Esitykset ja mietinnöt tulevat ja menevät. Kirkko muuttuu. Kirkolliskokouksenkin kokoonpano muuttuu aina neljän vuoden välein. Löytyy kuitenkin kirkolliskokousedustajia, jotka ovat antaneet osaamisensa kirkolliskokouksen käyttöön jo useamman kauden ajan. Tällä hetkellä pisimpään ovat edustajistossa vaikuttaneet viidettä kauttaan istuvat Aimo Koskelo (Mikkelin hiippakunta), Matti Ketonen (Kuopion hiippakunta) ja Erkki Puhalainen (Lapuan hiippakunta). Peräti kuudetta kauttaan istuu Pertti Rajala (Arkkihiippakunta), joka ensimmäisen kerran valittiin tehtävän jo viime vuosituhannella 1996. Kotimaa kysyi pitkän linjan edustajilta, mikä kirkolliskokouksen työskentelyssä ja ilmapiirissä on vuosien varrella muuttunut.
Yhdestä asiasta joukko on yksimielinen –paljon on muuttunut. Aimo Koskelon mukaan suurin muutos on ilmennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Avioliittokysymykseen liittyvät keskustelut ovat olleet raskaita. Aina kauden alussa keskustelut ovat kipakampia, mutta kauden loppua kohden sävy muuttuu onneksi kunnioittavammaksi.
Pertti Rajala ilmaisee ilonsa siitä, että jakavista aiheista huolimatta kaikki pystyvät istumaan saman ruokapöydän ääreen ja saman saunan lauteille.
– Ehkä se liittyy ikääntymiseen, mutta päivät tuntuvat nykyään myös raskaammilta ja pidemmiltä. Tuntuu myös siltä, että päätöksiä yritetään puristaa valmiiksi entistä lyhyemmässä ajassa.
Samaa mieltä on Koskelo.
– Yhteiskunnan kasvava kiire on tarttunut kirkolliskokoukseenkin!
MATTI KETONEN toteaa hetken pohdittuaan, että selkeimpiä muutoksia on piispakunnan vaihtuminen.
– Kaikki piispat ovat tänä aikana ehtineet vaihtua, arkkipiispa myös. Sama koskee suurelta osin kirkolliskokousedustajia.
Ilmeisen helpottuneelta Ketonen kuulostaa päästessään kertomaan, että puheenvuorot ovat lyhyempiä. Kahdenkymmenen minuutin esitelmät ovat kadonneet. Liberaali-konservatiivi-akseli ei Ketosen mukaan ole kuitenkaan kadonnut mihinkään.
Erkki Puhalainen valittelee sitä, että yhteisille keskusteluille ohjelman ulkopuolella jää nykyään vähemmän aikaa. Sitä Puhalainen puolestaan kiittelee, että sähköisten ratkaisuiden myötä paperisälää tulee vähemmän.
TUOREESSA MUISTISSA konkareilla on yhä alkutaipalekin. Matti Ketonen muistaa, kuinka juhlalliselta tuntui parikymmentä vuotta sitten istua istuntokauden avajaisjumalanpalveluksessa Turun tuomiokirkossa. Saman juhlallisen muiston jakaa Koskelo.
– Tuntui ihmeelliseltä kuulua tällaiseen joukkoon. Pohdin, että miten minä osaan toimia edustajana?
Ketonen kokee edelleen olevansa etuoikeutettu.
– Olen etuoikeutettu, kun olen saanut olla mukana peräti viisi kautta. Kirkon sanoma on elämässäni kaikkein tärkeintä. Sen pohjalta hahmotan elämääni ja virkatyötänikin. Haluan olla rakentamassa kristillistä kasvua.
VUOSISTA HUOLIMATTA jotkut asiat pysyvät myös samanlaisina. Koskelo iloitsee siitä, että hyvät juttutuokiot ja naurun täyteiset hetket kuuluvat edelleen viikko-ohjelmaan. Saunaparlamenttikin on yhä voimissaan.
– Kevätkokoukseen liittyy myös kevään ihme. Sitäkin on ilo tulla Turkuun ihailemaan.
Puhalainen täydentää pilke silmäkulmassaan, että opiston ruoatkin ovat pysyneet kaudesta toiseen yhtä maittavina. Puhalainen on kiitollinen myös siitä, että aamu- ja iltahartaudet eivät ole kadonneet mihinkään.
Teknologisesta kehityksestä huolimatta asioiden eteenpäin vieminen ei ole nopeutunut. Rajalan mukaan hitaudessa on puolensa ja puolensa, mutta kyllä ripeämpiin korjausliikkeisiin tulisi kyetä.
– Pitäisi varmaan saada lapsenlapsenlapsi valjastettua asiaa hoitamaan, jos sen haluaisi nykyisellä päätäntävauhdilla saada hoidetuksi.
Ketonen komppaa Rajalaa siinä, että päätökset ovat työläitä.
– Kirkolliskokous on kuitenkin loistava foorumi katsella suomalaista kristillisyyttä pienoiskoossa.
MEINAAVATKO ARVOISAT pitkän linjat edustajat vielä jatkaa tämän kauden jälkeen? Koskelo toteaa ykskantaan, että ei enää aio asettua ehdolle.
– Kokemusta täällä tarvitaan jatkossakin, mutta ikäni vuoksi minä en ole sitä enää tarjoamassa.
Samoilla linjoilla on Matti Ketonen.
– Ehdokkaaksi en enää asetu. On toisten vuoro jatkaa tästä. Olen ollut 46 vuotta paikallisseurakunnan luottamustehtävissä enkä asetu ehdolle enää sielläkään.
Ketonen pohtii silti, miten voisi valjastaa kokemuksensa yhteisen hyvän edistämiseksi.
– Haluan edelleen antaa oman panokseni evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Kun täytin 70 vuotta, kirjoitin kirjan Credo – Sydämen asialla. Viimeisenä sytykkeenä kirjoittamiselle oli saamani sydänkohtaus, jonka seurauksena kävin elämän ja kuoleman rajalla. Ehkäpä alan työstää uutta kirjaa!
Rajala ja Puhalainen ovat puolestaan valmiita jatkamaan, mikäli kutsu kuuluu. Puhalainen summaa: ”Olen mukana niin kauan, kun seurakunta kutsuu.”
Lisätty henkilöiden nimet kuvatekstiin 12.5.2023 klo 16.50
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä