Muistatko HelsinkiMission videon, jossa dementoitunut vanha nainen harhailee yöpuku päällään pitkin öisen Helsingin katuja ilman että kukaan puuttuu asiaan?
Muistatko, miten HelsinkiMissio toi häkellyttävän julistekampanjan avulla tiedoksi, että joka toinen päivä vanhus tekee itsemurhan Suomessa?
HelsinkiMission uusimman seniorikampanjan julisteessa vanhukset raijataan suoraan jäteauton lavalle ja videolla mummo kipataan päistikkaa Moolokin kitaan (tässä jättikokoinen ja syvä roskalaatikko). Viimeksi mainitussakin tapauksessa viesti menee hyvin perille: Yhteiskunta heittää pois kaiken vanhan, rikkinäisen, kuluneen, tarpeettoman, turhan, tuottamattoman.
Itse en tulevana vanhuksena ”innostu” tuosta roska-autoideasta, sillä en voi olla ajattelematta, että kaikki tuollaiselle lavalle heitetty on ensin käynyt läpi jätepuristimen. Sellaisen käsittelyn jälkeen vanhukset eivät enää olisi niin freesin näköisiä kuin kuvassa. Oikeampi – lempeämpi – vaihtoehtokuva olisi saattanut olla kuorma-auton tilava jätelava, jollaisia tilataan taloyhtiötalkoisiin.
Vaan mistä se Moolok tähän nyt ilmestyi?
Moolok oli foinikialaisten ja kanaanilaisten jumala, joka yleensä kuvattiin suuri kita ammollaan. Tämän jumalan temppeleissä oli suuri Moolokin patsas, jonka kidassa paloi uhrituli. Uhrit, myös lapset, heitettiin päivittäin elävinä tähän palavaan pätsiin.
Tätä tapaa Israelissa paheksuttiin jyrkästi. ”He ovat rakentaneet Ben-Hinnonin laaksoon uhripaikkoja, Tofetin uhrikukkuloita, polttaakseen siellä poikiaan ja tyttäriään. Sitä minä en ole käskenyt tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!” sanoo Vanhassa testamentissa itsensä ilmaiseva Jumala (Jer. 7:31).
Kyseinen laakso Jerusalemin eteläpuolella oli vieraiden jumalien palvontapaikka, ja siellä poltettiin myös jätteitä. Helvettiä merkitsevä sana Gehenna johtuu juuri tuon laakson heprealaisesta nimestä Ge-Hinnon. Touhu alkaa mennä tältäkin osin ihan päin helvettiä…
Vertauskuvallisesti Moolokin kidalla tarkoitetaan paikkaa tai asiaa, joka ”nielee” rajattomasti resursseja. Kupletin juoneen kuuluu vielä se, että resursseille ei saada vastinetta. Terveydenhuoltojärjestelmäämme on joskus verrattu Moolokin kitaan, sillä järjestelmä nielee suunnattomasti varoja (tarkkaan ottaen kaiken, mitä sille vain annetaan), mutta on silti tehoton.
Ruttopuiston rovasti ei kyllä hennoisi uhrata lapsia tai mummeleita Moolokille. Onneksi uskontoni kieltääkin moisen. Ilman lapsia ei meillä olisi tulevaisuutta, ilman mummoja elämässämme ei olisi mitään häpyä. Hävyttömän huono käytöskö on yhteiskunnan palkka vanhoille ihmisille, jotka kuitenkin ovat työllään tätä 100-vuotiasta itsenäistä Suomea rakentaneet? Emmehän me sentään elä missään entisessä Neuvostoliitossa, jossa ihmisarvo liitettiin kykyyn tehdä työtä? Kun et enää pystynyt työhön, sinusta tuli kerta heitolla systeemin kannalta arvoton.
Martti Lindqvist muistuttaa: ”Elämän voimavarat liittyvät myös yhteyteen ja jakamiseen. Kukaan ei ole saari ja kaikki perustuu vastavuoroisuuteen. Toista on kohdeltava niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Jokaisella on oikeus kuulua yhteisöönsä ja olla sen täysivaltainen jäsen. Siunaus on läsnä siellä, missä ihmiset jakavat keskenään sen hyvän, mikä heillä on. Jakaminen ei ole matematiikkaa.
Vaikka kaikkea on rajallinen määrä, siunaus ei vähene, vaikka se jaetaan monille. Se on tärkeä muistutus tälle ajalle, joka uskottelee, että kaikki on pidettävä itsellä. Jos joku saa jotakin, on kuin se olisi minulta pois.
Elämän perusta on jakaminen. Kaikki se, minkä on saanut, on annettava pois. Se on toisaalta elämän ankara laki, mutta se on myös elämän ydinsisältö. Me saamme jakaessamme” (Tässä Seison. Uskottavan etiikan jäljillä, s. 200-201. Otava 2000).
