Kotimaa-lehdessä on tiedotteita vain Helluntaikirkolta, jotka usein ilmoitetaan helluntaiherätyksen tiedotukseksi. Helluntaikirkon osuus on n. 15% helluntaiherätyksestä Suomessa.
Koskien parin viikon takaista anteeksipyyntötilaisuutta Helsingissä, niin sen takana on Suomen Helluntaikirkon johtavia.
Nyt viimeinen uutinen:
“Keskustelu näkyvästä ykseydestä vierasta” – Helluntaikirkko linjasi lähtökohtansa ekumeenisille keskusteluille”,
täsmentää, että ei ole kysymys näkyvän yhteyden rakentamisesta. Täsmennys on tärkeä, koska helluntaiseurakunnat eivät ole sopineet sellaisesta.
Helluntaiherätys ei ole maailmanlaajuisesti järjestäytynyt kirkkolaitokseksi. Siihen liitetään uskoontulleet ja sen jälkeen kastetut. Siitä erotetaan uskostaan luopuneet.
Seurakunnan jäsenet ovat entisiä siivosyntisiä ja kaikenlaisten syntien harjoittajia.
Evlut kirkon jäsenet ovat entisiä ja nykyisiä siivosyntisiä ja kaikenlaisissa synneissä eläviä.
Tuossa anteeksiantamistilaisuudessa kaksi keskeistä henkilöä on avoimesti, usein ja virallisesti julistanut kannattavansa homoseksuaalisuudessa elämisen hyväksymistä, sekä saman sukupuolen kanssa avioliittoa. Mielestäni, ja helluntaiseurakuntien mielestä, ei Jeesuksen, seurakunnan pään, seuraajilla pitäisi olla mitään yhteistä näiden pimeyden tekojen kanssa. Niissä elävien hyväksyminen, jopa siunaaminen, on asia, josta kehoitetaan pysymään erossa.
Niin evlut kirkon arkkipiispa ja Helsingin piispa kantavat helmassaan vierasta tulta ja sen tulen ääreen ei helluntaiherätys voi mennä lämmittelemään. Otin esille nämä kaksi arvovaltaisinta evlut kirkon ja maailman (corpus mixtum) edustajaa, heidän tuoreimpien julkilausumiensa takia.
Viime aikoina on harjoitettu jonkinlaista teologista akrobatiaa, mitä helluntalaisiin edeskäypiin tulee. Poimitaan Lutherin, kirkkoisien ja pyhimysten oivalluksia, joiden katsotaan edustavan korkeampaa hengellisyyttä ja ymmärrystä. Ollaan nähty tarve painaa käyntikortteihin ja kirjelomakkeisiin jumaluusopilliset tittelit? Helluntaiherätyksessä on aina ollut niin paljon muodollista oppineisuutta, kuin on yleensä yhteiskunnassa, eikä niitä ole väheksytty.
Jos seurakunnan paimenella on esimerkiksi merkonomin tutkinto, niin se koetaan alamittaisuutena ja aletaan ahertaa teologian maisterin tutkintoa. Kun titteli on TM, TT ja jatkokoulutuksessa oleva, niin se on alettu laittamaan jokaiseen tiedotukseen. Samalla ymmärrys on ‘lisääntynyt’, mutta vain teologisessa tiedekunnassa opittuihin asioihin, jotka aina turhentavat, sysäävät syrjään Raamatun, Alkuperäisen oppikirjan sanoman. Viimeisten 3 vuoden aikana on RV:ssä ollut TM- ja TT-tason kirjoituksia, koskien kasteen merkityksen laajentamista ja myönteistä suhtautumista sakramentteihin. Nimenomaan sakramenttien autuuttava ‘voima’ on syy helluntaiherätykseksi nimitellyn aallon syntyyn.
Reijo Mänttäri antaa kolumnissaan hieman harhaanjohtavan kuvan Helluntaikirkon edustavuudesta.
Suomen helluntaiseurakunnissa on noin 45.000 kastettua jäsentä. Karkeasti ottaen keskivertohelluntaiseurakunnan tilaa voisi kuvata niin, että noin kolmasosa jäsenistä on aktiivisia omaan seurakuntaansa nähden. Toinen kolmasosa on ehkä aktiivisia uskonelämässään, mutta passiivisia omaan seurakuntaansa nähden ja viimeisen kolmanneksen uskonelämästä tai edes olinpaikasta seurakunnan johto ei välttämättä tiedä mitään. Jäsenkunnan keski-ikä on useimmissa helluntaiseurakunnissa yli 60 vuotta.
