Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kourokselta on moni kysynyt, täyttääkö heidän kokemuksensa ihmisoikeusloukkauksen tuntomerkit.
– Heitä kuunnellessani aloin ihmetellä, että olen kuullut tämän saman kertomuksen ennenkin, kertoi Kouros, jonka toimittama teos Iloisen talon kellareissa (Into-pamfletti) julkaistiin tiistaina Helsingissä.
Teoksessa on tositarinoita ihmisistä, jotka ovat ottaneet kriittistä etäisyyttä yhteisöönsä tai joutuneet kokonaan ryhmän ulkopuolelle. Kymmenestä kirjoittajasta neljä käytti salanimeä.
Julkistustilaisuudessa korostettiin, että yhteiskunnan pitäisi tukea paremmin heitä, jotka ovat jättäneet voimakkaan yhteisön sen vuoksi, että he eivät ole sopeutuneet sen normeihin.
Uskontojen uhrien tuki ry:ssä toimiva ja Helsingin yliopiston tutkija Joni Valkila, kertoi, kuinka hänet itsensä erotettiin parikymppisenä Jehovan todistajista. Sosiaaliset ympyrät menivät erottamisen jälkeen uusiksi, ja yhteydenpito katkesi omaan perheeseenkin.
– Jos Jehovan todistaja rikkoo sääntöjä, hän joutuu kuulustelukomitean eteen. Jos hän ei kadu, hänet erotetaan eivätkä yhteisön jäsenet saa tervehtiä häntä, Valkila sanoi.
Kirjassa Valkila paljastaa joutuneensa komitean eteen, koska hän oli harrastanut seksiä tyttöystävänsä kanssa.
Karua kerrottavaa oli myös Erno Enrothilla, joka asui lapsuutensa romanilapsille suunnatussa lastenkodissa. Asuminen Suomen Mustalaislähetyksen lastenkodissa jätti traumat, koska hoitajat käyttäytyivät rakkaudettomasti ja jopa väkivaltaisesti.
– Hoitajilla ei ollut lupaa ottaa lapsia syliin, Enroth kertoi esimerkkinä. Hänen mukaansa lastenkoti yritti keinoja kaihtamatta saada lapset hylkäämään romanien tavat.
Enroth tuli lapsena siihen johtopäätökseen, että Jumala oli tehnyt virheen muovatessaan hänestä romanin. Moni lastenkodin asuintoveri on hänen mukaansa sittemmin päätynyt itsemurhaan.
Kouros ei osannut arvioida, esiintyykö vallankäytöllisiä ongelmia uskonnollisissa yhteisöissä enempää kuin etnisissä yhteisöissä. Hän muistutti, että ei siitäkään ole kulunut vielä kovin kauan aikaa, kun kyläyhteisöissä vielä kontrolloitiin toisten elämää.
Kouros kuitenkin pohti, että uskonnollisessa yhteisössä on helppo käyttää valtaa väärin, koska joku voi aina vedota sääntöjä laatiessaan Jumalan nimeen.
Lue myös Ihmisoikeusloukkaukset eivät ole johtaneet oppikeskusteluihin.
(Kuva: Noora Melaanvuo)
Ilmoita asiavirheestä