Ihmiskunnan tulevaisuus on joskus ollut harvojen varassa. Alle parikymmentä ihmistä on jatkanut sukua, kun jääkausi on tuhonnut loput.
Lopunperin kaikki ihmiset palautuvat yhteen kantaäitiin. Geenitutkimuksen valossa on päädytty tämän kaltaisiin tuloksiin. Sama on luettavissa Raamatusta.
_ _ _
Päiväkotilapsille kerrotaan kaunista kertomusta Nooasta, jonka rakentamassa Arkissa ihmiset ja eläimet pelastuivat tuhotulvalta. Sateenkaari loisti merkkinä taivaalla, ettei Jumala enää nosta tuhotulvaa hukuttamaan elämää (1 Moos 9:13).
Nyt tosin sateenkaarelle on annettu toinen merkitys. Mutta entä jos tuhon aiheuttaakin tällä kertaa ihminen, joka suvaitsee itselleen kaikkea ja unohtaa Jumalan antaman elämän lain?
_ _ _
Vierailin aiemmin tänä vuonna Huippuvuorilla (ks. blogi 3.6.2018). Longyerbyenissä on Arkiksi kutsuttu, ikiroutaan louhittu holvisto, jossa säilytetään valtavaa valikoimaa eri kasvien siemeniä. Niiden avulla on mahdollista saada kasvit kasvamaan senkin jälkeen kun ne ovat kuolleet muualta sukupuuttoon. Käyntimme aikana Arkki oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi ikiroudan alettua sulaa ja veden tihkuessa holveihin. Huippuvuorilla lämpötila on noussut kuusi astetta.
”Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt 24, KR 1938)
_ _ _
Modernilla ihmisellä on ensi kertaa mahdollisuus globaaliin tuhoon. Siksi kertomus Nooasta on ajankohtainen. Siihen tarttui myös Hollywood-elokuva Evan Taivaanlahja (2007). Tom Shadyackin komediassa kongressiedustaja saa Jumalalta tehtävän rakentaa arkin. Vuotta aiemmin ilmestyi Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren dokumenttielokuva An Inconvenient Truth (Epämiellyttävä totuus) ilmastonmuutoksen etenemisestä ja hälyttävistä seurauksista. Molemmilla oli samankaltainen sanoma, mutta hieman eri kohderyhmille. Sanoma edessä odottavasta tuhosta tavoitti kymmenet ja sadat miljoonat.
_ _ _
Epämiellyttävä totuus ilmastonmuutoksesta on tullut ihmisten tietoisuuteen, mutta ei juuri toimintaan. Sopimuksia ja aikeita tulevista päästörajoituksista on solmittu vuosikymmenien päähän. Tähän hetkeen ne eivät vielä juuri vaikuta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut maansa irti kansainvälisistä ilmastosopimuksista. Toivoa on siitä, että osavaltiot ja yksityiset yritykset tarttuvat ilmastoa säästävään teknologiaan, koska näkevät sen välttämättömäksi.
Hiilen ja öljyn poltto maapallolla kuitenkin jatkuu.
Jatkuvan talouskasvun alttarilla palaa ikuinen tuli. Kaikkialla savuavalla uhrilla ostetaan elintason jatkuva nostaminen: lisää autoja, lisää kaukomatkoja, lisää lihaa, lisää viinejä, lisää vaatteita, laukkuja, kenkiä, suurempia asuntoja, joissa on kotiteatterit, uima-altaat ja ilmastoinnit. Ne vaativat lisää energiaa. Keskilämmön kahden asteen nousun äärimmäisestä tavoitteesta on jo annettu periksi.
_ _ _
Maaperässä olevasta öljystä ja hiilestä ainakin kaksi kolmasosaa on jätettävä polttamatta, jos halutaan, että maailmalla on toivoa. Ilmakehään päästessään hiilidioksidi estää lämmön säteilyä avaruuteen. Äärimmäisissä uhkakuvissa kuumenemista aiheuttavat mekanismit kytkeytyvät toisiinsa. Metaani karkaa ikiroudan alta ja meren pohjasta. Meret höyrystyvät ja kuuma vesihöyry täyttää ilmakehän, joka lopulta karkaa avaruuteen. Aamutaivaalla loistava Kointähti, Venus on kokenut joskus saman kohtalon ja muuttunut kuumaksi, kuolleeksi planeetaksi.
_ _ _
”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm 20:15)
”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa.” (2 Piet 3:10-11).
