Paljon on väkeä, mutta vielä mahtuu lisääkin Nsimeyongin seurakunnassa Kamerunin pääkaupungissa Yaoundéssa. Lähtömme jälkeen yksikerroksisesta talosta on tehty kaksikerroksinen, koska toiminta on lisääntynyt niin paljon. Riemuitsemme evankeliumin eteenpäin menosta.
Elämme pääsiäisaikaa
Sunnuntai 22.04.2018
3. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Jubilate
Evankeliumi: Joh. 14:1-7
Jeesus kertoo pois menostaan ja uudelleen tulostaan
Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että hän menee pois. Hän siis kertoo kuolemastaan ja tästä maailmasta siirtymisestään. Kuolemallaan hän on valmistanut meille syntien anteeksiantamuksen ja tämän takia myös pääsyn taivaan kotiin.
Jeesus sano myös, että hän tulee takaisin. Siinä hän ennakoiden ja tiivistäen kertoo ylösnousemuksestaan, taivaaseen astumisestaan, Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella istumisestaan ja kerran kirkkaudessaan takaisin tulemisestaan.
Jeesus on valmistanut meille tulevan maailmanajan asunnon taivaan kirkkauteen
Kirkko on meidän paikkamme tässä ajassa. Kirkko tähtää tulevaisuuteen. Meille on valmistettu pääsy taivaan kirkkauteen. Pelastuksen perusta on jo valmistettu Golgatan ristillä. Tämän perusteella tulevaisuus aukeaa eteemme valoisana ja toivon täyteisenä. Katseemme suuntautuu tulevaa elämää kohti, mielemme on täynnä ilon ja riemun odotusta.
Uskon apostoli Tuomas
Johanneksen evankeliumissa opetuslapsi Tuomas on uskon apostoli. Hänestä puhutaan kolmessa kohdin. Ensimmäisessä kohdassa kohtaamme hänet Lasaruksen haudalla. Kun hän siellä sanoo että hänkin haluaisi kuolla Lasaruksen kanssa, niin Johanneksen kertomuksessa, missä Lasaruksen kuolema ja kuolleista herääminen on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen esikuva, Tuomaan sana tulee merkitsemään kehotusta yhdistyä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Viimeisessä kohdassa Tuomaan tehtävänä on julistaa koko Johanneksen evankeliumin keskeinen sanoma, että Jeesus on Jumala. Hän on Herra. Tämän Tuomas sanoo sanoin: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.”
Jubilate, Riemuitkaamme -sunnuntain evankeliumissa Tuomaan kysymys johtaa Jeesuksen suureen ohjelmajulistukseen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Uskon apostoli johdattaa meidät elämämme tärkeimmän asian eteen. Jeesus on meidän elämämme suunta ja sisältö. Hän on meille kaikki kaikessa.
Myöhemmin Tuomaasta tuli Rooman maailmanvallasta itään olleen Parttian suurvallan ja siitä edelleen itään päin olleen Intian apostoli. Monilla paikkakunnilla sikäläiset kirkot pitävät Tuomasta omana apostolinaan.
Usko on elämän turva
Jeesus sanoo, ettei meidän tarvitse mistään murehtia, vaan kaikessa saamme panna turvamme häneen. Tämä tarkoittaa kaikkia elämämme huolia, kaikkia vastoinkäymisiä, kaikkea mikä ahdistaa. Jeesuksen turviin on turvallista heittäytyä. Hän ei meitä hylkää, ei heitä luotaan eikä karkota pois. Hän lupaa olla kanssamme koko elämässämme juuri siinä tilanteessa missä elämme.
Tämän lupauksen antama turvallisuus vaikuttaa ympärillemme ja antaa voimia yhteiseen elämään toinen toisemme seurassa. Kanssakäymisemme tulee vakaammaksi ja näkyy kaikilla elämän aloilla.
