Chilen Puerto Montt on satamakaupunki, väkiluvultaan Turun kokoinen. Kaupungin arkkipiispa vaihtui ensimmäisten joukossa kesäkuussa apostoliseen administraattoriin eli asianhoitajaan Ricardo Moralesiin. Marraskuun sijaispiispa-blogissa kiinnitin huomiota hänen sääntökuntansa sekavaan taustaan. Morales oli joutunut selvittämään edeltäjänsä isoja sotkuja Armon sääntökunnassa. Oman maineensa puhtaanapidon vuoksi hän oli joutunut tekemään itseään koskevan tutkintapyynnön. Nyt pyörii iso pyörä Puerto Monttissa.
Marraskuussa olivat jo esillä ne sotkut, jotka Moralesin edeltäjä Puerto Monttin arkkipiispa Cristián Caro oli jättänyt taakseen. Pääroolisssa ovat olleet arkkihiippakunnan kaksi työntekijää: yleisvikaari Tulio Soto ja talousvikaari Darío Nicolás. Lyhyesti sanottuna ongelmana olivat ”rahan kavaltaminen ja huumausaineiden välittäminen” ja Nicolásilla myös ”epäillyt seksuaaliset väärinkäytökset”. Kun sijaispiispa Morales puuttui asioihin tilintarkastuksella ja erottamalla Soton ja Nicolásin loppusyksyllä (boreal – pohjoisen pallonpuoliskon syksyllä), tuli ongelmia: heidän tukijansa hakkasi joulukuussa sijaispiispaa, joka joutui poistumaan Campo Nazaretin tilaisuudesta poliisisaattueessa. https://www.biobiochile.cl/noticias/nacional/region-de-los-lagos/2019/01/16/papa-envia-visitador-apostolico-a-puerto-montt-tras-denuncias-de-abuso-trafico-y-apropiacion-indebida.shtml
Nyt 19.-24. tammikuuta Chilen satamakaupunkiin tulee Vatikaanin lähettämä apostolinen visitaattori, meksikolaispiispa Jorge Patrón. Hänen tehtävänsä on ”arvioida papiston elämäntilannetta, palvelutehtävää ja kuria ja kertoa siitä Vatikaaniin”. Chilen 5 johtavaa piispaa oli viikon alussa päivävierailulla paavin luona, ja visitaatiosta on varmasti sovittu siellä. Ongelmien yksityiskohdat on lueteltu jo pari kuukautta sitten. La Segunda –lehden näköispainoksessa on aiheesta kokonainen sivu 21. marraskuuta: http://impresa.lasegunda.com/2018/11/21/A/F23GJ82O
Siinä kerrotaan Tulio Soton toiminnasta yleisvikaarina vuoden 2005 jälkeen. Soto toimi prokuristina ja saattoi näin lainata hiippakunnan varoja eteenpäin ja ottaa lainoista korkoa itselleen. [Emme tiedä, kuinka korkeaa.] Rahat oli määrä palauttaa Soton oman seurakunnan Fátiman tilin kautta. Soton ja Nicolásin saama nimitys sacerdotes prestamistas ei ole mairitteleva: prestamista tarkoittaa koronkiskuria – loan shark kansainvälisemmin. Ilmeisesti hiippakunnan tilintarkastus ei ollut parhaimmalla tolalla, kun kerran syyskuisen tilintarkastajan audition jälkeen seurasi potkut. Ero Fátiman seurakunnan kirkkoherranvirasta sai aikaan kansannousun seurakuntalaisissa. Soto oli tosin ehtinyt lainata ”gastronomiselle yritykselle” 90 miljoonaa pesoa, lähes 120 000 €. Eikä kyseessä ollut ainoa laina, kuten alla havaitaan.
Toinen ilmianto Puerto Monttin kirkollisessa kiirastulessa koskee pappikaverusten toisilleen järjestämiä virtuaalityöpaikkoja San Pablo Mirasol -perheterveyskeskuksessa eli Cesfamissa (Centro de Salud Familiar). Kumpikin työllisti toisensa (n. 700 ja 1700 euron palkoilla) sivubisnekseen, jossa he eivät kuitenkaan tehneet mitään. Tämä oli nähtävästi mahdollista, koska kyseistä kirkolliselta kalskahtavaa terveyskeskusta ohjaili juuri arkkihiippakunta, rahojen tullessa muualta. Esimerkiksi 1.3.2017 Darío Nicolás oli palkannut työtoverinsa Soton arkkihiippakunnan ja Cesfamin nimissä ”valvomaan Perhe- ja terveyssäätiön projekteja ja ohjelmia”. Pari kuukautta myöhemmin Soto palkkasi puolestaan Nicolásin, puolta isommalla palkalla, vastaavaan tapaan ”työpäivän aika vapaana, lisätyöaika korvaten”.