Mistä Raamatun kirjoittajat ovat osanneet kuvitella tiedemiesten maalaamia ilmastonmuutoksen äärimmäisiä seurauksia?
_ _ _
Todennäköisempää kuitenkin on, että elämän edellytykset säilyvät maapallon lämpenemisestä huolimatta. Ihmisen sivilisaatioille äärimmäiset olot voivat kuitenkin olla liikaa. Säilyykö jäännös ihmisestä myös tällä kerralla, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan? Ja mikä on se Arkki, joka pelastaa tulisesta järvestä?
Tässä vaaditaan samalla kertaa kykyä 1) tehdä kovia kansainvälisiä sopimuksia ja päätöksiä, 2) katsoa eteenpäin koko luomakunnan yhteistä hyvää, ohi lyhytaikaisen hyvinvoinnin, 3) hyödyntää ihmisen ideoita ja teknistä osaamista elämän säilyttämiseksi.
_ _ _
Viime kädessä Arkki on tämä sinivihreä, ainutkertaista elämää kantava maapallo, joka kiitää avaruuden loputtomalla merellä.
Todennäköistä on, ettei Arkkiin sovi sekä maailman 9 miljardia ihmistä, että koko muu luomakunta. Nyt kynnelle kykenevät ihmiset pyrkivät Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan kuin arkkiin samalla kun tuhotulva nousee. Arkin ovia kuitenkin suljetaan parhaillaan. Poliitikot näkevät, ettei kaikkia tulijoita voi ottaa mukaan. Yhtenäisyys, talous, turvallisuus ja poliittinen järjestelmä ovat uhattuina – Arkki voi kaatua. Mutta ei arkin sisälläkään voida nojata vain itsekkyyteen.
_ _ _
Kysymys ilmastonmuutoksen voittamisesta on myös – ja mielestäni ennen kaikkea uskonnollinen. Valittavana on joko itsekäs ja lyhytnäköinen mukavuuden halu tai toisaalta mukavuudesta luopuminen yhteisen elämän hyväksi. Itsekkyys näyttää olevan voitolla, vaikka näemme sen johtavan tuhoon ja kuolemaan.
Synnin syvin olemus on itsekkyys, Jumalan vastustaminen sekä Hänen luomansa elämänjärjestyksen vahingoittaminen.
Synnistä voi myös nousta.
”Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room 6:10-14).
Sateenkaaren merkki näkyy vielä!
_ _ _
Jälkikirjoitus 13.7.
Jäin pohtimaan, olenko edellä liian jyrkkä, välittyykö tekstistä armo? Armohan on kristinuskossa lopulta ensimmäinen asia. Kuulen usein sanottavan: ”Ole itsellesi armollinen, armahda myös lähimmäistä.” Silloin tarkoitetaan arkikielessä elämän ja sen puutteiden hyväksymistä. Tämä voi heijastua suhtautumisessa kuluttavaan ja ympäristölle tuhoisaan elämäntapaan: ”Kuluta edelleen ja ole itsellesi armollinen.” Silloin itse valittu armo peittää alleen Jumalan säätämän Elämän lain. Onko tämä kristinuskon tarkoittamaa armoa?
Armo tarkoittaa kristinuskossa Jumalan armahtavaa hyvyyttä ja rakkautta, joka tulee osaksemme Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala antaa armossaan aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille. Armo ei kuitenkaan tarkoita, ettei Jumalan asettama elämänjärjestys olisi voimassa.
Jokainen ihminen rikkoo Jumalan tahtoa, luomakuntaa ja lähimmäistään vastaan. Ihminen asettuu Jumalan paikalle ja sallii itselleen vapauden Jumalan laista. Tämän synnin voi saada anteeksi, kun sitä katuu ja tunnustaa Jumalalle. Armahdusta seuraa halu noudattaa Jumalan tahtoa. ”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.”
Kreikan parannusta tarkoittava sana metanoija merkitsee kirjaimellisesti mielen ulkopuolelle asettumista (meta noe). Parannuksesta seuraa elämän näkeminen uudessa valossa, halu välttää Jumalan tahdon vastaista entistä elämää. Parannuksesta seuraa myös lähimmäisten näkeminen uudessa valossa, Jumalan rakastamina, joita haluan itsekin palvella ja rakastaa.