Otan hyvin pienen esimerkin tästä kotiseudultani. Aikoinaan Somerolla vaikutti evankelinen herätys, joka vaikutti täkäläiseen elämään monilla kylillä. Vähitellen sen vaikutus on näkynyt kirkollisessa elämässä ja vaikka liike liikkeenä onkin hiipunut, niin sen vaikutus näkyy monin tavoin. Terve uskonnollisuus on antanut voimia myös moneen muuhun toimintaan. Vaikutukset heijastuvat paikkakunnan jopa kulttuuriharrastukseen ja urheiluun asti. Sillä on vaikutusta vieläpä ihmisten jaksamiseen oman itsensä kanssa. Tarkastelkaamme seuraavia numeroita.
Psykiatrian laitoshoidon hoitopäivät 1000 asukasta kohti olivat vuonna 2016 kaupungissamme Somerolla 109,4 hoitopäivää, kun vastaava luku koko Suomessa oli 211,5 hoitopäivää. Vastaavasti vuotta aikaisemmin 2015 Somerolla 101,3 hoitopäivää ja koko Suomessa 226,8 hoitopäivää.
Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit, psykiatria, tässä 1000 asukasta kohti, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta. Vuonna 2016 Somerolla 157,8 käyntiä ja koko Suomessa 339,9 käyntiä. Vuotta aikaisemmin vuonna 2015 Somerolla 174,3 käyntiä ja koko Suomessa 334,4 käyntiä.
On luonnollista että näihin numeroihin löytyy montakin selittävää tekijää, jotka kaikki yhdessä näkyvät yllä olevien tilastojen tuloksena. Yhtenä kantavana voimana kuitenkin on se siunaus, mikä on osaksemme tullut, kun terve uskonnollisuus on päässyt antamaan lohtua, turvaa ja voimaa täällä asuvien ihmisten jokapäiväiseen elämään meitä edeltävien sukupolvien aikana.
Onhan meilläkin omat ongelmamme, huolemme ja elämän koettelemukset, mutta kaikkien näiden keskellä meidän on aihetta pitää mielessämme mitä Vapahtajamme on puolestamme tehnyt ja mitä hän on meille luvannut.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Pappien politisoituminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Mielelläni yhtyisin piispa Eelis Gulinin heti sotien jälkeen paimenkirjeessään ottamaan kielteiseen kantaan pappien osallistumisesta politiikkaan. Sillä oli silloinkin ollut yksinomaan ikävät seuraukset koko kirkon kannalta.
Pappisliiton puheenjohta näyttää nyt huonoa esimerkkiä. On ikävä mennä julkisesti ja näyttävästi kepupapin tai demaripastorin, kokoomuskirkkoherrasta puhumattakaan toimittamaan jumalanpalvelukseen.
itse asiassa pappihan ei ryhdy kansanedustajaksi, vaan kansanedustajaehdokkaaksi, jonka läpipääsy on aina hyvin epävarmaa. Kuuma kysymys ei ole se, voiko ja pitäisikö eduskunnassa olla pappeja, vaan se, voiko seurakunnan pappi leimautua julkisesti yhden poliittisen ryhmän edustajaksi. Suostuessaan tai päästessään ehdokkaaksi hänen statuksensa seurakunnassa muuttuu samalla hetkellä.
En käy tässä ripittämään julkisesti kollegoitani, jotka osaavat itse tehdä ratkaisunsa. Olisin kuitenkin paljon onnellisempi, jos me kaikki kirkon papit leimautuisimme vain Jumalan palvelijoiksi ilman puoluetunnuksia.
Kyllä taitaisi olla parempi, että papit ja piispat hoitelisivat vaan niitä hengellisen regimentin hommia sekaantumatta maallisen regimentin asioihin. Voisi käydä niin, että tärkeät, koko kansakuntaa koskevat asiat jäisivät nykyistäkin enemmän ”Herran haltuun”, jos kirkon väki enenevässä määrin pääsisi pistämään lusikkansa koko maan yhteiseen soppaan. Demokratiassa ei kaivata teokratiaa.
Niin kuin esim. SDP:n Ilkka Kantola ja PS:n Anssi Joutsenlahti ja Keskustan Simo Rundgren.. Ovatko jättäneet Suomen asiat vain ”Herran haltuun” vai kantaneet vastuuta siinä, missä muutkin kansanedustajat..?
Miksi pappi olisi epäluotettavampi kansanedustaja kuin esim. juristi..?
Minun mielestäni minkä tahansa ammatin edustaja voi osallistua politiikkaan.
Kristinusko, tai mikään uskonto, ei ole este hoitaa yhteiskunnan yhteisiä asioita.
Samaa mieltä. Miettisin myös sitä, pitäisikö puolustusvoimien palveluksessa oleville sotilaille antaa vaalikelpoisuus valtiollisissa vaaleissa. Pidän tätä kieltoa hieman vanhentuneena.
Salme Kaikusalo :”Kristinusko, tai mikään uskonto, ei ole este hoitaa yhteiskunnan yhteisiä asioita.”
Pappi on esikuvansa mukaisesti kaikkien palvelija, eikä tämän vuoksi voi olla minkään erityisen yhteiskunnallisen ryhmän edustaja.
Jos ”politiikka tarvitsee pappeja”, niin puoluepoliitikot tarvitsevat vähintäänkin yhtä paljon vain omien ryhmiensä etuja ajavia pappeja saarnastuoleihin. Kun papit toimivat puolueiden etuja ajavina ja puoluekuriin sitoutuneina poliitikkoina, niin apostolisen suksession olemassaololle voi sanoa hyvästit. Kirkosta on tehty ainoastaan keskenään kilpailevien ja toisinajattelijoita mustamaalaavien etujärjestöjen keskinäinen taistelukenttä.
Tuula: ”Kirkosta on tehty ainoastaan keskenään kilpailevien ja toisinajattelijoita mustamaalaavien etujärjestöjen keskinäinen taistelukenttä.”
Taidanpa olla Tuulan kanssa kerrankin aikalailla samoilla linjoilla. Eikös se papin homma ole vähän niin kuin kutsumushomma??? Että jos ollaan pappeja, niin ollaan sitten pappeja tasapuolisesti kaikille ja hoidellaan enempi vaan niitä ihmisten hengellisen paimenen puuhia sen kutsumuksen velvoittamalla tavalla ja jätetään maalliset paimenpoikien ja -tyttöjen puuhat niille, joita ne Jumalalle tehdyt lupaukset eivät sido. Eletäänhän Suomessa kuitenkin demokratiassa eikä teokratiassa.
Tuula Hölttä: ”Pappi on esikuvansa mukaisesti kaikkien palvelija, eikä tämän vuoksi voi olla minkään erityisen yhteiskunnallisen ryhmän edustaja.”
Eikös kääntäen ole yhtä totta, että pappi em. perustein voi olla minkä tahansa yhteiskunnallisen ryhmän edustaja..? Siis sillä oletuksella, että nämä ryhmät pyrkivät edistämään koko kansan hyvinvointia ja ovat laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolella..
Jouni Turtiainen :”Eikös kääntäen ole yhtä totta, että pappi em. perustein voi olla minkä tahansa yhteiskunnallisen ryhmän edustaja..? Siis sillä oletuksella, että nämä ryhmät pyrkivät edistämään koko kansan hyvinvointia ja ovat laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolella..”
Ehkä kielteinen asenne pappien politiikkaan osallistumista kohtaan periytyy ajanlaskumme alkuvuosisatoina voimassa olleen ns. ”adoptionistisen dogmin” kanonisen oikeuden periaatteissa tapahtuneeseen kumoamiseen. Alkuseurakunnan adoptionistinen dogmi uskoi, että Jumala oli ottanut Jeesus-ihmisen pojakseen. Kristinuskon sosiaalinen rooli muuttui n. vuosi sen jälkeen, kun kristinusko julistettiin Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi. Tuolloin hyväksyttiin dogmi, että Jumala ja Jeesus olivat samaa olemusta ja Jumala oli ilmaissut itsensä ihmisen hahmossa.