Kuva: Millaisella yhteiskunnalla on varaa pitää omia vanhuksiaan ongelmajätteinä? Barbaareilla?
Tästä toimittaja Sakari Sarkimaan tekemästä jutusta sain kimmokkeen tutustua tarkemmin Moolokin kitaan:
Mikä ihmeen HelsinkiMissio? Tässä esittely:
https://www.helsinkimissio.fi/esittely
Mikä Martti Lindqvist oli miehiään? Kas, tällainen:
https://www.hs.fi/muistot/art-2000002626399.html
Voi olla, että muistan väärin, olen nähnyt unta tai sitten minua on lapsena narrattu, mutta kun minulla on sellainen fantasia, että viiskytluvulla roskakuilutalojen kellareissa oli roskanpolttouuneja…?
En oikein uskaltanut snadina kurkistella sinne syvyyksiin, mutta ajattelin usein, että eipä olisi kovinkaan kiva tuonne pudota. Nykyisessä kotitalossani (rak.v. 1963) on myös roskakuilu, mutta herttiles, kun en millään saa sitä kantta auki…!
Ensimmäinen mielikuvani Gehennasta.
Tiukimman kristinopin mukaan koko ihmiskunta on ongelmajätettä,jonka Jumala on valmis paiskaamaan palamaan helvetissä, ellei jne jne.
Ehei, Seppo, ei ole kristinuskoa tuollainen näkemys. Ikuinen tuli on varattu pääasiallisesti saatanalle ja hänen enkeleilleen. Ei Jumala luoduistaan noin vain luovu. Siksi Joulu. Siksi Pääsiäinen. Niille, jotka tahtovat tehdä Jumalan tahdon, on tarjolla Taivaallisen Isän koti.
Ikuinen tuli on vertauskuva, kadotus tarkoittaa lopullista eroa Jumalasta. Ne, jotka eivät täällä maan päällä välitä Jumalasta vähääkään, eivät voi enää kuoleman rajan tuolla puolen muuttaa mieltään hänestä. Olipa tuo eroon joutuminen sitten millaista tahansa, niin varmasti siinä tulee pettymys ja katkeruus, hammasten kiristys, kun huomataan, että hei, eikö se Jumala olekaan täällä. Ainoaksi ajanvietteeksi jäänee toisten kohtalotovereitten syyttely omasta kurjuudesta?
Kadotus ei ole rangaistus vaan seuraus siitä, miten täällä elettiin. Aika raukkamaiselta tuntuisi, jos Jumala väkisin raahaisi kaikki taivaaseensa riippumatta siitä, millaisia jumalankieltäjiä nämä matkalla olivat…
Näin ajattelen, mutta onneksi minun ei itseni tarvitse tehdä noita jumalattoman vaikeita ratkaisuja ja päätöksiä. Niihin sitä jumalallista viisautta vasta tarvitaankin, sillä ideana on, että niissä tapahtuu toisaalta kaikkien peräänkuuluttama oikeudenmukaisuus ja toisaalta täysin ansaitsematon armo.
Arvoisa ruttopuiston rovasti kyllä nyt kaunistelee kristinopin lähtökohtaa,joka on se, että kaikkien ihmisten siis koko ihmiskunnan ollessa perisynnin vallassa se on kokonaisuudessaan saanut
kadotus- eli helvettituomion. Toinen asia on se, miten tämän tuomion uskotaan olevan vältettävissä,mutta valmius kaikkien ihmisten ikuiseen karmeaan rankaisemiseen Jumalalla opin lähtökohtien mukaan selvästi on.
Jeesuksen helvettikuvausten vesittäminen vertauskuvallisiksi on postmodernia teologiaa ja siksi varsin nuorta ja kirkon piirissä on taatusti silti ja yhä teologienkin piirissä suuri joukko uskovia joille ikuisen kidutushelvetti on totta.
Hyvä teksti, jossa on tuotu esiin perusasioita, kuten Gehennan historiaa.
Blogisti: ”Ikuinen tuli on vertauskuva, kadotus tarkoittaa lopullista eroa Jumalasta.”
Vt on esikuvallinen. Ketkä pääsivät Jumalan läheisyyteen? Leeviläiset. Heidät kutsuttiin, valittiin muiden sukukuntien joukosta. Ylipappi meni kerran vuodessa kaikkein pyhimpään.
