Kirkon oppi contra Jeesuksen sanoma.
Kirkon oppi perustuu käytännössä kokonaan Nikean kirkolliskokoukseen 325. ja sen seuraus vaikutuksiin. Silloin lähtökohtana oli ihmisen synnynnäinen perisynti olemus. Se sai alkunsa todennäköisesti Aatamin todettua, että jumala oli erehtynyt ihmisen luomisessa. Ihminen ei ollutkaan vapaa synneistä vaan oli perisynnin kantaja syntymästään saakka. Tämä edellytti kirkon aktiivista toimintaa ihmisten hallitsemiseksi , jotta ihminen saisi pelastuksen kirkon opin taivaalliseen paratiisiin. Tämän varmistamiseksi valittiin ihminen Jeesus jumalaksi jotta tämä varmisruisi. Tämä vielä varmistettiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381, jossa valittiin pyhä henki jumalaksi. Tämä perusta on edelleen kirkon opin realistinen ja rehellinen sanoma, jota kirkolliskokoukset ovat vuosisatojen saatossa ominen päätöksineen vahvistaneet esim. uskontunnustusta myöten.
Jeesuksen sanoma perustuu perimätietoon. Jeesuksen elinaikana ei kirjoitettu sanaakaan hänen edesottamuksistaan. Ensimmäinen kirjoitettu teksti oli Markuksen evankeliumi, joka alkuperäisyydessään ei tuntenut neitseellistä syntymää eikä ylösnousemusta. Se ilmestyi noin 50 eli siis noin 20 vuotta Jeesuksen poismenon jälkeen. Siis suurin osa kirjoitetusta Jeesuksen sanomista 20 evankeliumissa on jopa uusien sukupolvien kertomaa. Todennäköisiin ja realistisesti perusteltuihin sanomiin kuuluvat seuraavat yekstit. ” Lähimmäisen rakkaus- Siinä om kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ”. Siis syntyesäämme saamamme lähimmäisen rakkaus on taivasten valtakuntaa. Ilman sitä ei ihmiskunta ja luomakunta olisi eikä nytkään jatkaisi olemassaoloaan. Me Jeesuksen sanomaan uskovat voimme ola levollisia Korkeimman antamasta arvostuksesta elämällemme jonka me saamme todeta poislähtömme jälkeen tästä maailmasta.
Näin uuden arkkipiispan virkaan astumisen yhteydessä on syytä palauttaa mieleen kirkon opin ja Jeesuksen sanoman täydellinen vastakohtaisuus.
”Kirkon oppi perustuu käytännössä kokonaan Nikean kirkolliskokoukseen 325.”
Juuri näin. Uskosta tuli uskonto.
”Silloin lähtökohtana oli ihmisen synnynnäinen perisynti olemus.”
Perisynti on Augustinuksen oppi. Raamattu ei perisyntiä tunne, ei nyöskään juutalaisuus, vaikka perisynnin teologia nousee Vt:sta. Kun kirkon teologia on rakennettu savijaloille, niin kuinka kauan se voi seisoa pystyssä? Varmaan aika kauan, kun sitä lähes 2 miljardia kristityksi luokiteltua pitää pystyssa.
Kirkon oppi ei perustu ainoastaan Nikeaan. Meillä on lukematon määrä konsiileja jossa alkukirkon oppi muotoiltiin. Lisäksi Nikeaa ennen oli ns. esi Nikea jolla tarkoitetaan ketekeesejä ja niistä löytyvää oppia.
Perisyntioppi syntyi alkukirkossa sitä on vaikea kumota Raamatun teksteillä, olisi mielenkiintoista nähdä ne argumentoinnit millä se kumotaan.
Kristinusko ei ole uskonto vaan se on persoona ja suhde häneen. Dogma, tai synodi, konsiilit, kaanonit eivät tätä kumoa. Vainottuja kristittyjä tulisi kunnioittaa juuri he kokoontuivat esim Nikeassa.