Uusi dogmi teki lopulta ihmisestä vailla omaa minää, omaa ”henkeä”, olevan syntisen, joka saattoi pelastua vain katolisen kirkon oppeja noudattamalla ja vuosisatojen kuluessa ”profeetallinen asennoituminen, joka rohkaisi vaatimaan tilille ja arvostelemaan maallista valtaa sen loukatessa rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita, alkoi menettää merkitystään”. (Erich Fromm: Terve yhteiskunta, Rauma 1971)
Pappi, joka sitoutuu puoluekuriin, tottelee ”maallisen regimentin” valtaa eikä arvostele sitä vaikka vallankäyttö loukkaisikin rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita muiden kuin hänen edustamansa ”puoluepoliittisen etujärjestön” jäsenten osalta.
Tuula Hölttä :”Alkuseurakunnan adoptionistinen dogmi uskoi, että Jumala oli ottanut Jeesus-ihmisen pojakseen. Kristinuskon sosiaalinen rooli muuttui n. vuosi sen jälkeen, kun kristinusko julistettiin Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi. Tuolloin hyväksyttiin dogmi, että Jumala ja Jeesus olivat samaa olemusta ja Jumala oli ilmaissut itsensä ihmisen hahmossa.”
Tässä ortodoksi.netistä löytyvää lisätietoa ”adoptionistisen dogmin” kohtalosta:
”Nestoriolaiset olivat suuri harhaoppinen ryhmä, jotka erotettiin alkukirkosta tai yleisestä eli katolisesta kirkosta Efeson ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 431. Sai nimensä perustajansa Konstantinopolin patriarkka Nestoriksen mukaan. Harhaoppi korosti Kristuksen ihmisyyttä ja väitti Hänen jumaluutensa olleen vain armon ansiota.
Tämän ryhmän edustajia toimii yhä mm. Assyyrian itäisen kirkon piirissä. Kirkon jäseniä elää mm. Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Intiassa. Kirkon jäsenmääräksi on arvioitu noin 400 000 ja heidän johtajanaan toimii (v. 2005) Yhdysvaltojen Illinoisissa residenssiään pitävä katolikos ja Itäisen kirkon patriarkka Mar Dinkha IV (vuodesta 1976 lähtien).
Toinen tuohon nestoriolaiseen ryhmää kuuluva ryhmä ovat ns. Tuomas-kristityt, jotka katsovat kirkkonsa perustajan olleen apostoli Tuomaksen. Tuomas-kristittyjen keskuspaikka on nykyään Intian Keralassa ja heidän autonomisen kirkkonsa päämies on Assyyrian itäisen kirkon alainen koko Intian ja Portin metropoliitta.
Saman ryhmän jäseniä kuuluu nykyään myös Syyrian ortodoksiseen kirkkoon, Syyrian malankaralaiseen ortodoksiseen kirkkoon, syyrialais-malabarilaiseen katoliseen kirkkoon ja syyrialais-malankaralaiseen katoliseen kirkkoon”
”Samaa mieltä. Miettisin myös sitä, pitäisikö puolustusvoimien palveluksessa oleville sotilaille antaa vaalikelpoisuus valtiollisissa vaaleissa. Pidän tätä kieltoa hieman vanhentuneena.”
Minusta tuo ei ole vanhentunut säädös, vaan se on osaltaa työkalu, joka osaltaan on turvaamassa sitä, että puolustusvoimat eivät politisoidu ja jakaudu puolueisiin, vaan edustavat aina laillista yhteiskuntajärjestystä ja hallitusta.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että pappienkin olisi syytä pysyä oman regimenttinsä alueella, siis pappeina, ja jättää puoluepolitikoinnit maallikoille. Ortodoksien käytäntö olisi varmaakin käypä, kuten he toimivat isä Mitron tapauksessa, ottivat viran hyllylle. Samaa käytäntöä voisi käyttää tuossa puolueen ehdokkuus kysymyksessä. Säätyvaltiopäivillä asia oli mielestäni erilainen, kun oli papiston edustus. Jos sitten katsottaisiin tarpeelliseksi opetusviran oleminen esillä eduskunnassa, pitäisi olla joko pappispuolue, tai sitten joku ahvenanmaan tapainen yhden paikan pappiskiintiö. Esim. kirkkohallituksen kansliapäällikkö voisi istua viran puolesta eduskunnassa tai vaikkapa niin, että kirkkohallitus valitsisi pappisedustajan ko. kiintiöpaikalle,
Salme: ”tai mikään uskonto, ei ole este hoitaa yhteiskunnan yhteisiä asioita.”
