Viime viikolla päättyi yksi seurakuntamme rippileiri, jonka pappina toimin. Leiri oli kaikin puolin onnistunut kiitoksena huikean työntekijäporukan, isosten ja leiriläisten. Olen toiveikas ja iloinen siitä, miten fiksuja nuoria meidän maassamme onkaan. Heissä on meidän kaikkien tulevaisuus.
Leiriä suunnitellessa päätimme tehdä jotain poikkeuksellista. Aluksi vitsistä lähtenyt heitto viimeisen illan diskosta ja hiphopin tanssimisesta lähtikin lentoon. Meitä oli vetäjätiimissä pari ihmistä, jotka harrastamme mm. hiphop-tanssia. Päätimme järjestää viimeisenä iltana klassisen limudiskon palkinnoksi rippikoulun hyvästä suorittamisesta mahdollisimman kitschillä tavalla: sis. disko-pallon, serpentiiniä, ilmapalloja, pitsaa, sipsejä, päärynämehua jms.
Lopulta disko onnistui hyvin ja se sisälsi myös muuta ohjelmaa, kuten leikkejä jms. Oikeastaan diskon järjestimme yhteistyössä toisen samassa leirikeskuksessa olleen riparin kanssa. Mukana oli myös muusikoita, joten nuorille opetettiin hiphopin lisäksi myös mm. jenkkaa, valssia ja humppaa.
Kyseisellä tapahtumalla oli myös pintaa syvemmälle menevä viesti. Aikoinaan jotkut kirkkomme edustajat ja jäsenet suhtautuivat kielteisesti tanssimiseen, vaikka itse Daavidkin tanssi Jumalan kunniaksi Raamatun mukaan. Syynä lienee se, että lavatanssien aikaan tanssilavat oli myös monien paheiden pesä: esimerkiksi kohtuuttoman alkoholin käytön. Nykyään tanssilavat lienevät suhteellisen päihteettömiä (tosin en ole itse käynyt pitkään aikaan lavatansseissa), mutta maineen paheen pesinä ovat todennäköisesti ottaneet baarit ja yökerhot.
Kuluneen vuoden aikana olen itse käynyt lempiyökerhossani Stadissa tanssimassa juurikin hiphopia. Itse en käytä lainkaan alkoholia ja olen laittanut merkille, että kyseisissä paikoissa ihmiset juovat alkoholia paljolti sen takia, että sillä on helppo peittää tai rohkaista omaa sisäistä epävarmuutta. Suomessa alkoholia käytetään muutenkin sosiaalisissa tilanteissa paljon oman epävarmuuden peittämiseksi. Valitettavan moni uskaltaa puhua tai rohkaistua vain alkoholin avulla.
Löysin vuoden vaihteessa hiphop-tanssin ja treenasin sitä ahkerasti koko kevään. Käydessäni yökerhossa tanssimassa päihteettömänä haluan antaa omalla esimerkilläni viestin kahteen eri suuntaan. Ensinnäkin haluan antaa viestin tanssia ja hauskanpitoa paheksuville kirkkomme jäsenille: kristinuskossa ei ole kyse ainakaan minulle murjottamisesta, maailmasta vetäytymisestä, ilottomuudesta ja Jumalan lahjoista kieltäymisestä. Päinvastoin Raamatussa useaan otteeseen painotetaan iloitsemista ja synkkien ajatusten voittamista.
Toiseksi haluan antaa viestin niille, jotka peittävät omaa epävarmuuttaan alkoholilla sosiaalisissa tilanteissa. Älkää hakeko muiden hyväksyntää mielistelemällä toisia, vaan olkaa rohkeasti oma itsenne. Tavoitelkaa ja tehkää työtä unelmienne eteen, niin pääsette eroon epävarmuudesta ja löydätte niin huikean ja terveen itsevarmuuden, että ette todennäköisesti arvaakaan. Kun oma sisäinen elämäntapakoodinne on kunnossa ja uskallatte kohdata selvin päin pelkonne, teidän ei tarvitse peittää epävarmuutta alkoholiin ulkoisesta painostuksesta huolimatta.
Lopuksi, en tuomitse alkoholin kohtuukäyttöä, vaikka en siinä näe itse mitään järkeä. Lopetin kohtuukäytön pari vuotta sitten ja olo entiseen verrattuna on pienistä määristäkin luovuttaessa huikeasti parempi. Käytitpä sitten alkoholia tai et, suosittelen myös kokeilemaan tanssia. Se jos mikä antaa hyvänolon tunteen ja itsevarmuutta sekä auttaa myös kehittämään aivokapasiteettia.
Kuulostaa hyvältä. Uskalsitteko luvata nuorille, että hiphoptanssien merkeissä jatketaan? Riparit ovat hienoja tapahtumia. Niissä nuori saa kivoja kokemuksia, mutta vastaavaa jatkoa on harvoin tarjolla. Ripariin panostetaan paljon, mutta sen jälkeiseen toimintaan ei enää. Näin riparista tulee alku, mutta jatko ontuukin sitten pahasti. Jos jatkatte hiphopin merkeissä heti, niin saatte nuoret mukaan. Jos taas odotatte syksyyn, niin fiilikset katoaa.
