Tänä syksynä järjestin Tampereen yliopistossa toimittajahopiskelijoille kaksi kurssia, joiden aikana pohdimme, miten journalismia tehdään kestävästi. Siis ”kestävän kehityksen” hengessä kestävästi.
Ei meillä tutkijoilla tietenkään ole valmiita vastauksia tarjolla, mutta kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen. Media on kyllä osannut vaatia toisilta yrityksiltä ekologista kestävyyttä ja sosiaalista vastuullisuutta ja kaikinpuolista läpinäkyvyyttä, mutta näiden samojen mittareiden valossa median omat teot ovat olleet melko vaatimattomia.
Journalistinen media on toki herännyt pohtimaan omaa kestävyyttään. Esimerkiksi viisi vuotta sitten Julkisen sanan neuvosto lanseerasi Vastuullista journalismia -merkin, jota saavat käyttää kaikki Journalistin ohjeisiin sitoutuneet mediat. Merkistä yleisöt voivat nähdä, että media on sitoutunut reiluun ja totuudenmukaiseen uutisointiin. Kaksi vuotta sitten Suomen Lehdistö uutisoi, että Medialiitto ja sen jäsenjärjestöt sopivat, että ne tavoittelevat alan yritysten omasta toiminnasta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen nollaamista vuoteen 2030 mennessä.
Ensin mainittu kestävyysteko kohdistuu median sisältöihin ja viimeksi mainittu median toimintaan teollisuudenalana. Tässä konkretisoituu journalistisen median kaksoisrooli kestävyyteen liittyen: kyse on toisaalta paperista ja musteesta, digiresursseista, työtavoista ja jakelun päästöistä, mutta toisaalta sellaisten journalististen sisältöjen tekemisestä, jotka ovat hyödyksi yhteiskunnalle ja demokratialle, eivät haitaksi. Lisäksi kaiken tämän pitäisi tapahtua kestävän taloudenpidon puitteissa.
FIKSUJEN OPISKELIJOIDENI kanssa olemme työstäneet suomalaista kestävän journalismin määritelmää, ja tämä versio on jo melko vahvoilla: ”Kestävä journalismi on malli, jossa koko mediateollisuus sitoutuu edistämään kestävää kehitystä siten kuin sitä edellytetään muiltakin teollisuudenaloilta. Kestävä journalismi myös panostaa laadukkaisiin, syvällisiin ja kestävää kehitystä tukeviin uutissisältöihin. Näin journalismi erottuu muista mediatoimijoista nopean ja kevyen sisällön dominoimassa mediakentässä ja oikeuttaa erikoisasemansa yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä.”
Mitä tämä kaikki tarkoittaa esimerkiksi Kotimaan näkökulmasta? Ensinnäkin sitä, että lehden kustantajan on tultava vähitellen tietoiseksi lehden ekologisesta jalanjäljestä. EU:n ensi vuodesta lähtien vaatima kestävyysraportointi koskee aluksi vain suuryrityksiä, mutta tulee todennäköisesti laajentumaan. Toiseksi se tarkoittaa sellaisten sisältöjen tekemistä, jotka selkiyttävät yhteiskunnallisia jännitteitä, vahvistavat dialogia eri ryhmien välillä ja kannattelevat ihmisten luottamusta journalismiin ja toisiinsa. Kolmanneksi se tarkoittaa sellaista taloudenpitoa, että tämä hieno lehti tarjoaa hengellisen keskustelufoorumin tulevillekin sukupolville.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä