Kristuksen ruumis leivässä ja Kristuksen veri viinissä

Kuvassa vaimoni Colette kun olemme menossa Jokioisten kirkkoon messuun.

Sunnuntai 11.03.2018
4. paastonajan sunnuntai, latinaksi Laetare
Pääsiäisjakso, paastonaika
Elämän leipä
Evankeliumi: Joh. 6:48-58

Vanhassa testamentissa kerrotaan manna -ihmeestä Siinain autiomaan vaelluksen aikana. Israel vaelsi Egyptin orjuudesta luvatun maan vapautta kohti. He pysyivät elossa, koska Jumala antoi heille ruokaa: mannaa ja viiriäisiä. Ruoka oli syötävää ja se piti hengissä. Jumala ruokki heitä.

Juutalainen perinne näki tässä Jumalan antamassa ihmeessä syvemmänkin sisällön. Niin kuin manna antoi ruumiillisen ravinnon, niin Jumalan sana antoi hengellisen ravinnon. Toora eli Laki eli Mooseksen kirjat oli tuon ajan pyhä Raamattu. Sanansa välityksellä Jumala ruokki kansaansa niin että ihminen elää tämän maailmanajan vaelluksessa ja pääsee tulevan maailman elämään. Jumalan antamaan luvattuun maahan eli tulevaan elämään, uudistuneeseen paratiisiin.

Evankeliumissamme Jeesus kehittää ajatuksen täyttymykseen asti. Hän itse on Jumalan sanan lupausten täyttymys. Hän on Jumalan Sana, manna -ihmeen suurin sisältö. Hän on tullut taivaasta. Hän ruokkii ihmiset iankaikkisen elämän ruualla. Hänen ruokkimansa pääsevät perille iankaikkiseen elämään. Luvattu maa eli uudistunut paratiisi eli taivaan koti koti on hänen lahjansa ihmiskunnalle.

Juuri edellä Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen. Hän oli ruokkinut suuren kansanjoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ihmiset olivat saaneet Jumalan lahjan. Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, oli tuonut esiin uudistuneen manna -ihmeen. Teollaan Jeesus oli osoittanut että niin kuin Mooseksen johdolla kansa oli otettu elämään Jumalan kansana. niin tässä ihmeessä uudistunut kansa oli otettu uudistuneeseen elämään. Messiaan aika oli koittanut.

Tämä Jumalan uudistuneen teon julistama Jumalan kunnian esiintulo tuli esiin siihen aikaan kun tätä tekstiä käytettiin Epifanian eli loppiaisen tekstinä. Silloin kerrottiin Jumalan suuresta teosta: Jumala oli tullut kansansa keskuuteen.

Kun teksti sitten siirrettiin keskelle paastonaikaa, niin silloin sen tähtäyspiste muuttui. Aikaisemman Jumalan kunnian ilmestymistä uuden Messiaan ajan esiintulon julistuksen sijaan näköpiiriin tulikin Jeesuksen kärsimyksen ja ristin tie, tuskien tie kohti Golgatan kuolemaa maailman syntien sovitukseksi, koko maailman lunastukseksi.

Jumala oli antanut Jeesuksen maailman pelastukseksi. Hän tuli ristin uhrillaan antamaan henkensä meidän edestämme. Hän otti syntimme päälleen ja toi meille pelastuksen. Syntimme ovat anteeksi annetut ja Jumalan vanhurskaus on meille ja koko maailmalle tarjona. Saamme rohkeasti panna toivomme ja luottamuksemme hänen hyvyyteensä ja pelastavaan laupeuteensa.

Tämä Jeesuksen suuri lahja tulee meidän osaksemme kasteen välityksellä. Siinä meidät otetaan Jumalan lapseksi. Me pääsemme osallisiksi Jumalan kansan pyhään vaellukseen Luvattua maata kohti, uudistunutta Paratiisia kohti, Taivaan kotia kohti.

Tällä matkalla meitä ruokkii uudistunut manna, pyhä ateria, Herran pyhä ehtoollinen. Saamme osallistua siihen usein ja täydestä sydämestämme.

Evankeliumissamme Jeesus puhuu ruumiinsa syömisestä ja verensä juomisesta. Hän kertoo siitä, miten ehtoolisen leipä on hänen ruumiinsa, hänen lihansa, ja ehtoolisen viini on hänen verensä, uuden liiton, uuden testamentin veri.

Herran pyhässä ateriassa Vapahtajamme itse on läsnä, todellisesti ja tosiasiallisesti, reaalisesti.

Pyhä eukaristia eli Herran pöydän pyhä ruoka on Jumalan lahja meidän hyväksemme. Ehtoollisen välityksellä Jeesus antaa meille iankaikkisen olämän. Se joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä elää ikuisesti. Hän pääsee ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämän taivaan kirkkaudessa.

Jeesus myös painottaa, ettemme saa halveksia Herran pyhää ehtoolista. Hän varoittaa, ettei iankaikkiseen elämään pääse sellainen, joka ei osallistu Herran pöytään eli joka ei syö hänen ruumistaan ja juo hänen vertaan.

Tämä Jeesuksen korostama painotus on kirkon historiassa otettu niin todesta, että itäisessä perinteessä ortodokseilla yhä edelleen myös vauvojen kasteen yhteydessä annetaan ehtoollinen. Samaten läntisessä perinteessäkin aina 1100 -luvulle asti vauvojenkin kasteen yhteydessä annettiin ehtoollinen, pienen pieni tilkka ehtoollisviiniä.

Saamme rohkeasti käydä Herran pöytään. Saamme ahkerasti nauttia alttarin sakramenttia. Iloiten riemuitkaamme Herran suuresta lahjasta, iankaikkisuuden lääkkeestä, tulevaisuuden toivosta, matkaeväästä taivasta kohti kulkiessamme, Jumalan avaamaa tulevaisuutta ihastellen katsoessamme, mielemme toivoa ja tulevaisuuden uskoa täynnä, Herran kansana yhteisellä matkallamme.

Ehtoollinen on Jumalan lahja.