Kirkolliskokouksen avajaispuheessaan Turussa 5.11. arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi, että harvoin on kirkossa kiinnitetty niin paljon huomiota siihen mitä tapahtuu kuin juuri nyt. Tulevaisuusselvitykset, strategiat ja viimeisenä kirkon nelivuotiskertomus puhuvat samaa kieltä: kirkko elää rajujen muutosten keskellä.
”Näen hätäilemätöntä tavallista perustyötä ja elämää, jossa kirkkona elämisen uudelleenarviointia tapahtuu ilman että sitä kirjataan yhteenkään mietintöön. Mutta tunnistan muutoksen keskellä myös väsymystä, varmojen suuntaviittojen kaipuuta ja riittämättömyyden tunnetta”, Mäkinen sanoi
Puheessaan arkkipiispa kiinnitikin huomiota keskeisiin käsitteisiin, jotka liittyvät kirkkona olemiseen, oppiin, perinteeseen, toimintaan ja rukouksen. Näistä ei kuitenkaan pidä arkkipiispan mukaan tehdä arviointikriteereitä ihmisen ja Jumalan väliin.Arkkipiispa korosti, että oppi, traditio ja toiminta ovat kaikki kirkolle välttämättömiä.
”Oppi määrittää identiteettiä ja ilmaisee kiteytetyssä muodossa kirkon uskon sisällön. Ilman traditiota puuttuisi jatkuvuus, eikä perintö siirtyisi sukupolvelta toiselle. Näkyvä kirkko on elämää ja toimintaa, ei vain teologiaa tai sisäistä uskon maailmaa.”
Mäkinen varoitti kuitenkin, että opista, perinteestä ja toiminnasta tulee helposti arviointikriteereitä, joka asetetaan ihmisen ja Jumalan väliin.
”Kirkon opin, tradition ja toiminnallisen kokonaisuuden paikka ei ole kirkon ja ihmisten välissä. Kirkko kantaa niitä, ei luodakseen mittapuita vaan jotta ihmisellä olisi, mihin oma mieli ja oma usko voi eri tavoin kiinnittyä”, Mäkinen sanoi.”Mitä arviointikriteereihin tulee, Jeesus itse antaa yhden ainoan, lopullisen ja kiertämättömän kriteerin. Se on tuomiosunnuntain evankeliumissa: Mitä te olette tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisistä?”, Mäkinen muistutti puheessaan.
Neljäs kirkkona olemiseen liittyvä käsite on Mäkisen mukaan rukous.
”Jos kirkko lakkaa rukoilemasta, se tarkoittaa käsien laskemista ja antautumista. Jos maailmasta katoaa rukous, tämä on kylmä, suljettu ja armoton paikka, josta ei ole pelastusta. Jos kirkko lakkaa rukoilemasta, silloin voidaan jäädä laskemaan markkinaosuuksia katsomus- ja uskontomarkkinoilla ja silloin voidaan laskea tuloksia ja tavoitteitten saavuttamista niin kuin missä tahansa organisaatiossa. Kirkko elää rukouksesta. Jos rukous kirkon olemisen tapana lakkaisi, kirkolta haihtuisi kaikki profeetallinen voima ja kaikki erityinen sanottava maailmassa. Kirkolta ja maailmalta haihtuisi rohkeuden ja nöyryyden lähde, usko, toivo ja rakkaus”, arkkipiispa sanoi puheensa lopuksi.
Lue arkkipiispan puhe
Ilmoita asiavirheestä