Tätä taustaa vasten lähes 10.000 Helluntaikirkkoon liittynyttä henkilöjäsentä on iso luku. Mikään seurakunta ei voi liittää jäseniään suoraan Helluntaikirkkoon, vaan jokaisen jäsenen täytyy tehdä asiasta uskonnonvapauslain mukainen henkilökohtainen liittymispäätös.
Helluntaikirkon 72 jäsenseurakunnan joukossa ovat kaikki suurten tai keskisuurteen kaupunkien helluntaiseurakunnat. Useimmat kirkon ulkopuolella olevat seurakunnat ovat pienten paikkakuntien seurakuntia, joissa vanheneva ja vapaaehtoispohjalta toimiva seurakuntaväki näkee uuteen järjestysmuotoon siirtymiseen ylimääräisenä työnä, johon ei kannata ryhtyä, jos asiat hoituvat entiselläkin tavalla.
Aikaisemmin pieniä seurakuntia ei helluntaikirkkoon juuri liittynytkään, mutta parin viime vuoden aikana seurakuntien jäsenanomusten määrää on lisännyt erityisesti Poliisihallituksen piiristä esitetyt rahankeräyslain tulkinnat, joiden mukaan yhdistyspohjaisilla seurakunnilla ei olisi oikeutta kolehtien keräämiseen jumalanpalveluksissa ilman erillistä rahankeräyslupaa.
Hyvin harvalla paikkakunnalla asiasta on syntynyt suurta riitaa, asia nähdään useimmiten järjestäytymiskysymyksenä. Käytännössä Helluntaikirkossa paikallisseurakunta päättää itsenäisesti seurakunnan asioista samoin kuin yhdistyspohjaisessa seurakunnassa.
Vain hyvin pieni joukko helluntailaisista on tehnyt asiasta periaatteellisen linjakysymyksen, lähinnä Helluntaikansan ympärille muodostunut ystäväjoukko. Sen piirissä helluntaikirkon synnyn katsotaan olevan osa maallistumiskehitystä.
Helluntaikansan suuruudesta saa jonkinlaisen kuvan, kun vertaa Keuruun juhannuskonferenssin kävijämäärää (n. 30.000 kävijää) Helluntaikansan Jämijärven Mertiörannan toimintakeskuksen juhannusjuhlien osanottajajoukkoon (muutama tuhat ihmistä).
Kaikki helluntaiseurakuntien yhteiset työelimet ja seurakuntien yhteiset foorumit (talvipäivät, työntekijäkokoontumiset) ovat linjanneet, että Helluntaikirkko edustaa helluntaiseurakuntia niissä asioissa, missä sille on annettu toimivaltuus. Toisaalta yhteisillä päivillä on nimenomaan päätetty, että Helluntaikansa ry ei edusta seurakuntia eikä sitä ole koskaan hyväksytty esim. helluntaiseurakuntien yhteisten yhdistysten joukkoon.
Erkki,
Suomen Helluntaikirkon perustaminen oli tarpeetonta. Ei ollut eikä ole toiminnallista tai opillista tarvetta siihen. Koko Suomen helluntalaisuuden kuivettuminen todistaa sen.
Maallistuminen on ainoa syy helluntaiseurakuntien hyytymiseen. “sillä ilman/erossa (choris) minua te ette voi mitään tehdä/tuottaa, saada aikaan (poieo)”.
Helluntaikirkko päätti itsensä kanssa, hoitaa yhteydet ulospäin. Asia ei ole yhdessä sovittu.
Kaikki ne, jotka eivät ole halunneet liittyä (jopa painostettaessa) Helluntaikirkkoon, ovat toisella linjalla, eli sillä linjalla kuin ollaan oltu vuodesta 33 asti maailmanlaajuisesti ja viimeiset 100 vuotta Suomessakin.
Sinulla, vaikka ilmeisesti kuulut helluntalaisuuteen, on samanlaista ymmärtämisen vaikeutta sillä, että Helluntaikansa ry ei ole sama kun n. 35,000 Suomen Helluntaikirkkoon kuulumattomat. Nuo 35.000 eivät voi saada ääntänsä kuuluville edes seurakunnissaan, joiden sisällä on Helluntaikirkko koteloituneena tai johdossa ja näissä he ovat aina suuri enemmistö. Vielä kerran sinulle, niinkuin sanoin jo Kuosmasellekin: Ei ole kysymyksessä Helluntaikansa ry, kun puhutaan 80 % helluntaiserukuntien jäsenistä, jotka eivät ole halunneet liittyä Helluntaikirkkoon.