Uudessa liitossa Jeesus ylimpänä pappina meni kaikkein pyhimpään. Ketkä palvelevat nyt Jumalaa? Varmaan uuden liiton leeviläiset. Heidät on kutsuttu, valittu. Tästä apostoli puhuu, valinnasta pappeuteen Vt:n esikuvien kautta. Entä kansa, 11 sukukuntaa niin vanhassa kuin uudessa liitossa? He ovat erossa Jumalasta, mutta pappien kautta yhteydessä. Ei kansa ole kadotettu, mutta se voi olla matkalla tuhoon.
Kansan menosta tuhoa kohti tuli mieleeni, miksi blogisti ja kirkko puhuu jatkuvasti kadotuksesta, kun Ut kertoo tuhosta? Sanoilla on ratkaiseva merkitysero. Kadotuksella kirkko-oppi siirtää, hokkus pokkus, katseen kuoleman jälkeiseen aikaan, kun taas Ut kertoo maallisesta, siitä, miten ihmiset tuhoavat elämänsä. Aivan kuten Vt:n aikana.
Tapio: Toki juuri UT:n pohjalta tiedän, että tuho tulee. Nyt sitä saarnaavat jo tiedemiehetkin. Mielestäni kuitenkin on tärkeätä kurkottaa iäisyyden rajan tuolle puolen, sillä eihän kaikki pääty siihen tuhoon. Tarkoitus on näitten uusien horisonttien edessä nostaa pää rohkeasti pystyyn eikä painaa päätä alistuen alas.
Vastaavasti: Kun oman maailmani loppu tulee eli kun minä kuolen, niin minua lohduttaa suunnattomasti ajatus siitä, että elämä jatkuu kirkastetussa muodossa, ilman sairauksia, kipua, kyyneleitä, ikävöimistä. Kuolema on vain ovi toiseen todellisuuteen. On perille pääsy. Ja ilo. Kiitollisuus. Uskon muuttuminen näkemiseksi.
Pari bloggausta sitten kirjoittelin jotakin maailmanlopusta: https://www.kotimaa.fi/blogit/lansimetro-tuli-jo-jeesus-ei-viela/
”Tapio: Toki juuri UT:n pohjalta tiedän, että tuho tulee. Nyt sitä saarnaavat jo tiedemiehetkin. Mielestäni kuitenkin on tärkeätä kurkottaa iäisyyden rajan tuolle puolen, sillä eihän kaikki pääty siihen tuhoon.”
Tuho ei ole sama asia kuin totaalinen loppu.
Ut:ssa kreikan telos on pääsääntöisesti käännetty lopuksi. Sanan merkitys on myös päämäärä, täyttymys (aikakauden). Raamattu on jaettu aikakausiin. Esim. Ut:n suomennoksen iankaikkisesta iankaikkiseen oikea käännös saattaa olla aikakaudesta aikakauteen (pitäisi tarkistaa erikseen joka tekstiyhteydestä).
Homma menee osapuilleen näin:
Mat. 10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun (telos = päämäärä) asti, se pelastuu.
10:23 Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun (telos = täyttymys) käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.
13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu (synteleia = täyttymys), ja leikkuumiehet ovat enkelit.
24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu (telos = täyttymys, hedelmän kypsyminen niin pahassa kuin hyvässä).
24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun (telos = aikakauden täyttymykseen) asti, se pelastuu.
24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu (telos = aikakauden päätös, täyttymys).
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun (telos = maailmanhistorian täyttymykseen) asti.”
Mikä aikakausi alkaa ”lopun” jälkeen? Luvattu sapatinlepo? Kristityllä on toivo tuhon keskellä. Hänen tulee jakaa lahjaksi saamaansa toivoa maailmalle, kuin yössä loistava lamppu. Kertoa uudesta maailmasta, jossa oikeamielisyys tulee asumaan.
Mitään uutta ei ole järkevää rakentaa vanhan päälle. Tai koettaa korjata lahoavaa taloa. Homekoulut Lahdessa osoittavat, mitä korjaamisesta seuraa. Lopulta kakki on murskattava maan tasalle uuden tieltä. Siemenen on kuoltava maan pimeydessä, jotta se, mikä siemenestä pitää syntyä, pääsee kasvamaan, puhkaisemaan tiensä valoon.
Pääsi näköjään kömmähdys, kun kirjoitin: ”Lopulta kakki on murskattava maan tasalle uuden tieltä.”
Piti kirjoittaa kaikki, mutta tulikin kakki. Asiayhteys huomioon ottaen ei hassumpi ilmaus 🙂
Palataksemme blogin varsinaiseen teemaan eli yhteiskuntamme raakalaismaiseen suhtautumiseen vanhaikäisiin taltioimme tälle paikalle seuraavan tekstin:
Tutkija tylyttää meitä kaikkia: ”Olemme yhteiskuntana hyväksymässä ajatuksen, että vanhusten hoito on meille liian suuri menoerä”
https://yle.fi/uutiset/3-9955266