Hesarin lukupaketti viikonlopuksi saattoi mennä joillakin suoraan juhannussaunan sytykkeeksi. Sen verran korpesi painottuminen hetken kysymyksiin, samalla kun maaseutu kamppailee elämän jatkumisesta.
Jaksoin kuitenkin tutkia lehteä vähän tarkemmin, koska ajattelin, ettei lehti voi sivuuttaa toista puolta lukijoistaan, suomalaisia miehiä, perinteisten arvojen edustajia tai maaseudun ihmisiä. Kuuluvathan tasapuolisuus ja tasa-arvo hyvään lehtimiestapaan.
_ _ _
On lehdessä lopulta myös Esa Liljan kirjoitus yhteiskunnan tämän hetken suurimmasta kysymyksestä otsikolla Maatila päättyy minuun. EU:iin liittymisen jälkeen 1995 on noin 50 000 suomalaista maatilaa lopettanut. Jäljellä on alle 50 000 tilaa. Tasaisella vauhdilla kuusi tilaa on lakannut joka päivä.
Vielä jäljellä olevat maatilat huolehtivat suomalaisesta ruoan tuotannosta. Kuinka kauan he jaksavat jatkaa samalla kun saavat kuulla syytöksiä tukien nostamisesta?
Kilpailu halpaa tuontiruokaa vastaan, byrokratia, oikulliset säät, raskaat investoinnit, kova työ ja heikko toimeentulo ovat usein maatilan pidon lopetuksen taustalla. Yksinäisyys ei helpota tilannetta, kun puolisoa on vaikea löytää.
Nuoret muuttavat kaupunkeihin. Siellä he kokevat varmaankin arvomurroksen, kun huomaavat, ettei tärkeää enää olekaan jatkaa menneiden sukupolvien työtä eikä huolehtia yhteisestä tulevaisuudesta –
tärkeää on vain oma nykyhetki.
Maaseudun ja kaupungin kysymykset tuntuvat oleva aika kaukana toisistaan. Maaseudulla kamppaillaan elämän edellytysten puolesta, kaupungissa vähemmistöjen oikeuksista.
– – –
Tämä kevät oli ennätyksellisen kuuma ja kuiva. Viime kesä taas ennätyksellisen sateinen, niin ettei koneilla päästy pehmeille pelloille korjaamaan satoa. Eikä märän viljan kuivaaminen olisi kannattanutkaan.
Lilja kertoo poikkeuksellisesta näystä, Etelä-Pohjanmaalla puhaltaneesta hiekkamyrskystä. Totesin saman asian kesäkuun 4. päivä palatessani Seinäjoelta Lippujuhlan paraatista Casa-kuljetuskoneella. Sopivalta lentokorkeudelta pellot näkyivät hiekan vaaleina, vaikka nyt olisi pitänyt näkyä oraan vihreää.
Missä ovat nyt oraan puolustajat ja ruohonjuuritoimijat? Hätä ei ole ilmeisesti tämän näköinen kun ulkomailta tuotua halpaa ruokaa saa vielä kaupasta.
_ _ _
Kotimaiselta viljelijältä vaaditaan vahvaa uskoa ja maahenkeä, riskien ottoa ja kovaa työntekoa samalla kun olot muuttuvat epävakaammiksi. Samalla etelämpänä suuria aloja viljelysmaata tuhoutuu kuivuuteen, eroosioon, suolaantumiseen ja myrkkyihin. Tai sitten olosuhteet ovat sotien vuoksi muuttuneet viljelylle mahdottomiksi.
Maapallon väestön jatkuvasti kasvaessa, peltoalan vähentyessä ja keskisatojen pienentyessä suomalaista viljelijää tarvitaan kipeästi säilyttämään maataloustaitoja ja peltoja, niin että viljely voi jatkua täällä myös tulevaisuudessa. Se on lastemme henkivakuutus.
– – –
Jälkikirjoitus 26.6. Päivän Hesarissa kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen kommentoi USA:n tilannetta, joka on muutettavat muuttaen totta myös Euroopassa: ”Globalisaatiota ajava liberaali ajattelu ei pystynyt ratkaisemaan ongelmia, joita jälkiteollisissa yhdyskunnissa syntyi. Midwest eli keskilänsi on vajonnut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta masennukseen ja toivottomuuteen. Se jäi Washingtonissa huomaamatta, ja sitä hintaa maksetaan nyt. Syrjäytyvät ja väliinputoajat ovat potentiaalinen poliittinen voima, Salonen muistuttaa. ”Herätyskellojen pitäisi soida joka ikisellä poliitikolla.”
Ehkä Hesarin juhannusnumerossa oli erityisen suuri punaviherkupla. Kokonaisuudessaan Hesariin on mielestäni tullut viime aikoina myös omlta kannaltani parempaa sisältöä ja perinteisemmän ajattelun huomioon ottamista, esimerkiksi turvallisuuspolitiikasta. Tänään iloitsin mm. varusmiesjutusta sekä lehmä- ja kana-artikkeleista.
Oma pihakanala on ollut meillä 7 vuotta ja syömme vain oman kanalan munia läpi vuoden. Tänä keväänä on kuoriutunut kolme poikuetta ja neljäs kana hautoo. Tänään kuoli ensimmäinen kanamme Barry 8 vuoden iässä.
Varmaan on noinkin, että sisältö on parantunut. Pienellä ihmisellä on vain kovin vähän vaikuttamismahdollisuuksia. Yksityisen ihmisen lehden tilauksen lopettaminen ei paljoa merkitse konsernin kannalta, mutta se on merkittävää tilauksen peruuttajan kannalta. Hän on ottanut kantaa.
Kuulin vähän aikaa sitten, että varakkaat ystäväni olivat siirtäneet tilinsä pois pankista, joka ilmoitti julkisesti, että yksityiset käteiasiakkaat tuovat vain kuraa pankin lattialle. Tuollainen ilmaisu sotii heidän ihmisystävällisiä periaatteitaan vastaan ja he sitten äänestivä jaloillaan, kuten ilmaisu kuuluu.