Ollaan perustettu Suomen Helluntaikirkko ilman Jeesusta.
Olen ollut poissa Suomesta viimeiset vuosikymmenet ja vasta internetin myötä aloin seuraamaan reaaliaikaisesti herätykseni asioita. Kun kuulin kirkon perustetun, keskustelin Kai Antturin kanssa puhelimitse muutaman kerran. Hän oli hyvin tuskainen ja sanoi, että miksi ei neuvoteltu asiasta niin kauan, että olisi jatkettu yhteisymmärryksessä entiseen tapaan tai yhteisymmärryksessä perustettu kirkko.
Olen K. Antturin ja V. Mannisen linjalla, että ilman yksimielisyyttä muutosten ‘arkki’ ei voi liikkua, koska liikkeelle paneva Voima ei ole asettunut arkin/muutoksen päälle.
Kiitos vastauksestasi. Paasikivi opetti aikanaan suomalaisia sanomalla, että ”kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”. Meillä helluntaiherätyksessä puuttuu tätä viisautta, mikä näkyy esimerkiksi jäsentilastojen pitämisenä ulospäin komean näköisenä. Vaikka kaikki seurakunnat liittyisivät Helluntaikirkkoon ja vielä Helluntaikansa ry:kin antaisi siunauksensa asialle, niin tuskin saisimme kirkon jäsenmäärää nousemaan yli 20.000 jäsenen.
Siksi minusta on pikkuisen falskia puhua 35.000 helluntailaisen nimissä, kun oikeasti seurakunnilla ei nytkään ole yhteyttä toiseen puoleen jäsenistään.
Jaan huolesi seurakuntien hengellisestä tilasta ja herätyksen pysähtymisestä helluntaiherätyksen sisällä. Mutta syyttävän sormen osoittaminen nimenomaan Helluntaikirkkoon on vähän turhan helppo ratkaisu ongelmaan. Kyllä ”maallistumiseksi” nimetyt ilmiöt ovat vaikuttaneet yhdistysseurakunnissa jo kauan ennen Helluntaikirkon perustamista.
Itse näen kirkkokysymyksen käytännöllisenä järjestäytymiskysymyksenä. Se on ikävää, että siitä on joissakin seurakunnissa tullut riitelyn aihe. Sellainen ei vie Jeesuksen asiaa eteenpäin.
Huomaan itsekin olevani mukana helluntalaisessa ”tilastojen kaunistelussa”. Ensimmäisessä vastauskirjoituksessani kerroin, että juhannuskonferenssin kävijämäärä on 30.000. Se on siis viisi päivää kestävän juhlan eri päivien yhteenlaskettu kävijämäärä, niin kuin julkisuuteen on totuttu kertomaan.
Realistisemman kuvan juhlakansan määrästä saisi, jos julkisuuteen ilmoitettaisiin juhannuslauantaina paikalla olevien lukumäärä. Se luku ei kuulostaisi ollenkaan yhtä komealta.
Erkki,
Olen puhunut vain prosenteista, mutta ymmärtämisen vuoksi jatkoin alottamallasi matematiikalla.
Nyt siedätetään kantaa ”käytännöllinen järjestäytymiskysymys”. Sitä se ei ole hetkeäkään ollut. Tottakait nyt olisi mukavampaa, että vain sellaisesta olisi kysymys. Toisaalta vain hengelliseen asian tutkiskeluun Raamattu kehottaa, vt. 1.Kor.2:13-15. Ennenkaikkea hengelliset asiat, mutta, kuten 15. jakeessa lukee: ”Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkiskelee kaiken, ….”
Mainitset edelleen Helluntaikansa’sta. Vaikka sen kanta on vuodelta 33, niinkuin on 80 prosentin helluntaiseurakuntalaisenkin kanta, niin se ei edusta tuota kahdeksaakymmentä prosenttia ja on näin ollen ’vain’ ryhtiliike kallistumalla Alkuperäiseen. Tietenkään sitä ei haluta kirjata helluntalaiseen yhteyteen, vaikka ekumeeniset anteeksipyynnöt, mitä Suomen Helluntaikirkkoon tulee, sellaista jopa edellyttäisi.
Olemme ehkä saavuttaneet sen määrällisen tason Suomen helluntalaisuuden kirkko vastaan paikallinen, ei universaalinen seurakunta, että voimme julkisen keskustelun asiasta lopettaa tähän, tässä blogissani.
Eli tästä eteenpäin ja syvemmin, voit halutessasi jatkaa manttarir@gmail.com ja annan puhelinnumeroni mahdolliseen sanalliseen keskusteluun.