Kiitos Pekka kommentista ja hyvästä vinkistä. Oma työalani ei ole nuorisotyössä, mutta meidän seurakunnassa on tulossa syksyllä mm. jatkoripari ja luonnollisesti myös isoskoulutus alkaa. Molemmat vetänevät mukaan niitä nuoria, jotka erityisesti pitivät ripareista.
Hienoa! Komppaan täysin ajatuksiasi. Toki alkoholin kohtuukäytöllä on nautinnollisia ja joskus jopa terveyteen positiivisesti vaikuttavia vaikutuksia. Itse olen liikunnallinen ja motoriikkanikin on kohtuullisen hyvä, mutta olen onneton perinteisten tanssien tanssija. Joskus olen juhlissa ilman alkoholia irrotellut, kun on ollut rockia tai muuta vastaavaa musiikkia, jota tanssitaan vapaasti liikehtien. Siinä on vahva itseilmaisun ja samalla vuorovaikutuksen elementti. Tulee vain harvoin sellaiseen tilaisuuksia.
Kiitos Toivo kommentista. Kuulostaa siltä, että sinäkin tykkäisit tanssimisesta. Siitä vaan kursseille ja vinkkinä sellainen, että mielellään sellaisen musiikkigenren mukaiselle tanssikurssille, jota muutenkin kuuntelet. Olen itse suurimman osan elämästäni kuunnellut hiphopia. Alkoholin käytöstä olen hieman eri mieltä. Uusimmat tutkimukset ovat käsittääkseni osoittaneet, että alkoholilla ei ole lainkaan terveysvaikutuksia, vaan lähinnä haittaa ihmisille. Kyseessähän on kuitenkin loppujen lopuksi elimistölle myrkky. Alkoholin nautinnollisuuden toki ymmärrän, mutta siinäkin piilee luonnollisesti vaara – etenkin jos on geneettistä alttiutta. Kenestäkään ei tullut alkoholistia yhdessä yössä, vaan vähitellen määrien lisääntyessä. En ole itse koskaan käyttänyt isoja määriä, mutta jo pienistä määristä luopuessa olo tuntui käsittämättömän paljon paremmalta ja tiedän monia muita samoin kokeneita.
Jussi, Kiitos tanssivinkeistä ja olen kyllä samaa mieltä kanssasi alkoholin osalta. Ehkä se on enemmän tapaa ja kulttuuria, johon liitetään ja myös ainakin joskus liittyy oikeasti nautintoa. Siinä olen kuitenkin samaa mieltä täysin, että alkolholistiksi tullaan juomalla alkolholia ja että määrät voivat salakavalasti lisääntyä heillä, jotka käyttävät alkoholia säännöllisesti. Sitten onkin ylitetty raja, joka erottaa alkoholiongelmaisen ja alkoholia muuten käyttävän. Olen lähipiiristäkin nähnyt ikävän kehityksen, joka lopulla alkoholisti juo päivittäin käsittämättömän määrän alkoholia: esim. puoli pulloa tai pullo kossua ja runsaasti oluttaa sen lisäksi. Ja tämä päivittäin! Olen myös siunannut monia viinaan suoraan tai välillisesti kuolleita 40-50-vuotiaita miehiä, harvemmin naisia.
Kiitos Toivo kommentista. Valitettavasti tosiaan Suomi on täynnä läheisiä: lapsia, puolisoita, vanhempia, ystäviä, sukulaisia, jotka ovat kärsineet alkoholismia sairastavasta ihmisestä. Tässä suhteessa Suomi on valitettavasti monien surujen ja tragedioiden maa. Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa tätä ongelmaa ei enää olisi – ainakaan samassa mittakaavassa. Elämä ilman alkoholia on niin paljon rikkaampaa ja silloin on myös paljon enemmän tilaa unelmille ja niiden toteuttamiselle.
Onko konfirmaatioon menijöillä ollut tiedossa ja ymmärrettynä mitä Uskontunnustuksemme tarkottaa. Onko samaten ripinkoululaiset tietoisia mitä seurakuntajäsenyyden harjottamiseen kuuluu alkaen esim.Pyhän Hengen toimimisesta seurakunnan yhteydessä vaiko onko kysymys kirkkopolitiikan harjottamisesta
Uskaltaisin väittää, että minun ripareilla uskontunnustukseen ja kristinuskon sisältöihin perehdytään erittäin syvällisesti ja asiantuntevasti. Kohtaa kirkkopolitiikasta en ymmärtänyt.
Hieno homma lisätä rippikoulun ohjelmaan päihteettömät tanssit esimerkkinä kristillisestä elämäntavasta. Kun otetaan huomioon myös suomalainen tapakulttuuri, niin esimerkiksi valssin pika-alkeet voisi liittää nuorten rippikoulun vakio-ohjelmaan. Tämä siis ripikoulun varsinaista teemaa kaventamatta.
Kiitos Jukka hyvästä vinkistä.