnan alueella. Paikkakunnalla toimii körttitaustainen Portaanpään kristillinen opisto, jonka rehtori dosentti Petri Järveläinen oli seminaarin yksi alustaja.
Järveläisen mukaan Lars Levi Laestadiusta ja Paavo Ruotsalaista yhdistää yhteinen sydämen teologian virtaus, joka alkoi 1600- ja 1700-luvuilta.
– Uskonto nähdään kummassakin sydämen, tunteen ja kokemuksen asiana, ei rationaalisena tai filosofistyyppisenä maailmanselityksenä. Laestadius ei ymmärtänyt ollenkaan uskonnon apologiaa, sen rationaalista puolustusta. Hänen mukaansa kukaan ei voi tuntea uskontoa, ellei ole kokenut siihen liittyviä tunteita. Kukaan ei vakuutu uskonnosta järkipuheiden avulla. Ruotsalaisella oli sama ajatus.
Sydämen teologiaan herätysliikejohtajat päätyivät hyvin erilaisista taustoista. Ruotsalainen oli oppimaton maalaispoika ja Laestadius monialainen tiedemies.
– Laestadiuksella oli luonnontieteellis-lääketieteellinen näkökulma uskoon. Hulluinhuonelaisessa hän kuvaa uskonnollisia kokemuksia aivoissa ja sisäelimissä tuntuvina muutoksina. Hän on herätysliikejohtajista ainoa, joka operoi modernin tieteen termein, Järveläinen sanoo.
– Ruotsalainen oli lukenut postilloita ja vanhaa kirjallisuutta. Hänen tapansa hahmottaa uskonto oli perinnäisempi, se ei ole moderni. Uskonnon fysiologinen puoli oli vähempiarvoinen kuin Laestadiukselle. Tunteet ovat hänelle psyykkisiä mielen kokemuksia, Järveläinen kertoo.
Tunteita ja aistillisuutta pyrittiin herännäisyydessä hillitsemään muun muassa körttipuvun avulla, jota Järveläinen kuvaa ruumisarkuksi. Aistillisuus oli pidettävä kurissa. Lestadiolaisuuden suhde aistillisuuteen on avoimempi.
Johtajien vaikutusta herätysliikkeisiin Järveläinen kuvailee värien avulla.
– Körttiläisyydessä on tuhat harmaan eri vivahdetta. Lestadiolaisuus on enemmän kuin Lapin ruska. Herätysliikkeillä on yhteinen teema, mutta eri näkökulmat siihen. Ne kuuluvat silti samaan traditioon, Järveläinen kiteyttää.
Laestadiusta ja Ruotsalaista yhdisti käsitys toisen mielen laadusta.
– Molemmat pitivät toisiaan vilpittömästi mielisairaina. Ruotsalainen kirjoitti Laestadiuksen saarnan luettuaan hänelle kirjeen, jossa luonnehti saarnaa sanoin ”saatanan sontaa”. Laestadius vastasi ystävänsä välityksellä: ”Olet mielisairas ja hullu”. Jos he olisivat tavanneet, kasvokkain jutellessa tarina olisi voinut tulla toisenlaiseksi, Järveläinen arvelee.
Lestadiolaisen Uusheräys ry:n kesäseuroja vietetään 27.-29.7. Lapinlahdella Ylä-Savossa evankelisluterilaisen kirkon ja helluntaiseurakunnan tiloissa.
Ilmoita asiavirheestä