Luulen, että armo ymmärretään usein irrallaan Jumalan tahdon rikkomisesta, katumuksesta, Jumalaan turvautumisesta ja parannuksesta. Siksi armo ei välttämättä aukea evankeliumin mukaisena.
Sateenkaari on armon merkki – mutta harkitse tarkkaan mitä se merkitsee!
Sari: ”Otit esiin Jehovan todistajat, ja kirjoitit linkkien kanssa pitkän viestin vastauksena siihen kun totesin, että tiedän heistä jotain. Tätä ihmettelin.”
Tässä vaiheessa viimeistään kannattaa lukea, mitä on tullut kirjoitettua ja mitä ei. Mainintasi ei suinkaan jäänyt tuohon, ja juuri siihen muuhun vastasin. Nyt tarkkuutta. 🙂
Sari: ”Voit kirjoittaa asiasta blogin, mutta tämä meni sivuraiteelle. On luonnollista, että ko. uskonsuuntaa edustava vastaa syytöksiin, mutta sanoisin että tapasi tarttua aiheeseen aiheen vierestä oli kiivas ja tarkoitushakuinen.”
Tarkoitushakuinen? Aivan varmasti. Kiivas? No jos faktojen luetteleminen vasaukseksi muiden keskustelijoiden kommentointiin on mielestäsi osoitus kiivastelusta, niin silloin toki. Tietenkin siinä samalla tulet jakaneesi saman tittelin myös itsellesi, mutta mitäs me näistä.
Sari: ”Itse asiassa, jos sanon rehellisesti, niin olisi virkistävää lukea samanlaista kauhistelua muista uskonnoista kuin kristinuskosta. Kuten islamista. Kaikki kuitenkin palautetaan kristinuskoon ja kristinuskon syyksi.”
Islam on toki oman soppansa keittänyt. Ja jos sallit, ilman kiivailua, siitä ei ole ollut ihmiskunnalle kuin haittaa. 🙂
”Tässä vaiheessa viimeistään kannattaa lukea, mitä on tullut kirjoitettua ja mitä ei. Mainintasi ei suinkaan jäänyt tuohon, ja juuri siihen muuhun vastasin. Nyt tarkkuutta. :)”
—-
-Voisitkohan mahdollisesti päästä eroon tuosta holhoavasta tyylistä? Mainitsin lyhyesti, että Jehovan todistajia ei pidä leimata ja jatkoit pitkällä selostuksella Jehovan todistajista linkkien kera. Siis miten keskustelu oikeasti meni.
——-
”Voisihan niihin suhtautuakin, mikäli ne eivät olisi osana aiheuttamassa epäinhimillisiä kohtaloita ja kohtelua. Harva on Aku-Ankkaa lukemalla lähtenyt tuomitsemaan muita ihmisiä, päättänyt hylätä perheensä tai vanhempansa tai tehnyt itsemurhaa. Raamattu taas on tällaiseen ollut valitettavan usein innoittajana.”
——
-Niin? Ja miten tämä estää suhtautumasta Raamatun kertomuksiin vain kertomuksina? On hindulaisten, buddhalaisten ja muidenkin uskontojen parissa tapahtunut epäterveitä juttuja. Mutta niihin liittyvät kertomukset ovat vähemmän vaarallisia?
Oikeasti, tuossa ei tunnu olevan logiikkaa. Siinä mitä kristityt ovat tehneet, puhuneet, häirinneet ihmisiä julistustyöllään estää suhtautumasta Raamatun moniin todella hienosti kirjoitettuhin tarinoihin pelkkinä tarinoina?
Miten voi antaa toisten ihmisten tekemisten ja ajattelemisen vaikuttaa omaan elämäänsä noin paljon? Eikö tämä ole rajoittuneisuutta. Upeat, inspiroivat kertomukset demonisoidaan kun niitä on joskus jossain käytetty väärin.
—————
”Kerro vain jos asiaa tarvitsee vielä tämänkin jälkeen tähdentää, tähdennän kyllä. :)”
—–
-No ei siltä oikein vaikuta, kun vastauksesi ja perustelusi Raamatun kertomusten vieroksumiselle tuntuu olevan pelkät häiritsevät mielikuvat, oletukset ja ennakkoluulot…
Sari: ”Mainitsin lyhyesti, että Jehovan todistajia ei pidä leimata ja jatkoit pitkällä selostuksella Jehovan todistajista linkkien kera. Siis miten keskustelu oikeasti meni.”
Luonnollisesti halusin oikaista yleistävän ja tarpeettoman loiventavan väitteesi ja kertoa, miten asiat oikeasti menevät Jehovan todistajien kaltaisissa (eli siis myös muissa tiukan kontrollin) uskonnollisissa yhteisöissä. Mikäli et halua, että joku vastaa sinulle tai esittää huomioita kommenteistasi, suosittelen kommentoinnin lopettamista.
Sari: ”Ja miten tämä estää suhtautumasta Raamatun kertomuksiin vain kertomuksina? On hindulaisten, buddhalaisten ja muidenkin uskontojen parissa tapahtunut epäterveitä juttuja. Mutta niihin liittyvät kertomukset ovat vähemmän vaarallisia?”
Tarkistamatta väittäisin, että tällainen kommentointi lukeutuu argumentointivirheisiin. Ei nimittäin ole perusteltua evätä kritiikkiä kohteesta a) sillä varjolla, ettei kritiikin esittäjä satu esittämään kritiikkiä myös kohteista b), c) ja d).
Sari: ”Siinä mitä kristityt ovat tehneet, puhuneet, häirinneet ihmisiä julistustyöllään estää suhtautumasta Raamatun moniin todella hienosti kirjoitettuhin tarinoihin pelkkinä tarinoina?”
Eivät toki pelkästään tehneet, vaan tekevät kaiken aikaa.
Ja toki Raamatun tarinat ovat minulle pelkkiä tarinoita, osa todella hienosti kirjoitettuja. Mutta niinhän voimme sanoa myös Koraanin tarinoista. Oleellisempaa on kysyä, miten tarinat vaikuttavat käytönnössä. Hedelmistään puun tunnette, sanoi jo tarinan arvostettu henkilökin.
”Luonnollisesti halusin oikaista yleistävän ja tarpeettoman loiventavan väitteesi ja kertoa, miten asiat oikeasti menevät Jehovan todistajien kaltaisissa (eli siis myös muissa tiukan kontrollin) uskonnollisissa yhteisöissä. Mikäli et halua, että joku vastaa sinulle tai esittää huomioita kommenteistasi, suosittelen kommentoinnin lopettamista.”
—–
-Äläpä nyt viitsi. Sinulla oli jokin tarve vyöryttää jehovan todistajien vahingollisuutta tähän keskusteluun ja tätä ihmettelin. Koskaan ei toki tiedä milloin lopetan kommentoinnin, monesti on tuntunut että nyt saa riittää… Mutta jää nähtäväksi.
——————
Sari: “Ja miten tämä estää suhtautumasta Raamatun kertomuksiin vain kertomuksina? On hindulaisten, buddhalaisten ja muidenkin uskontojen parissa tapahtunut epäterveitä juttuja. Mutta niihin liittyvät kertomukset ovat vähemmän vaarallisia?”
Marjaana: ”Tarkistamatta väittäisin, että tällainen kommentointi lukeutuu argumentointivirheisiin. Ei nimittäin ole perusteltua evätä kritiikkiä kohteesta a) sillä varjolla, ettei kritiikin esittäjä satu esittämään kritiikkiä myös kohteista b), c) ja d).”
—–
-Sinulta on näköjään mahdoton saada vastausta selkeään kysymykseen 🙂 Ja kysymys ei ollut tuo. Itse asia ei ollut tuonne päinkään.
En minä vaadi tässä yhteydessä esittämään kritiikkiä yhtään mitään kohtaan, se on eri keskustelu se.
Edelleen kysymys on, että miksi joidenkin ihmisten usko ja tekemiset vaikuttavat siihen miten suhtaudutaan johonkin kertomukseen.
————–
Sari: “Siinä mitä kristityt ovat tehneet, puhuneet, häirinneet ihmisiä julistustyöllään estää suhtautumasta Raamatun moniin todella hienosti kirjoitettuhin tarinoihin pelkkinä tarinoina?”
Marjaana: ”Eivät toki pelkästään tehneet, vaan tekevät kaiken aikaa.”
—–
-Mutta tämä ei liity tähän asiaan. Siis Raamatun kertomuksiin. Niin kuin ei muihinkaan kertomuksiin ja mielipiteisiin niistä kertomuksina liity se mitä jotkut ihmiset ovat ehkä kertomuksiin liittyen joskus tehneet.
