Romantiikan aatetta ja herätysliikkeitä yhdistää pyrkimys aitoon ja alkuperäiseen kokemukseen, sanoo kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine.
Romantiikka syntyi vastaliikkeenä järkeä korostaneelle valistukselle. Tämä näkyy myös pietismissä ja herätysliikkeissä, joissa luterilaista puhdasoppisuutta alettiin pitää kuolleena uskona. Oppineita syvempää uskonnollista tietoa ajateltiin löytyvän kansalta.
– Papin tehtävä oli romantiikan aikaan olla kuin taiteilija, jonka tehtävänä oli välittää kuulijalle saarnassa aito hengellinen kokemus, Laine kuvaa.
Aito kokemus ei kuitenkaan voinut olla valmisteltu, ajattelivat niin 1800-luvulla niin herätysliikkeiden kuin romantiikan aatteen edustajat. Herännäispapeilla tästä seurasi saarnan valmistelemisen vieroksuminen.
– Jotta kokemus välittyisi, herännäispapin tuli valmistautua mahdollisimman vähän. Jopa niin, että opinnäytteestä piti saada mahdollisimman huono arvosana, jotta omavoimaisuudelle ei annettaisi sijaa, Laine kuvaa romantiikan aatteen vaikutusta.
Esko M. Laine valottaa romantiikan ja herätysliikkeiden yhteyksiä tulevassa Horisontissa. Horisontti Yle Radio 1:ssä su 7.7. kello 11.00.
Ilmoita asiavirheestä