Silti Nicolásin osalle kaatuu La Segundan tekemässä, laajalti lainatussa jutussa vielä uudenlaisia talous- ja huumekiemuroita. Hän oli antanut epämääräisiä luottoja sekä hankkinut Cesfamille auton, jota hän ajoi itse. Hän vuokrasi hammaskirurgille tilat, joiden 1300 € vuokra tuli jutun mukaan hänelle itselleen. Pastori Nicolás johti nuorisoryhmää San Pablon seurakunnassa. Nuorten ulkomaan retkille hän hankki ”psykotrooppisia” lääkkeitä. Hän hankki lääkkeet kuitenkin Cesfamin eri työntekijöiden nimissä peittääkseen roolinsa hankkijana. Juttu tekee selväksi, että lääkkeet menivät ulkomaille. [Lääkkeiden määrääminen väärään paikkaan ei sinänsä ole uusi asia missään, ei myöskään Chilessä, jossa on myyty reseptivihkojakin valmiiden allekirjoitusten kera viime vuonna.]
Pastori Nicolás on kunnostautunut myös muuten lääketieteellisen avun käyttäjänä. Hän lähetti lapsia ja nuoria psykologin luokse varsinaisen vastaanottoajan jälkeen selvittääkseen, olivatko nämä homoseksuaalisia vaiko ei. Tulokset tuli ilmoittaa hänelle. [Joku voi kysyä, miksi nuorisopastorin tulisi tietää jotain tällaista.]
Kuinka suhtautua seurakunnan (ja hiippakunnan) jakautumiseen entisen kirkkoherran (ja arkkipiispan) kannattajiin ja väkivallan uhkaan? Jakautuiko seurakunta vasta asioiden paljastuttua? Hakkasiko piispasijaista seurakuntalainen vai joku perintähommia tekevä pesäpallomies? Yleisvikaari Soton tapa käyttää hiippakunnan rahoja kuin omiaan poiki ilmiannon, mutta ilmiantaja ei uskaltanut kostoa peläten mennä syyttäjän luo, vaan hän puhui vasta paavin lähettämälle apostoliselle administraattorille. Hänellä oli ”Sotoa puolustavien verkostojen pelko” (temor a las redes de protección de Soto). Virkaa hoitanutta arkkipiispaa ei suoraan arvostella, mutta kerrotaan kuinka yleisvikaari Soto oli hänen suosiossaan, eräänlaisena oikeana kätenä. Asioiden selvittely on kesken, vaikka syyttelyä, epäilyä ja erottamista on tapahtunut. Aika paljonkin, yhtä hiippakuntaa kohti?
Hiippakunnan asianhoitaja Moralesin hakkaaminen jalkaan Marian tahrattoman sikiämisen juhlapäivän messussa 8.12. ja seurakuntalaisten banderolli-mielenosoitus ei jäänyt vain chileläiseen mediaan. Aciprensa, CNA:n espanjankielinen vastine, julkaisi Moralesin lausunnon 12. joulukuuta. Hän oli selvillä ”siitä, mitä pitää tehdä”, ja ”jos jossain tilanteessa on rikoksen piirteitä, ne on esitettävä oikeuslaitokselle tutkimusta varten ilman ennakkoluuloja”. Sijaispiispa torjui ”väkivallan käytön ilmaisumuotona, kun kirkon tai minkään muun instanssin legitiimejä erimielisyyksiä ratkotaan”. Lopuksi hän toivotti menestystä sekä maalliselle että kirkolliselle (kanoniselle) oikeudelle ja että näin ”Totuus tekee meidät vapaiksi”. https://www.aciprensa.com/noticias/administrador-apostolico-en-chile-rechaza-la-violencia-como-metodo-de-expresion-20594
Monet 1900-luvun aikana syntyneet katoliset järjestöt ovat suurissa vaikeuksissa, suuremmissa kuin vanhat ja vakiintuneet sääntökunnat. Chilen suurin pedofiliatapaus liittyy marista-sääntökuntaan, jossa yksinomaan espanjalaisia pappeja on syytteessä seitsemän. Tämä asia on Espanjassa suuri ja ikävä uutinen. https://spainsnews.com/seven-spanish-priests-imputed-in-the-great-cause-of-pederasty-in-chile-society/
Juuri siksi on positiivinen havainto, että Ricardo Morales [nimi on enne, nomen est omen?] on pystynyt seisomaan suoraselkäisesti asiansa takana, vaikka hän tarvitseekin maallisten viranomaisten suojelua koko ajan. On myös hyvä, että piispojen Rooman-matka on poikinut apostolisen visitaattorin käynnin Puerto Monttiin. Kyllä apostolinen administraattori tukea tarvitsee – siunausta sinne.
”Ilmiantaja, veli Ricardo Morales, on syyttäjän suojeluksessa”, kertoo kuvateksti La Segundan jutussa marraskuussa
