Erilaiset eettiset lähtökohdat hämmentävät moniäänisen kansankirkon keskustelua. Kansankirkon erimielisyydet kärjistyvät erityisesti eettisten kysymysten kohdalla. Etiikan perusteluissa näkyy kristillisen etiikan koko kirjo, sanoo luterilaisen etiikan tutkija Heikki Nenonen Yle Radio 1:n Horisontti-ohjelmassa.
– On ajatus luonnollisesta moraalilaista, jossa ajatellaan, että luotuisuuden perusteella ihminen toimii järkevästi. Sen vastapoolina on ajatus ilmoitusetiikasta, jossa tulee ikään kuin jumalallinen ilmoitus, joka avautuu uskon kautta, Nenonen selittää erilaisten näkemysten ääripäitä.
Hän perää laadukasta keskustelua, jossa yritettäisiin ymmärtää, miten toisen ihmisen etiikka rakentuu.
– Nyt säilät paukkuvat ainoastaan yksittäisten asioiden tasolla, Nenonen sanoo ja kysyy, ovatko eri hengelliset liikkeet sitoutuneita kansankirkkoon ja luterilaiseen luonnollisen lain etiikkaan.
Kansankirkkoon ei ole Nenosen mukaan vahvasti Suomessa sitouduttu koskaan.
– Kansankirkko-ajatus kyseenalaistettiin alusta asti hyvin radikaalisti, Nenonen sanoo.
Erkki Niinivaaran Suomessa 1950-luvulla lanseeraamaa ajatusta kansankirkosta vastustivat muun muassa Urho Muroma ja Osmo Tiililä. Haastajia löytyy edelleen. Samalla juuri haastajat luovat julkista kuvaa kirkosta.
– Se jengi, joka haastaa tämän enimmäkseen vähäuskoisesta väestä koostuvan laiskanpulskean laitoskirkon, katsoo, että kirkon pitäisi olla tosiuskovien superjeesusihmisten yhteisö. On aika ristiriitaista, että kirkon julkinen kuva muodostuu juuri sen porukan mukaan, joka moittii kirkkoa, piispan erityisavustaja Jaakko Heinimäki kuvaa tilannetta.
Heikki Nenonen ja Jaakko Heinimäki keskustelevat kansankirkon moniäänisyydestä Horisontissa sunnuntaina 4.8. klo 11.00.
Ilmoita asiavirheestä