—————–
”Ja toki Raamatun tarinat ovat minulle pelkkiä tarinoita, osa todella hienosti kirjoitettuja. Mutta niinhän voimme sanoa myös Koraanin tarinoista. Oleellisempaa on kysyä, miten tarinat vaikuttavat käytönnössä. Hedelmistään puun tunnette, sanoi jo tarinan arvostettu henkilökin.”
—————
-Mutta kuitenkin sanoit, että Raamatun vedenpaisumuskertomus on ”äärimmäisen epäinhimillinen”, vaikka esimerkkinä mainitsin toisen samanlaisen kertomuksen Aku Ankasta. Tässä kohtaa jotenkin tuli ongelmaksi se mitä jotkut kristityt siellä tai tuolla… Liittymättä suoraan vedenpaisumuskertomukseen? Vai onko joku vedenpaisumuskertomuksen luettuaan rientänyt tekemään pahoja?
Tässä se epäloogisuus on. Miksi Raamatun kertomukset ovat ”äärimmäisen epäinhimillisiä”, mutta muut vastaavanaliset eivät ole? Se oli se kysymys. Eli edelleen sama kysymys. Jos Raamatun kertomukset ovat vain kertomuksia, miksi niihin ei voi suhtautua siten? Jos ne ovat myyttejä, miksi niitä ei nähdä samanlaisina kuin muutkin myytit?
Mitään kritiikkiä uskovaisten tekemisistä liittyen uskontoihin a, b tai c ei tarvitse tässä yhteydessä esittää.
Kiitos filosofisista pohdinnoista. Raamatun kertomukset elävät kirjallisuutena, jolla on erilainen vaikutus eri aikoina eri lukijaryhmiin. Tähän vaikuttaa tekstien ajankohtainen tulkintahistoria.
Tahdoimmepa tai ei, pitkään vaikuttaneisiin ja uskomuksiamme sekä kulttuuriamme muovanneisiin teksteihin ei ole mahdollista suhtautua neutraalisti ja ottaa ne kuin puhtaalta pöydältä. Tekstejä – kuten kertomusta suuresta tulvasta – voi lukea jatkuvasti uudelleen vuorovaikutuksessa oman aikamme kysymyksiin – samaan tapaan kuin Marthin Luther King luki 50 vuotta sitten kertomusta Israelin Egyptistä vapautumisesta eli Exoduksesta typolgisesti mustien kansalaisliikkeen ja vapautuksen kuvauksena saaden siitä rohkaisua ja voimaa.
Sari W:
”No, kiinnostaa sinua ainakin lukea ja keskustella kirkon uutisista 🙂
Tunnet siis Raamatun hyvin, vaikkei se kiinnosta sinua? Oletko pakosta joutunut lukemaan sitä?”
Olen aikaisemminkin selittänyt sinulle, että kirkon asiat lakkaavat kiinnostamasta minua, kun kirkko lakkaa vaikuttamasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tilanne ei ole muuttunut.
Kyllä, olen joutunut lukemaan Raamattua pakosta. Olen ikäluokkaa, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta. Olen lukenut sitä myös vapaaehtoisesti.
”Siis joulukertomus on “uskonnollinen” ja Prometheuksen taru ei? Koska ensinmainittuun yhä uskotaan? Eli ongelma ei ole tarinassa, vaan siihen uskovissa ihmisissä?”
Prometheusta ei tietääkseni palvota jumalana. Jos näin on, tarina ei ole uskonnollinen. Myös Joulupukkiin uskotaan laajalti nuorissa ihmisryhmissä. Häntä ei myöskään palvota jumalana (tietääkseni).
Ongelmasta en tiedä, uskovathan usein kertovat pikemminkin olevansa onnellisia uskostaan.
”Prometheusta ei tietääkseni palvota jumalana. Jos näin on, tarina ei ole uskonnollinen. Myös Joulupukkiin uskotaan laajalti nuorissa ihmisryhmissä. Häntä ei myöskään palvota jumalana (tietääkseni).
Ongelmasta en tiedä, uskovathan usein kertovat pikemminkin olevansa onnellisia uskostaan.”
——
-En tarkoittanut uskovien ongelmia, vaan että miksi jokin kertomus on ongelmallinen siksi, että jotkut uskovat siihen ja liittävät sen uskontoonsa. Siis miksi se on ongelma uskonnottomalle? Tätä en ymmärrä.
Miksi sillä on merkitystä uskooko joku toinen kertomukseen ja sen jumalolentoihin oikeasti, itse tarinan ja sen esilläolon kannalta? Eikö se ole aika… rajoittunutta, jos tämän vuoksi täytyy siivota pois näkyvistä upeita ja inspiroivia kertomuksia.
Joulukertomus on inspiroiva kaikille mahdollisille taiteenlajeille! Jos se jätetään pois julkisten laitosten juhlista vain uskovaisten vaalittavaksi, niin tulevat sukupolvet eivät tule tuntemaan sitä samoin kuin me nyt. Ja tämäkö ei olisi minkäänlainen kulttuurillinen menetys?
MInusta tämänkaltaisessa uskontoallergiassa on jotain vähän… erikoista. Varsinkin kun muiden uskontojen kertomukset eivät tunnu olevan yhtä ongelmallisia kuin kristinuskon. Esim. käytettynä fantasiatarinoiden lähteenä tai lauluina tai kuvaelmina. Tämä vain yleisluontoisena havaintona…
”En tarkoittanut uskovien ongelmia, vaan että miksi jokin kertomus on ongelmallinen siksi, että jotkut uskovat siihen ja liittävät sen uskontoonsa. Siis miksi se on ongelma uskonnottomalle? Tätä en ymmärrä.”
Ongelma siitä tulee silloin, kun uskonnonharjoitus viedään väkisin esim. päiväkotiin, kouluun tai armeijaan. Suomessa viedään, ja se on ongelma. Toki ymmärrän, ettet halua tätä ymmärtää. Empatiaharjoitusta voi kokeilla: miten arvelisit evluttien suhtautuvan, jos ateistit vaatisivat, että heidänkin näkemyksiään tulee kirkoissa kuuluttaa?
Sari: ”Äläpä nyt viitsi. Sinulla oli jokin tarve vyöryttää jehovan todistajien vahingollisuutta tähän keskusteluun ja tätä ihmettelin. ”
Asiantuntemukseni ja perehtyneisyyteni liittyy kyseiseen uskonlahkoon, joten käytän sitä mieluusti esimerkkinä aina kun siihen on uskonnollisesti virittyneissä keskusteluissa perusteltu syy. Mikäli esimerkkien käyttö häiritsee, niihin ei kannata takertua ja sitä kautta jatkaa keskustelua.
Jehovan todistajissa on paljon piirteitä, jotka sopivat muihinkin tiukan kontrollin uskonyhteisöihin, jolloin sen sääntöjä ja toimintamalleja voidaan käyttää hyvin monissa keskusteluissa yhtenä esimerkkinä epäterveestä uskonnollisuudesta.
Sari: ”Tässä se epäloogisuus on. Miksi Raamatun kertomukset ovat “äärimmäisen epäinhimillisiä”, mutta muut vastaavanaliset eivät ole? Se oli se kysymys.”
Jos Mustanaamiota pidettäisiin todellisena tarinana ja siihen uskoisi miljardeja ihmisiä, ja Mustanaamion tarinoita käytettäisiin oikeuttamaan muiden tuomitsemista ja epäinhimillisyyttä, niin silloin myös Mustanaamion tarinoita voitaisiin pitää epäinhimillisinä. Nyt kun ne jäävät pelkiksi tarinoiksi ilman tarinan pohjalta oikeutettuja epäinhimillisiä kohtaloita, Mustanaamion tarinoilla ei ole minkäänlaista epäinhimillistä ulottuvuutta.
Mikäli tämä ei selventänyt asiaa, en voi enää auttaa. 🙂
Marjaana: ”Asiantuntemukseni ja perehtyneisyyteni liittyy kyseiseen uskonlahkoon, joten käytän sitä mieluusti esimerkkinä aina kun siihen on uskonnollisesti virittyneissä keskusteluissa perusteltu syy. Mikäli esimerkkien käyttö häiritsee, niihin ei kannata takertua ja sitä kautta jatkaa keskustelua.”
——–
-No, minusta tuntuu, että sinulla on turhankin suuria antipatioita ja koet jotain henkilökohtaista ko. uskonlahkoa kohtaan. Tässä yhteydessä esimerkki ei ollut mitenkään tarpeellinen, varsinkaan tuollaisena vuodatuksena. Mutta turha lienee jatkaa.
————-
Sari: “Tässä se epäloogisuus on. Miksi Raamatun kertomukset ovat “äärimmäisen epäinhimillisiä”, mutta muut vastaavanaliset eivät ole? Se oli se kysymys.”
