Kirkko ja minä: Hyrynsalmella on kaikki mitä Paula Kemppainen tarvitsee – mutta yhteen tilaisuuteen täytyy sielläkin jonottaa

Olen ollut pienestä pitäen perukkalainen ja maanläheinen. Viihdyn kaukana taajamasta. Olen asunut lähes koko elämäni täällä pienessä maalaispitäjässä, välillä kävin Rovaniemellä opiskelemassa ja nyt asun taas kotikyläni perukassa, seitsemän kilometrin päässä Hyrynsalmen kirkolta.

Täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Hyrynsalmen kirkko on aina kotimatkan varrella. Lapsuudessani kirkon molemmin puolin oli lehmihaka, maisemana se oli täydellinen.

Rippikouluni pidettiin kaukana kirkonkylältä vanhalla kansakoululla, sieltä ei karattu mihinkään. Muistan lämmöllä nyt jo edesmennyttä rippipappiani Antti Vasaria.

Hän kertoi meille muun muassa, että kirkkorakennus säästyi melkein ainoana kun Lapin sodassa saksalaiset täältä lähtiessään polttivat koko kylän. Se tuntui uskomattomalta. Tapulista oli löytynyt myöhemmin räjähtämätön pommi.

Kirkkorakennus on minua tasan 200 vuotta vanhempi. Kirkossa istuessani katson usein hirsiä ja kattoa. Hirret on veistetty käsin, kädenjälki näkyy niissä yhä. Voi vain kuvitella miten iso operaatio hirsien veistäminen on ollut. Sen ajan työvälineillä se on upea teko ja upea lopputulos.

YKSI TÄRKEÄ osa kirkkoa on sen vieressä oleva sankarihauta. Sinne on haudattu lapsieni isoukki. Viemme haudalle kynttilän pyhäinpäivänä, jouluna ja itsenäisyyspäivänä.

Hyrynsalmen kirkkoa käytettiin talvisodassa taisteluissa kaatuneiden ruumiiden kokoamispaikkana. Ruumiit olivat arkuissa kirkon penkeissä. Sitä ennen lotat ja pikkulotat olivat pesseet ne. Jos ruumis oli jäätynyt, se sulatettiin savusaunassa kirkon vieressä. Arkut lähetettiin eteenpäin rautateitse ruumiiden kotipaikkakunnille.

Sota on koskettanut meitä täällä itärajalla asuvia eri tavalla kuin muuta Suomea. Olemme eläneet sotaa seuranneen pitkän köyhyyden ajan. Jos meitä viime vuosikymmenien aikana on vähätelty, olen aina ajatellut pitkää historiaamme vähättelyn sijaan.

Kirkkoon liittyvät elämän suuret käännekohdat ja tunteet. Sinne saa mennä silloinkin kun on vaikeita aikoja tai tuntee epäonnistumista.

Viime keväänä järjestetty iskelmämessu oli myös yksi kauneimmista tilaisuuksista kirkossa. Siellä lauloivat Matti Turunen ja kainuulainen Jonna Schroderus.

Konfirmaation lisäksi olen viettänyt kirkossa tärkeitä elämänvaiheita kuten tyttäreni kastejuhlaa. Nyt ruuhkavuosieni aikana käyn lähinnä joulukirkoissa ja kevätjuhlissa. Ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Ne ovat niitä harvoja tilaisuuksia, joihin Hyrynsalmella täytyy jonottaa.

Paula Kemppainen. Kuva: Mari Teinilä

Hyrynsalmen kirkko

700-paikkaisen kirkon suunnitteli Jacob Rifj ja se valmistui vuonna 1786. Alttaritaulu on oululaisen taiteilija Johan Gustav Hedmanin teos Vapahtaja ristillä vuodelta 1830.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTommi Koivunen Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtajaksi: ”Painotan kuuntelua ja keskustelua”
Seuraava artikkeliLupa kirkon remontointiin heltiää yliarkkitehdin mukaan Kirkkohallituksesta lähes aina – lupamenettely ei silti ole merkityksetön

Ei näytettäviä viestejä