Twaarna on pikaviestipalvelu Twitterissä julkaistu 140 merkin minisaarna. Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja, pastori Teuvo V. Riikonen on twaarnannut ahkerasti yli kolme vuotta. Kirjaan Twaarnat – Ajatuksia pyhäpäiviin on koottu Riikosen minisaarnat kirkkovuoden kaikkien kolmen vuosikerran evankeliumiteksteistä.
Miksi twaarnaat?
– Twitter on sosiaalinen media, jossa voi seurata asioita ilman höpöhöpö-päivityksiä. Syyskuussa 2013 luin, että Mäntsälän seurakunnan kirkkoherra Mikko Seppälä oli saanut idean Twitterissä ilmestyvistä minisaarnoista. Jo samana iltana kirjoitin ensimmäisen oman twaarnani. Löysin nopeasti tapani käyttää erilaisia tyylilajeja. On kiehtovaa, että twaarnassa voi sanoa vain yhden asian. 140 merkkiä on armoton raja. Puheripuli on tiivistettävä.
Kenelle twaarnaat?
– Twaarnojani ovat lukeneet Twitterissä ja Facebookissa eri tavoin ajattelevat ihmiset, ei vain oma mukavuuspiirini. Haluan yllättää itseni ja lukijat. Päätin heti aluksi, että en kommentoi sosiaalisessa mediassa saamaani palautetta. Twaarna on kuin runo. Ei runokirjan reunaan tehdä merkintöjä, joissa selitetään, mitä halusi sanoa. Twaarnat ovat kuin lapset, jotka lähtevät maailmalle. Kaikki neljä lastani ovat rakkaita, kaikki twaarnani ovat rakkaita. Eniten lukijoihin ovat kolahtaneet lohdulliset twaarnat, jotka auttavat jaksamaan. Senkin olen huomannut, että 140 merkissä voi saada aikaan oppiriidan.
Miten twaarnat syntyvät?
– Parhaat tekstit ovat syntyneet Jeesuksen kertomista tarinoista. Etsin yhden sanan, josta tulee twaarnan teema. Kirja syntyi, kun huomasin, että kasassa ovat kolmen vuosikerran twaarnat. Osa niistä tuntuu kielellisesti tönköiltä, mutta se on twaarnojen henki.
Missä ja milloin twaarnaat?
– Kirjoitan twaarnani joko lauantaina myöhään yöllä tai aikaisin sunnuntaiaamuna. Vuonna 2014 osallistuin Säkylän varuskunnassa kriisinhallintajoukkojen koulutukseen. Twaarnasin sieltä koko hiljaisen viikon. Heräsin huoneessa, jossa kahdeksan miestä kuorsaa. Ensin twaarnasin, vasta sitten lähdin syömään aamupuuroa ja näkkäriä.
Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola kirjoitti äskettäin, että twaarnoja tehdään, jotta saataisiin huomiota ja hyväksyntää niiltä, jotka eivät kuuntele saarnoja. Mitä vastaat tähän?
– Kolumni oli retorisesti hilpeä ja sisällöllisesti pikkuisen ontto. Se paljasti, ettei Lehtola tunne ympäristöä, josta kirjoittaa. Tärkeintä on, että twaarnat noteerattiin. Lähetän Lehtolalle twaarnakirjani.
Mitä twaarnaasi et unohda?
– Mieleen on jäänyt kaksi samalle sunnuntaille tekemääni twaarnaa. Pyhän aihe on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Ensimmäinen kuuluu näin: ”Sairas mies oli loppusuoralla. Vieraita oli vähän. Sairaalapappi ja joku muu. Hän, joka kävi 120 kertaa vuodessa. Uskollinen paljossa.” Toinen taas: ”Pyhäkoulun edessä oli vain kahdet pienet kengät. Opettaja piti silti pyhäkoulun. Kristinuskon salaisuus on uskollisuus vähässä.” Molemmat kertovat oikeista ihmisistä.
Kuva: Jukka Granström. Pastori Teuvo V. Riikonen tietää, että twaarnan eli minisaarnan voi kirjoittaa ja lähettää maailmalle mistä vain.
Ilmoita asiavirheestä