Huhtikuiset eduskuntavaalit lähestyvät. Kaikki puolueet ovat tehneet jo omia vaaliohjelmiaan tai strategiseksi hallitusohjelmaksi kutsuttuja linjapapereita.
Yksi keskustelun- ja nurinankin aihe on ollut se, että puolueilta toivottaisiin enemmän konkretiaa. Tämä porina tuntuu alkavan aina, kun jokin puolue tuo ohjelmansa tuo julki. Laajapohjaisen sixpack-hallituksen työssä ilmenneet vaikeudet ovat luultavasti omiaan lisäämään konkretian ja suoraviivaisuuden nälkää.
Puolueet ovat siis tavoitteineen liikkeellä yleisellä tasolla. Keskustasta on perusteltu suorastaan innovatiivisena ajatuksena sitä, että ensin asetetaan tavoitteet ja sitten vasta aletaan puhua keinoista.
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuskeskuksen erikoistutkija Erkka Railo on viimeisimpänä lehteillyt kokoomuksen uunituoretta Strategista hallitusohjelmaa. Se on hänen mielestään hyvin tiivis ja nopeasti luettu. Tosin vertailukohtana Railolla on edellisten vaalien monikymmensivuiset paperit. Ajat ovat muuttuneet.
Esimerkiksi kokoomuksen yleislinjaukset ovat Railon mielestä melko lailla muidenkin puolueiden hyväksyttävissä. Sen sijaan tavoitteiden alakohdissa tulkinnanvaraisuus lisääntyy. Railo nostaa esimerkkinä mahdollisuuden periä lukukausimaksuja EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Hänen mukaansa esimerkiksi vihreät lukevat tätä mielellään niin, että maksuja sovellettaisiin pian suomalaisiinkin opiskelijoihin.
Sdp:ltä ja Keskustalta odotellaan vielä myös leikkauslistoja. Sellaiset on luvattu.
– On se hämmästyttävä ja uusi tilanne poliittisessa historiassa, jos puolueet julkaisevat aidosti, mistä vähennetään, epäuskoinen Railo toteaa tähän.
Kannattaisiko sittenkin tehdä perusteellinen hallitusohjelma?
Yleistä keskustelua on käyty myös siitä, että hallitusohjelman pitäisi olla, toisin kuin sixpackilla, hyvin tiivis strateginen paperi, a-nelonen. Kun erilaiset yhteiskunnalliset toimijat julkaisevat hallitusohjelmatavoitteitaan, muun muassa kirkko, hyvä kysymys saattaakin olla, mihin ne tällaisessa tiiviissä ohjelmassa kirjattaisiin.
Railon mukaan jo 1990-luvulla hallitusohjelmia lähdettiin paisuttamaan tavoitteena hallita ja kontrolloida hallitustyötä.
– Tavoite oli, että hallituspuolueet eivät juokse kuin mullikkalauma ja tappele neljää vuotta.
Hallitusohjelmien venyminen johtui Railon mukaan siitä, että SDP oli 90-luvulla selkeästi suurin puolue. Myös kokoomuksella oli iso kannatus ja yhteiskannatus oli sadan tietämissä. Tässä tilanteessa pienillä puolueilla ei ollut paljon sananvaltaa. Sdp:n kannalta oli strategisesti viisasta tehdä tarkka ohjelma, jota sitten lähdettiin toteuttamaan.
– Kun puolueiden voimaerot tasaantuivat 2000-luvulla, hallitusohjelma ei ollutkaan enää samanlainen vallankäytön väline. Siitä tuli sillisalaatti, johon puolueet ja etujärjestöt tuuppasivat kaiken mahdollisen. Siitä tuli toiveiden tynnyri. Se lakkasi olemasta vallankäytön väline.
Jos tämänhetkinen gallup-tilanne ja keskustan etumatka pitäisi, eikö keskustan siis kannattaisi tehdä pikemminkin pitkä ja huolellinen hallitusohjelma 90-luvun sdp:n tyyliin?
– Niin kannattaisi. Kannattaisi tehdä yksityiskohtainen hallitusohjelma, jossa se päästäisi hallitukseen ne puolueet, jotka suostuisivat lähtökohtaisesti ohjelmaan, Railo vastaa.
Toisaalta Railo on myös sitä mieltä, että johtaa voi monella tavalla. Toinen tapa olisi lähteä lyhyellä strategisella hallitusohjelmalla liikkeelle ja riidellä matkalla. Jos keskustan gallup-johto pitäisi, se voisi määrätä tulevan hallituksen työskentelyssä tahtia. Tätä helpottaisi, jos toiseksi suurimmalla puolueella olisi niin paljon paikkoja, että yhteispaikkamäärä olisi sadan tietämillä.
Erkka Railo on jo aiemmin arvellut, että tuleva hallitus rakentuisi punamultayhteistyön varaan. Myös porvarihallitus on keikkunut paljon julkisuudessa. Erikoistutkija Railo pysyy linjallaan ja viittaa muun muassa siihen, että sdp:n kannatus on tällä hetkellä kokoomuksen edellä.
– Olen aika vakuuttunut siitä, että punamulta tulee. Se puolue, joka pystyy tarjoamaan keskustalle ja sen kanssa yhdessä mahdollisimman lähelle sata paikkaa, on vahvassa asemassa hallitusneuvotteluissa.
Katso tuorein vaaligallup Iltalehdestä. Sen mukaan Keskusta on suurin puolue (25,4 % kannatus), Kokoomus toisena (17,8 %), SDP kolmantena (16,5 %) ja Perussuomalaiset neljäntenä (15,3 %).
Eduskuntavaalipäivä on 19.4.
Kuva: Olli Seppälä
Tutustu puolueiden vaali- ja strategisiin ohjelmiin:
Ilmoita asiavirheestä