Suomen arvostetuimpiin kuuluvan nykytaiteilijan Hannu Väisäsen taideteokset ovat vuodesta 1990 lähtien olleet esillä Uudenkaupungin seurakuntakeskuksessa. Uudenkaupungin seurakunta on kuitenkin kirkkoneuvoston päätöksellä päätynyt myymään seurakunnan omistuksessa olevat Väisäsen teokset. Kirkkoneuvoston 21.6. pidetyn kokouksen pöytäkirjassa päätöstä perustellaan muun muassa sillä, että ”seurakuntalaiset ovat kokeneet olemassa olevat taideteokset etäisiksi ja vaikeasti lähestyttäviksi”. Seurakuntalaisten todetaan myös toivoneen tiloihin ”taideteoksia, jotka selkeämmin ilmentävät kristillistä sanomaa: armoa, iloa ja yhteyttä”.
Uudenkaupungin seurakunnan kirkkoherra Juhana Markkula kertoo kuulleensa mielipiteitä töistä koko kirkkoherrakautensa ajan.
– Vuoden 2020 alusta lähtien olen tasaisesti kuullut ihmettelyä koko seurakuntakeskuksen ilmettä koskien. Monen seurakuntalaisen mielestä tilasta puuttuu perinteinen kristillinen symboliikka. Esimerkiksi ristiä ei selkeästi löydy ulkoa tai sisältä.
Markkula kertoo, että myös Väisäsen työt ovat olleet keskustelun kohteena ”säännöllisen epäsäännöllisesti”.
– Monet ovat kokeneet työt vaikeasti avautuviksi. Jos yhteinen näkemys on se, että toisenlainen taide palvelee seurakuntalaisia paremmin, ajattelin selvittää päättäjien kanssa, onko näin.
Osa Hannu Väisäsen Usko, Toivo ja Rakkaus -teossarjasta. Kuva: Uudenkaupungin seurakunta
KIRKKOHALLITUKSEN KULTTUURIPERINTÖASIANTUNTIJA Saana Tammisto muistuttaa, että tällaisten päätösten tulisi aina pohjautua kattavaan tietoon.
– Pelkään, että Uudenkaupungin seurakunnassa ei ole tehty tarpeeksi kattavaa kirkollisen esineistön inventointia. Arvoesineiden täydennysinventoinnin tehtävänä on selvittää mitä arvoja ja merkityksiä seurakunnan omistamiin kohteisiin liittyy. Jos tällainen selvitys olisi Uudessakaupungissa tehty, olisi päätös saattanut olla toinen.
Tammisto kiinnittää huomiota siihen, että samassa 21.6. järjestetyssä kirkkoneuvoston kokouksessa on tehty ennen Väisäsen töitä koskevaa päätöstä päätös siitä, että seurakunta ryhtyy esineistön täydennysinventointiin. Aiempia inventointeja oli silloisen yhtymän seurakunnissa suoritettu 2002 ja 2004, mutta tiedot ovat puutteelliset.
– On erikoista, että jo kuitenkin seuraavassa pykälässä päätetään myydä merkittävän nykytaiteilijan teoksia, jotka ovat kutsukilpailun perusteella seurakunnan tiloihin päätyneet. Kyllähän tällainen päätös voidaan tehdä, mutta vaikuttaa siltä, että se on tehty tunteella, ei tiedolla.
Tammisto painottaa, että päätös ei vaikuta taloudellisestakaan näkökulmasta järkevältä. Tärkeää olisi myös Tammiston mukaan ollut se, että teosten taiteellinen, symbolinen ja sosiaalinen arvo sekä muut niihin liittyvät arvot olisi tarkoin arvioitu esineinventoinnin avulla.
– Tällaisten päätösten tulee pohjautua tietoon. On toki tärkeää, että seurakuntalaisten toiveita kuunnellaan, mutta viestiikö teosten saama kritiikki myös ihmisten kärsimättömyydestä? Taiteelle esitetään usein vaatimus helppoudesta – tarvitseeko seurakunnan lähteä siihen mukaan?
KIRKKOHERRA MARKKULA kertoo, että päätöksen jälkeen ovat nousseet esiin myös ne, joille työt ovat merkityksellisiä.
– Monet ovat myös hyvin kiintyneitä näihin teoksiin. Sen puolen äänenpainot ovat aiemmin jääneet kuulumattomiin.
Markkula lisää, että kyseessä oli ennen kesälomia tehty periaatepäätös.
– Emme ole minkäänlaisella kiireellä liikkeellä. Vasta kesän jälkeen siirrytään miettimään konkreettisia toimia. Laajemmalle keskustelulle seurakunnassa voidaan myös varata aikaa.
Väisäselle Markkula on välittänyt anteeksipyynnön.
– Halusin pahoitella, että minulle ja meille ei tullut päätöstä valmisteltaessa mieleen olla yhteydessä taiteilijaan itseensä. Ymmärrän, että hän on tästä loukkaantunut ja pahoittanut mielensä.
Yleisemmin Markkula hahmottaa, että tässä voi olla kysymys koulukuntien välisestä näkemyserosta.
– Abstrakti taide hämmentää kirkollisessa kontekstissa monia. Kyse on myös nonfiguratiivisen ja abstraktin taiteen sekä realistisemman taiteen pitkällisestä kädenväännöstä. Molemmille on totta kai oma paikkansa, kuten vaikkapa Tyrvään kirkon hieno kuvasto osoittaa.
TAIDETEOSTEN MYYNNISTÄ syntynyttä keskustelua kommentoi Kotimaalle tuoreeltaan myös Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen. Leppänen kertoo kohun viestivän siitä, miten iso rooli kirkollisella taiteella on.
– Tämä kertoo siitä, että hengellinen taide merkitsee ihmisille paljon. Kirkko on ollut merkittävä taiteen tekemisen paikka koko olemassaolonsa ajan. Sanatonta on aina yritetty sanoittaa kuvien kautta. Se on arvokasta.
Uudenkaupungin tapauksen suhteen Leppänen kertoo toivovansa, että seurakunta vielä harkitsisi asiaa perusteellisesti.
– Olen myös keskustellut kirkkoherra Markkulan kanssa. Seurakunta pohtii asiaa vielä varmasti uudemman kerran.
Leppänen toivoo, että seurakunnissa osattaisiin arvostaa eri aikakausien tapaa kuvata hengellisiä aiheita.
– Kerroksellisuudella on valtava merkitys. Yhtä oikeaa muotoa ei ole ja ihmisiä puhuttelevat hyvin eri asiat. Seurakunnista löytyy 1500-luvun ihmisen näkemyksiä pyhästä ja vastaavasti 2000-luvun symboliikkaa. Toivon, että seurakuntien tilat voisivat olla paikka mahdollisimman monenlaiselle taiteelle.
Leppänen painottaa, että kirkossa ajan kaari on pitkä.
– Parhaimmillaan tämä voi tarkoittaa eri aikakausien taidekäsitysten vuoropuhelua.
Niilo Rantala
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä