Vihapuheella on aina tarkoitus ja kohde. Tarkoitus voi olla mikä tahansa: vaikkapa osattomuuden kokemus tai tarve kokea mielipahaa.
Näin sanoo vantaalainen kirkon luottamushenkilö Johanna Korhonen, joka puhui vihapuhetta käsitelleessä, kirkon työntekijöille suunnatussa seminaarissa tiistaina. Tapahtuman järjestivät Helsingin ja Espoon hiippakunnat.
Korhonen on toimittaja, jolta ilmestyi alkusyksystä kirja suomalaisesta julkisesta keskustelusta.
Ihminen, joka tuottaa vihapuhetta, ylittää tavalla tai toisella rajan. Sen tunnistaa usein intuitiivisesti, Korhonen sanoi.
– Puhuja myös tyypillisesti väistää vastuunsa vetoamalla auktoriteettiin, joka voi olla esimerkiksi Raamattu tai Jumala.
Korhonen totesi, että Raamattu ei kuitenkaan ole hyväksyttävä syy tahdittomaan käytökseen.
– Tällöin kyseessä on Raamatun väärinkäyttö.
Kirkollista vihapuhetta perustellaan Korhosen mukaan myös sananvapaudella tai uskonnonvapaudella.
– Sananvapaus ei kuitenkaan merkitse oikeutta, saati velvollisuutta pullauttaa suustaan ulos kaikkea mieleen tulevaa. Uskonnonvapaus ei merkitse oikeutta rajoittaa tai halventaa toisen henkilön oikeuksia ja vapauksia, kuten hänen vakaumustaan.
Seminaarissa puhuivat Korhosen lisäksi Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma, Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast, Kirkon Ulkomaanavussa työskentelevä Habiba Ali, poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen ja Euroopan historian professori Laura Kolbe. Lue Kotimaa Prosta, miten seurakunnissa voidaan puuttua vihapuheeseen.
Kuva: Ville Palonen
Lue myös:
”Aseta rajat, käytä faktoja” – Seurakunnan työntekijä, näin puutut vihapuheeseen
Järjen ääni kaiken päälle huutamisen keskellä
Uskontojen julkilausuma irtisanoutuu vastakkainasettelusta ja vihapuheesta
Ministeri Grahn-Laasonen haastoi seurakunnat vihapuheen torjuntaan
Professori Hallamaa: Paha on nopeaa – hyvyys tarvitsee aikaa
Uskonnonvastaisesta vihapuheesta puhutaan vähän
Ilmoita asiavirheestä