Hyväksyisitkö hartaan, islaminuskoa tunnustavan henkilön Suomen pääministeriksi???
Kimmo, jos kansa hänet valitsisi, niin mikä minä olisin hanttiin panemaan. Hyväksyisitkö itse?
Salme: ”Hyväksyisitkö itse?”
Toki. Samasta syystä kuin sinäkin. Onneksi todennäköisyys sellaiseen on kuitenkin olemattoman pieni.
Kimmo Wallentin: ”Onneksi todennäköisyys sellaiseen (hartaan muslimipääministeriin) on kuitenkin olemattoman pieni.”
”Onneksi”..? Kuuluukohan tuossa jonkinlainen muukalaispelko, ennakkoluulot islamia kohtaan ja ehkä vähän rasismikin? Kuinka se sopii suvaitsevaiseksi tunnustautuvan Wallentinin ajatusmaailmaan?
Tuula Hölttä: ”Pappi, joka sitoutuu puoluekuriin, tottelee ”maallisen regimentin” valtaa eikä arvostele sitä vaikka vallankäyttö loukkaisikin rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita muiden kuin hänen edustamansa “puoluepoliittisen etujärjestön” jäsenten osalta.”
Papit – kuten muutkin puolueiden edustajat – sitoutuvat puolueisiin siksi, että heidän mielestään po. puolueessa edustetaan juuri niitä arvoja, jotka heidän mielestään toteuttavat koko yhteiskunnassa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta parhaiten.
”Puoluekuri” merkitsee siis samaa kuin sitoutuminen juuri näihin arvoihin.
Ovatko nämä arvot sitten vieraita kristinuskolle? Tuskin. Muutenhan kristittyjä olisi vain yhdessä puolueessa (siinä, jossa niitä arvoja on) tai ei yhdessäkään puolueessa (koska niitä arvoja ei niissä yhdessäkään ole).
Vertaus vanhan kirkon kristologisiin kiistoihin ei aivan osu maaliinsa. Silloin kyse oli siitä, kuinka määritellään kristinuskon yksi perusdogmi – siinä ei määritelty yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen ideologiaa.
Niissä kiistoissa kristityt eivät edes keskuudessaankaan noudattaneet omia arvojaan – puhumattakaan siitä kaikkein suurimmasta, rakkaudesta.
Kuulostaako tutulta..?
Jouni Turtiainen :”Kuulostaako tutulta..?”
Valitettavasti sodan vuoksi pakkoluovutetulta alueelta paenneen yrittäjäsuvun jälkeläisenä ja muutenkin sodan seurauksena kaikkensa menettäneitä ja muitakin ”syrjäytettyjä” rajallisten kykyjeni sallimissa rajoissa puolustaneena kuulostaa liiankin tutulta. Henk.koht. fakta on se, että en enää jaksa enempää tapella vihaa vastaan, jota vasemmistossa on pidetty ”tehokkaana poliittisena työkaluna”. Viekää puoluepoliittisille vrtuaalirovioillenne niin johtamisen ja vapaamuurariuden ”syntiin” syyllistynyt puolisoni kuin minutkin, jota yksi evl.kirkon pappikin on pitänyt ”vaarallisimpana mitä maa päällään kantaa”.
Sunnuntain aiheen esittely ja tekstit ovat luettavissa osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180422
Söndagen den 22.4.2018 och texterna presenteras här:
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20180422
Apostoli Tuomaan toiminnasta Rooman imperiumin rajojen itäpuolella saa joitakin viitteitä esimerkiksi seuraavista osoitteista:
Lyhyt ja selkeä esitys esimerkiksi osoitteesta:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Tuomas_Apostoli
Tuomasta koskevasta perinteestä kertoo laajempi tutkielma, jossa esitellään useita häneen liittyvää perinteen ilmiötä:
http://www.indianchristianity.com/html/chap4/chapter4a.htm