On vaikeata rakastaa – vaan oppivani soisin. Jaakko Haavion sanoittaman vanhan hengellisen laulun sanat soivat mielessä, kun perehtyy teologian tohtori Hannu Sorrin uuteen tutkimukseen Avioero ja pappi.
Avioero on ollut kristityille aina vaikea asia ja erityisen vaikeaa eri osapuolille on ollut, jos pappi eroaa puolisostaan.
Tämä johtuu Hannu Sorrin mukaan siitä, että kirkko on ollut vuosisatojen ajan avioliittoinstituution ja nimenomaan elinikäisen avioliittoihanteen tukipilari. Toisaalta juuri pappien pitäisi jo pappislupauksen mukaan ”elää niin, että he ovat esikuvana seurakunnalle”. Papin avioerotapauksessa ihanteen ja todellisuuden ristiriita on ilmeinen.
Sorrin tutkimus on pääosin essee-analyysi, jossa kahdeksan avioeron kokenutta pappia kertoo anonyymisti oman tarinansa.
Jokainen Sorrin tutkimuksessa esiintyvä pappi pohtii kirjoittajan tekstin pohjana olleessa esseessään esimerkiksi avioeroonsa johtaneita tekijöitä, avioeroprosessia ja sen vaikutusta ihmissuhteisiin, oman elämän ja omakuvan muutoksia, työyhteisön ja seurakuntalaisten reaktioita sekä eron vaikutuksia toimintaan papin virassa ja omiin uskonnollisiin ja eettisiin näkemyksiin.
Tutkimuksessa tarinansa kertovat papit ovat eri-ikäisiä miehiä ja naisia.
Ihmiselämässä on paljon traagista. Kuolemaa kohti kuljettaessa on osattomuutta, sairautta, menetystä ja monenlaista muuta ristiä. Avioero on niitä raskaimpia asioita, jotka yksilöä voivat rusikoida. Papit tällaisen henkilökohtaisen tragedian keskellä eivät lopulta ole muita kummempia.
Tämä käy selvästi ilmi niistä koskettavista ja ihmisen kriisin keskellä kiteytyneistä kertomuksista, joita Sorrin tutkimat avioero-esseet sisältävät. Toisaalta pappeus tuo avioeroon ilmeisiä lisävaikeuksia.
Vaikka jokaisen tutkimuksessa ääneen pääsevän papin prosessi on ollut omanlaisensa, pystyy kirjoittaja yhteenvedossa tiivistämään myös tiettyjä erityisesti pappien avioeroihin usein kytkeytyviä yhteisiä piirteitä ja ajatuksia.
Vaikuttaa siltä, että osa Sorrin analysoimista papeista on mennyt naimisiin sangen nuorena ja vahvan uskonnollisen eetoksen saattelemana.
Erityisen kipeältä tuntuu lukijankin mielestä se sosiaalinen rangaistus, paheksuminen tai tuomitseminen, jonka osa eronneista papeista on saanut tai kokee saaneensa esimiehiltään, kollegoiltaan tai seurakuntalaisilta. Vaikka ymmärrystäkin osaksi tulee, papit ovat saaneet osakseen sosiaalista häpeää.
Toisaalta Sorrin tutkimustuloksiin kuuluu, että eron kokeneiden ja siitä toipuneiden pappien uskonnollinen ajattelu muotoutuu uudenlaiseksi. Armon merkitys näyttäytyy monelle tärkeänä. Samoin käsitys omasta pappeudesta muuttuu, kenties armollisemmaksi ja inhimillisemmäksi.
Avioliittoinstituutio saattaa olla aikanamme kaikkien aikojen kriisissä ja avioero koituu monen ihmisen osaksi. Näistä ja monista muista syistä Avioero ja pappi on merkittävästä aiheesta huolellisesti tehty tutkimus, jonka pitäisi kiinnostaa jokaista avioerojen problematiikan kanssa tavalla tai toisella painiskelevaa.
• Hannu Sorrin tutkimus on e-kirja ja sitä pääsee lukemaan Vartija-lehden nettisivujen vartija-lehti.fi kautta.
• Hannu Sorri: Avioero ja pappi. Vartija-lehti 2016. 134 s.
Kuva: Matej Kastelic / Scanstockphoto
Ilmoita asiavirheestä