Puutun Jeesuksen historiallisuuteen sen verran,että ns. keerygman eli saarnaan Jeesus ei välttämättä ollut se historiallinen Jeesus, joka oli tälle narraation Jeesukselle vain esikuva. Narraation Jeesus kun saattoi olla pelkkä aurinko-allegoria:
The Original Jesus a Pagan God.(Timothy Freke Peter Candy) Kuriositeetti esimerkki: Johannes (IOannes=Oannes) syntyi 6 kk ennen Jeesusta vanhasta hedelmättömästä naisesta kun Jeesus syntyi 6 kk myöhemmin nuoresta koskemattomasta naisesta. Paralleeli on selvä: Juhannus aurinko ja talvipäivänseisauksen aurinko. Erään varhaiskristillisen tradition (heprealaisevankeliumi) mukaan Jeesus oli Marian kohdussa 7 kuukautta. Näin myös pakanallinen Semele kantoi Dionysosta kohdussaan 7 kuukautta. On merkillepantavaa, että kuuvuoden kuukausien 28 päiväluvun mukaan 7 kk=196 päivää. Heprealaisessa traditiossa luku 196 edustaa mm. sanoja y l ö s n o u s e m u s, kesä, kätketty paikka, pimeys. Kyseessä on siis auringon syntymä ja ylösnousemus vuosikieron mukaan. Ei ihme, että syyrialainen kirkko viettää vieläkin Jeesuksen syntymäpäivää 6. Tammikuuta, (Tammuz), joka oli myös Osiriksen päivä Egyptissä. 6 tammikuuta onkin 7 kuukaudessa JUHANNUKSESTA lukien.
On toinen asia että juuri näihin kalenteritasauksiin erikoistuneilla essealaisilla munkeilla oli Oikeudenmukaisuuden Opettajansa (Moreh Tzaddiq), joka tietysti oli oikea ihminen ja joka tapettiin ja joka saattoi olla opettanut näitä kalendaarisia finenssejä ja oli myös Jeesuksen typos.
Useimmat teologiset totuudet jos ei kaikki ovat uskomme kohteita. Ennen Nikaiaa 325 käytettiin uskontotuuksien sanallisia esityksiä ja lauselmia tilanteen ja esittäjän mukaan. Kysymys oli näin uskontotuuksien eli dokmien tiivistelmistä ja esityksistä ja tämä malli kelpasi hyvin. Näistä sitten syntyi täsmälliset Tunnustukset sitten jo kirkon käyttöön, 325 Nikaian Tunnustus, myöhemmin Athasioksen Tunnustus, missä katsottiin Kolminaisuusajatuksen tarkempi muotoilu. Näin Tunnustuksista, alkaen, Apostolicum, Nicaeunum ja Athanasianum, tuli kirkon dokmatiikan tiivistelmien malli. Näin on aivan oikein kirjoittaa adoptionaalisesta dokmista, eli uskonlauselmasta ja samalla totuudesta, ja todeta sen vaihtuneen toiseksi uskonlauselmaksi eli dokmiksi.
Pekka puhuit alunperin adoptionaalisesta kristologiasta. Tässä ei kuitenkaan selviä niitä lähteitä jossa väität kirkon opettaneen ko. oppia ja sitten vaihtaneen oppinsa.
Ensimmäisiä Kirkolliskokouksia pidettiin jo Apostolien toimesta (Apost.15 on hyvä esimerkki) Apostolinen sukkessio on jatkunut jo parituhatta vuotta ja lienee jatkuu maailman loppuun.
Tätä kuvausta oppihistoriasta en voi allekirjoittaa fakta-asiana.
Ville.
Eihän siinä muuta kuin kirkolliskokouksissa muutatte aikaisemmat päätökset. Ne ovat tehdyt kirkolliskokouksisa. Ihmisten päätökset ovat aina uusien päätöksien muutettavissa.
Tässä ei ole nyt ymmärretty kirkolliskokousta ja ekumeeniseen kirkolliskokousten eroa.