17.2.2013 Matt. 4:1-11 1. PAS
Tästä kiusauskertomuksesta voi saarnata monella tavalla.
Joskus olen itsekin saarnannut sillä tavoin,
että olen esittänyt Jeesuksen esikuvana meille.
Olen korostanut sitä, miten Jeesus kesti kiusaukset.
Hän pysyi vahvana ja vetosi Jumalan sanaan.
Ja niin meidänkin PITÄÄ pysyä vahvoina, muuten käy huonosti.
Näin voi toki saarnata.
On tärkeä vastustaa saatanaa ja kiusauksia.
Mutta silti pitää aina muistaa, että me emme ole jeesuksia.
Hänen kokemansa kiusaukset olivat aivan omaa luokkaansa.
Mutta myös Hän Jumalan Poikana on aivan eri asemassa
kuin me heikot ihmiset.
Siksi en niinkään Jeesuksen ja ihmisen samanlaisuutta
kuin Jeesuksen ja ihmisen erilaisuutta.
Kristus pystyy auttamaan meitä juuri siksi,
että Hän on erilainen kuin me.
Ja me tarvitsemme Hänen apuaan juuri siksi,
että me olemme erilaisia kuin Hän.
****
On arveltu, että Jeesus puhui noista kiusauksista opetuslapsille,
kun he olivat pääsiäisaterialla.
Tuolloin nimittäin luetaan Vanhasta testamentista niitä kertomuksia,
joissa puhutaan Israelin kansan erämaavaelluksesta.
Noiden erämaakertomusten pohjalta Jeesuksen oli helppoa
puhua siitä, mitä Hän itse oli kokenut autiomaassa.
Miksi näin?
Koska Israelin kansan erämaavaellus ja Jeesuksen erämaavaellus
ovat monella tapaa rinnakkaisia tapahtumia.
Näiden kahden tapahtuman vertaaminen auttaa meitä ymmärtämään
Jeesuksen merkitystä entistä paremmin.
Mitkä asiat noille kahdelle olivat sitten yhteisiä:
Israelin ja Jeesuksen erämaavaellukselle?
Lähtökohtana on Hoosean kirjan lause:
Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä,
Egyptistä minä kutsuin poikani (Hoos. 11:1)
Tämä ajatus on meille selvä: Israelin kansan aamuhämärässä,
kauan sitten, Jumala kutsui kansan pois Egyptistä.
Erämaan kautta he kulkivat Luvattuun maahan.
Jumalan kansaa kutsutaan tässä pojaksi.
Mutta tuota Hoosean profetiaa lainataan myös Uudessa testamentissa?
Missä yhteydessä?
Kun Jeesus-lapsi joutui pakenemaan Marian ja Joosefin kanssa Egyptiin.
Matteus kertoo, että Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti.
Näin kävi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
Egyptistä minä kutsuin poikani (Matt 2:15).
Huomatkaa tämä yhteys.
Nyt Israelin kansan tilalla onkin Jeesus.
Jumala kutsuu Jeesuksen Egyptistä. Todellisen Poikansa.
Ja tuo hänet autiomaan poikki Luvattuun maahan.
Näin Israelilla ja Jeesuksella on sama asema tämän profetian valossa.
***
Jeesusta ja Israelia yhdistää tässä asiassa myös tapahtuman kesto.
Israel oli erämaassa 40 vuotta, Jeesus 40 päivää.
Nuo molemmat luvut osoittavat täyteyttä, täyttä aikaa.
Jeesus suoritti ikään kuin vertauskuvallisesti Israelin erämaavaelluksen.
Mutta kovin toisella tavoin kuin kansa.
***
Mistä erämaavaellukset alkoivat?
Israelin kansan kohdalla se alkoi Punaisenmeren ylityksestä.
Paavali kuvaa tuota ylitystä näin:
Isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat
meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen
Mooseksen seuraajiksi (1. Kor. 10:1-2).
Pilvi oli Jumalan läsnäolon paikka ja Pyhän Hengen vertauskuva.
Kansa sai vedessä ja Hengessä kasteen Mooseksen seuraajaksi.
Samalla tavoinhan oli Jeesuksen kohdalla.
Hänet kastettiin Jordanilla ja Pyhä Henki laskeutui Hänen päälleen
kyyhkysen tavoin.
Jeesusta ei tietenkään kastettu Mooseksen seuraajaksi
vaan Jumalan tahdon toteuttajaksi.
Mutta kasteesta alkoi sekä Israelin että Jeesuksen erämaavaellus.
Kasteen jälkeen Jumala vei kansan autiomaahan.
Ja samalla tavoin kerrotaan Jeesuksesta:
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.
(Matt. 4:1). Huomatkaa: Jumalan Henki vei Jumalan Pojan Perkeleen
kiusattavaksi. Siihen täytyi sisältyä Jumalan hyvä suunnitelma.
***
Miksi Jumala sitten vei Israelin kansan ja Jeesuksen autiomaahan?
5. Mooseksen kirjan 8. luvussa sanotaan:
Muistakaa kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti
teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani
teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa
hänen käskyjään vai ette (j. 2).
Erämaavaellus oli siis testi.
Jumala oli antanut käskyt: Onnistuisiko kansa noudattamaan niitä?
Siitä oli kysymys erämaavaelluksella.
Samaa voi sanoa Jeesuksen koetuksesta.
Jumala tahtoi nähdä, kestikö Hänen Poikansa kiusausten keskellä.
***
Tärkein ja vakavin kiusauksen aihe oli se,
noudattaisivatko kansa ja Jeesus ENSIMMÄISTÄ käskyä:
Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia
Niin kuin tiedämme, Israelin kansa epäonnistui surkeasti tämän
käskyn noudattamisessa.
He olivat leiriytyneet Siinan vuoren juurelle,
jossa Jumala itse ilmestyi Moosekselle.
Ja jopa siellä, pyhän vuoren juurella,
he vaativat Aaronia valamaan heille epäjumalan, kultaisen vasikan.
– Tämä oli karkein mahdollinen loukkaus ensimmäistä käskyä vastaan.
Myös Jeesusta houkuteltiin palvomaan epäjumalaa, saatanaa.
Kaiken tämän saat kun polvistut eteeni ja kumarrat minua
Vain pieni notkistus, ja koko maailma olisi Jeesuksen.
Mutta Jeesus tiesi, että tuo pieni notkistus olisi ensimmäisen käskyn
– ja sen myötä kaikkien käskyjen rikkomista.
Jumala ei enää olisi Hänen Jumalansa.
Saatanasta olisi tullut Jumalan Pojan jumala.
Siksi Jeesus sanoo: On kirjoitettu: Herraa, jumalaasi, sinun tulee
kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella (Matt. 4:10).
– Tämän käskynhän kansa oli saanut erämaavaelluksen aikana,
mutta ei noudattanut sitä.
Vaan kiirehti etsimään apua patsailta ja pahoilta hengiltä.
***
Jeesuksen ja Israelin vaelluksella on muitakin mielenkiintoisia
yhtymäkohtia.
5. Mooseksen kirjassa sanotaan, että tehdäkseen teidät nöyriksi
hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla,
jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne.
Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä,
vaan kaikesta mitä Herra sanoo (5. Moos. 8:3)
Juuri tämähän on se Raamatun kohta, jota Jeesus lainaa,
kun saatana kehottaa Häntä muuttamaan kivet leiviksi:
On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta
sanasta, joka lähtee Jumalan suusta (Matt. 4:4).
Kansa ei oppinut läksyään autiomaassa.
He nurisivat jatkuvasti ruuasta.
Valittivat sitten jopa mannasta, jota Jumala heille armossaan antoi.
Mutta Jeesus ei valittanut.
Hän luotti Jumalan huolenpitoon nälän ja janonkin keskellä.
Ja niin aikanaan enkelit tulivat ja palvelivat Häntä.
Enkelten leivällä varmaankin.
Myös kolmannessa kiusauksessa, temppelin harjalta hyppäämisessä,
Jeesus vetoaa 5. Mooseksen kirjaan, siis juutalaisten lakiin, tooraan:
Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi (5. Moos. 6:16; Matt. 4:7).
Joka kerta Jeesus siis otti aseekseen sen, mitä Jumala oli sanonut
Israelin erämaavaelluksen aikana.
Kansa oli kyllä kuullut nämä sanat,
mutta he olivat asettuneet niitä vastaan.
Ja niin saatana sai saaliikseen kaikki ne, jotka olivat lähteneet Egyptistä.
Yksikään heistä, Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta,
ei selvinnyt perille Luvattuun maahan vaan he kuolivat erämaahan.
****
Ei varmasti ole sattumaa, että Israelin erämaavaelluksen ja
Jeesuksen kiusauskertomuksen välillä on näin paljon yhtäläisyyttä.
Jumalalla on sen kautta tuotavana meille tärkeä opetus.
Hän on antanut meille pyhän lakinsa,
että me eläisimme sen mukaan ja pääsisimme perille.
Jumalan kansan matkanteko kuitenkin osoittaa vastaansanottomasti
kuinka mahdotonta lain täyttäminen oli ihmisille.
Kerta toisensa jälkeen he lankesivat kiusauksiin:
synti, maailma ja perkele saivat heistä voiton.
Siksi tarvittiin yksi, joka tekisi tuon erämaavaelluksen toisella tavoin:
ilman syntiä, ilman niskoittelua, ilman nurinaa, ilman lankeamista.
Koska kukaan ihminen ei siihen pystynyt,
Jumalan piti lähettää oma Poikansa ihmiseksi. Vaeltamaan puhtaasti.
***
Mutta Jeesuksellekaan tuo autiomaa ei ollut helppo paikka.
Tosi ihmisenä Hän joutui kestämään aivan saman kivun ja paineen,
joka meitäkin kohtaa. Hän oli oikeasti nälänhädässä ja hirvittävässä
janossa. Hän hoippui Kiusaajan edessä.
Heprealaiskirjeestä me saamme kuvan siitä kamppailusta,
joka Jeesusta kohtasi. Siellä sanotaan:
Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla on valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.
Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia (Hepr 5:7-9).
Tässä siis syy Jeesuksen kärsimykseen ristillä mutta myös erämaassa Perkeleen kiusattavana.
Hänen piti kaikessa taipua Isän tahtoon.
Hänen piti oppia, mitä on kuuliaisuus.
Näin Jeesus saavutti täydellisyyden.
Hän täytti lain: Se on täytetty, hän huutaa ristillä.
Ja juuri tuon kuuliaisuuden ja kärsimyksen vuoksi
voi pystyy pelastamaan kaikki ne, jotka muuten uupuisivat erämaahan
ja jäisivät saatanan uhreiksi.
Kaikilla niskoittelijoilla, napisijoilla, langenneilla syntisillä on toivo,
kun me saamme kuulla tämän ihanan evankeliumin sanoman
virren sanoissa:
Rakkauden, uhrin vuoksi
puolestamme kuiviin juoksi
lähde kaiken elämän.
Luojan tahdon rikkoneille,
Isän teiltä luopuneille
elämänsä antoi hän.
Kiitos, Jeesus, uhristasi!
Kiitos, että haavoissasi
joka päivä turvan saan.
Isän käsiin kerran kuolen,
pääsen haudan tuolle puolen
paratiisin kunniaan