Naisteologit ry:n puheenjohtaja Soili Juntumaa katsoo Kalevan (14.4.) mukaan, että vanhalla virkakäsityksellä pidetyt messut seurakuntien kirkkoherrojen luvalla ovat välistävetoa, joka rikkoo kirkolliskokouksessa tehtyjä päätöksiä. Hänen mukaansa kyse on naispappien rakenteellisesta syrjinnästä.
– Minusta olisi hyvä, jos vanhalla virkakannalla olevat muodostaisivat oman kirkkokunnan ja toimisivat siellä omassa rauhassaan, Juntumaa sanoo Kalevan mukaan.
Vanhan virkakannan messuja järjestetään Oulussa yhteistyössä herätysliikkeiden ja seurakuntien kanssa. Niitä perustellaan herätysliikkeiden ja piispojen yhteisellä tahdonilmaisulla sekä halulla palvella kaikkia seurakuntalaisia.
Filosofian tohtori, kappalainen Satu Saarinen näkee hänkin Kalevan Alakerta-kirjoituksessaan (14.4.) naispapittomat messut rakenteellisena syrjintänä. Vuosikymmenien aikana hiippakuntaan pesiytyi Saarisen mukaan hitaasti muuttuva syrjinnän kulttuuri. ”…syrjinnän muodot ovat vaikeasti havaittavia, niihin on vaikea puuttua ja ne sallitaan yhtä aikaa kun ne toisella kädellä tuomitaan”, Saarinen kirjoittaa.
Rakenteellinen syrjintä näkyy ”epämääräisenä haluna liikkua lainsäädännön porsaanreikien ja hiljaisten sopimusten huokoisilla pinnoilla”. Saarisen mielestä Oulun hiippakunnassa epätasa-arvoistavat käytännöt ovat viime aikoina vahvistuneet.
”Kirkkoherra saattaa itse olla naispappeuden kannalla, mutta yhtä aikaa tarjota puitteet ja resurssit naispapittomien messujen viettämiseen seurakuntansa tiloissa. Osa messuista on seurakunnan ulkopuolista toimintaa, osa omaa viikkotoimintaa. Jos ulkopuolisten messujen järjestäjän toiminta ei kuulu seurakunnan työvuorojaon piiriin, on syrjintää vaikea osoittaa. Jos taas seurakunnassa on naispuolisia pappeja, ja avustamaan kelpaavat vain miespuoliset papit, on kyse syrjinnästä.”
”Onkin aiheellista kysyä, täyttävätkö Oulussa järjestetyt vanhaa virkakäsitystä edustavien pappien pitämät messut rakenteellisena syrjintänä myös suoran syrjinnän kriteerit? Sovitaanko niistä seurakuntien yhteisissä työnjakotilanteissa ja jos sovitaan, niin ovatko kaikki osapuolet tyytyväisiä?” Saarinen kysyy.
”Toisaalta voidaan kysyä, että mitä haittaa näistä erillismessuista on? Sinänsä kaunis ajatus siitä, että vastataan seurakuntalaisten tarpeisiin, on tietysti hyvä. Mutta millä hinnalla toiveita täytetään? Eikö viran ykseys ja kirkon ykseys merkitse mitään? Autonomisten jumalanpalvelusyhteisöjen perustaminen seurakunnan sisään antaa viestin, että esimerkiksi sakramentin pyhyys riippuu sen toimittajasta, mikä ei luterilaisen tulkinnan mukaan pidä paikkaansa.”
Saarinen on itse pappina Oulun Karjasillan seurakunnassa, jonka piirissä ei ole vanhan virkakannan messuja. Hän on tehnyt väitöskirjan Oulun hiippakunna naispappien kokemuksista.
Saarinen katsoo, että piispojen ja herätysliikejohtajien tahdonilmaisu, ”jolla erillismessut mahdollistetaan, on ongelmallinen monitulkintaisuudessaan”. ”Siinä aloitteellisia ovat olleet vanhan virkakäsityksen kannalla olevat herätysliikejohtajat. Piispakunta on sittemmin suurelta osin vaihtunut. Olisiko aika katsoa tätäkin asiakirjaa uudesta näkökulmasta, kun vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessäkin joudutaan puntaroimaan suhtautumista naispappeuteen?” hän kysyy Kalevassa.
Kalevan uutisen verkkoversio
Lue myös: Oulun seurakunnissa laajasti vanhan virkakannan messuja
Ilmoita asiavirheestä