Kirkko ja kaupunki kertoo kahden kaupungin ruotsinkielisen seurakunnan naispappeuteen liittyvistä väännöistä.
Lehden mukaan toisessa seurakunnassa on sisäisin työjärjestelyin turvattu naispapiton tilanne ja suurempaa paheksuntaa vältetään alueella asuvilta naispapeilta pyydetyillä, neljä kertaa vuodessa järjestettävillä erillismessuilla. Osa seurakuntien papeista on myös avoimesti naispappeutta vastaan.
Piispa Björn Vikström toteaa Kotimaa24:lle kirjoituksen vastaavan käsitystään Helsingin Petrus- ja Matteus-seurakuntien sisäisestä kädenväännöstä naispappeus-asiassa. Hän tähdentää, että tuomiokapitulin kanta on kuitenkin naispappeuteen selkeästi hyväksyvä.
– Tilanne ei ole uusi. Olen ollut näihin seurakuntiin aktiivisesti yhteydessä ja aion myös jatkossa olla. Tiedän, että kirkkoherrat ovat tässä melkoisessa ristitulessa, sillä niin työntekijöiden, luottamushenkilöiden kuin seurakuntalaisten mielipiteet jakautuvat selvästi asiassa, piispa Vikström taustoittaa.
Seurakunnat ovat nykyään tuomikapituliin nähden yhä itsenäisempiä virkoja ja sijaisuuksia täytettäessä. Piispalla ei ole vielä ollut suoranaista mahdollisuutta puuttua asiaan muuten kuin taustavaikuttajana.
Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Seppo Simola esitti lehden uutiseen liittyvässä pääkirjoituksessaan, että Helsingin ruotsinkielisten seurakuntien pitäisi siirtyä kolmesta seurakunnasta Espoon tavoin yhteen ruotsinkieliseen seurakuntaan. Simolan mukaan taannoinen rakenneuudistus jäi Helsingissä tältä osin kesken.
Vikström toteaa, että vaikka näin syntyvä seurakunta ei olisi tavattoman suuri, muut näkökohdat puoltavat nykymallia. Keskittäminen johtaisi hänen mukaansa helposti toiminnan liialliseen yksipuolistumiseen. Piispan mukaan kaikilla kolmella seurakunnalla on oma perusteltu ja toimiva profiilinsa. Osin haasteellinen moninaisuus helpottaa Vikströmin mielestä seurakuntalaisia löytämään itselleen sopivaa toimintaa. Mallin haasteellisuudella piispa viittaa muun muassa Petrus- ja Matteus-seurakuntien sisäisiin kädenvääntöihin.
– Toisaalta seurakuntalaisemme asuvat Helsingissä niin eri puolilla, että pelkäisin keskittymisen johtavan reuna-alueilla asuvien paitsioon jäämiseen, Vikström pohtii.
Lue Kirkko ja kaupunki -lehden juttu tästä
Seppo Simolan pääkirjoitus täällä
Ilmoita asiavirheestä