———–
Marjaana: ”Jos Mustanaamiota pidettäisiin todellisena tarinana ja siihen uskoisi miljardeja ihmisiä, ja Mustanaamion tarinoita käytettäisiin oikeuttamaan muiden tuomitsemista ja epäinhimillisyyttä, niin silloin myös Mustanaamion tarinoita voitaisiin pitää epäinhimillisinä. Nyt kun ne jäävät pelkiksi tarinoiksi ilman tarinan pohjalta oikeutettuja epäinhimillisiä kohtaloita, Mustanaamion tarinoilla ei ole minkäänlaista epäinhimillistä ulottuvuutta.”
——
-Se mitä olen yrittänyt tässä sanoa, on se mitä olet itsekin tuonut esiin. Että tarinassa ei ole vikaa. Se miten jotain kertomusta on tulkittu ja miten se on vaikuttanut joidenkin käyttäytymiseen tulisi mielestäni ilman muuta osata erottaa itse tarinasta! Eikö tämä ole selvää.
Eli ei mikään käytös tee itse tarinasta ”epäinhimillistä”, vaikka joku siitä saisikin inspiraatiota käyttäytyä epäinhimillisesti. Ja miten edes kristittyjen pahuus ja tuomitseminen liittyy Nooan kertomukseen, joka tässä oli aiheena, ja jonka erikseen nimesit ”äärimmäisen epäinhimilliseksi”? Tuossa ei ole mitään logiikkaa, minusta.
Siis tarina itsessään vrt se mitä joku on tarinan innoittamana tehnyt. Kaksi täysin eri asiaa.
Ja Nooan kertomus, mitä ihmeen syytä on pitää sitä ”äärimmäisen epäinhimillisenä” sen enempää kuin vastaavaa kertomusta Aku Ankassa? Tässä otat mukaan koko Raamatun ja kristinuskon, inkvisitiota ja kaikki uskovien mälsät jutut ja asennoitumiset????
———–
Marjaana: ”Mikäli tämä ei selventänyt asiaa, en voi enää auttaa. :)”
—–
-No ei todellakaan ”selventänyt”. Koska siinä ei ollut pointtia.
Siis sinä ihan oikeasti pidät sekä minua että kysymyksiäni tyhminä, ja holhoavan ja säälivän hymyn kera ”yrität selittää minulle kärsivällisesti”. Ihan oikeasti, minusta tästä voisi keskustella niin kuin tasaveroiset fiksut ihmiset, mutta kkun asenteesi on tuo, niin ei tässä taideta mihinkään päästä.
”En voi enää auttaa”. voi hyvä tähe…
Tuo on kyllä usein nähty suojakilpi jonka taakse mennään kun vastaukset alkavat kiertää kehää…
Toivottavasti nyt kestät oleilua tällä palstalla jossa on niin paljon sinua tyhmempiä uskovaisia…
Minä luovutan osaltani.
”Ja Nooan kertomus, mitä ihmeen syytä on pitää sitä “äärimmäisen epäinhimillisenä” sen enempää kuin vastaavaa kertomusta Aku Ankassa?”
Nyt menee sekoiluksi. Aku Ankassa ei ole ollut eikä tule olemaan tarinoita joukkomurhista.
Kiitos kommentoijille vilkkaasta keskustelusta. Raamatun kertomus Vedenpaisumuksesta oli yksi esiin nousseista teemoista. Samalla nousi kysymys, onko kertomus syyllistävä, epäinhimillinen tai loukkaava. Ihmisoikeuksien näkökulmasta ihmisten – ja samalla eläinten – massiivinen tuho luonnollisesti koskettaa, etenkin kun olemme viimeisten yli 70 vuoden ajan eläneet Suomessa turvassa suurilta katastrofeilta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei mitään katastrofeja koskaan tulisi. Tätä mahdollisuutta ei voi sulkea pois viittaamalla sen epäinhimillisyyteen.
Ketomus suuresta tuhotulvasta tunnetaan myös Gilgamesh-eeppoksesta ja palautunee muinaista Mesopotamiaa koetelleeseen tulvaan. Parhaillaan Japania koettelee 30 vuoteen pahin tulva, jossa on kuollut lähes 200 ihmistä. 5 miljoonaa ihmistä on kehotettu lähtemään kodeistaan. Poikkeuksellisten sateiden syyksi on esitetty ilmaston muutosta. Lehtikuvassa poni seisoi talon katolla, jonne se oli pelastsutunut uimalla.
Raamatun Vedenpaisumus-kertomuksella on edelleen sanomansa kun se muistuttaa Jumalan tahdon mukaan elämisestä. Tänään se merkitsee esimerkiksi kaiken Jumalan luoman elämän kunnioittamista, kohtuullisuutta kuluttamisessa ja tuhoisan saastuttamisen lopettamista.
Pekka Särkiö: ”Ihmisoikeuksien näkökulmasta ihmisten – ja samalla eläinten – massiivinen tuho luonnollisesti koskettaa, etenkin kun olemme viimeisten yli 70 vuoden ajan eläneet Suomessa turvassa suurilta katastrofeilta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei mitään katastrofeja koskaan tulisi. Tätä mahdollisuutta ei voi sulkea pois viittaamalla sen epäinhimillisyyteen.”
Jumalan toimesta toteutettu massamurha ja luonnonkatastrofit ovat kaksi eri asiaa. Vain toisessa epäinhimillisyys on toimijan tahdon seurausta ja mukaista.
Miten Jumala toimii? Vaikuttaako Hän suoraan fyysiseen todellisuuteen, vai käyttääkö Hän siinä välikappaleita? Minun mielestäni Jumala toimii ainakin luomiensa lainalaisuuksien kautta.
Jos ihminen hakkaa metsän pois, seuraa kuivuutta tai tulvia. Jos ihminen lakkaa viljelemästä maata seuraa ainakin paikallisesti ruoan puutetta. Jos ihminen vapauttaa ylenmäärin kasvihuonekaasuja seuraa nykytietämyksen mukaan ilmaston lämpenemistä ja sään ääri-ilmiöitä.
Jotkut kysyvät silloin, miksi Jumala sallii? Toiset vastaavat, että Jumala rankaisee. Minä varmaankin sanoisin, että ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, kun ei ole ottanut huomioon tekojensa vaikutuksia. Jumalan maailmaansa asettama elämän järjestys edellyttää sen mukaan elämistä – Elämän oman lain noudattamista. Sen rikkominen johtaa jonkinlaisiin seurauksiin – usein kärsimys lisääntyy. Siihen on paha mennä sanomaan: ”epäoikeudenmukaista”.
Mielestäni Pekka Särkiö kuvaa edellä hyvin sitä, mistä kärsimykset yleensä johtuvat. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt. Nykyisin kai sanotaa ”niin makaa kuin petaa”. Jumalan luomat lainalaisuudet toimivat kaikkien parhaaksi. Kun niitä rikotaan, menee maailma sekaisin ja kärsimys lisääntyy.
Pekka Särkiö,miten ihmisen toiminta vaikuttaa tai on historiassa vaikuttanut valtaviin tuhoisiin tulivuorenpurkauksiin tai siihen että jättiläismeteori on iskeytynyt maahan ja tuhonnut täältä lähes kaiken elävän?
Seppo, mainitsemasi luonnonmullistukset, maanjäristykset tai meteorit ovat toteutuneet ilman ihmisen vaikutusta.
Ihmisen mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön – ja tosiasiallinen vaikutus – on kuitenkin nyt merkittävä taustatekijä monissa luonnonkatastrofeissa, kuten sään ääri-ilmiöissä, eroosiossa, aavikoitumisessa, merten saastumisessa. Siksi näiden tapahtumien kohdalla klassinen theodikean ongelmaa kuvaava kysymys ”miksi Jumala sallii?” pitääkin vaihtaa muotoon ”miksi ihminen toimii niinkuin toimii?”
Viime viikkoina Suomeakin koetelleet kuivuus ja kuumuus voivat mahtua normaalin vaihtelun piiriin, mutta todennäköisemmin ne kertovat ilmaston lämpenemisen ja sään ääri-ilmiöiden vaikuttavan jo nyt. Tulevaisuudessa, jos ja kun lämpeneminen jatkuu, myös ääri-ilmiöt korostuvat. Viikkoja lisää sateettomuutta ja useita asteita lisää hellettä koettelevat luontoa ja ihmistä vielä vakavammin kuin nykyiset helteet. – Puhumattakaan ilmaston kuumenemisen vaikutuksista etelämpänä. Maastopalot, satojen menetykset, juomaveden puute ja pakolaisuus voivat lisääntyä.
Nyt ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa voidaan puhua tässä mittakaavassa luonnon katastrofeista, joihin ihminen on toimillaan vaikuttanut.