2.12.2012 1. adventti Matt. 21:1-9
Saamme taas olla mukana riemuitsevassa joukossa,
joka ottaa vastaan Daavidin Poikaa.
Vaikka aikaa on kulunut 2000 vuotta,
liitymme samaan ylistyslauluun: Hoosianna, Daavidin Poika.
Kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen
Meilläkin on suuri ilo siitä,
että meidän Kuninkaamme tulee.
Hän tulee tänäänkin meidän luoksemme lempeänä ja
armahtavana.
Hän tulee Sanassa ja pyhässä ehtoollisessa.
Ja me saamme ottaa Hänet vastaan niin kuin pienet lapset.
***
Matteus aloittaa kertomuksen siitä,
että Jeesus lähetti opetuslapset hakemaan aasia.
Johannes sen sijaan aloittaa kauempaa.
Hän aloittaa Lasaruksen kuolleista herättämisestä.
Siinä Jeesus jo näytti, mitä varten Hän oli tullut tänne maailmaan.
Hän oli tullut voittamaan kuoleman hirmuisen vallan.
Lasaruksen herättäminen oli esimakua tästä.
Ilmeisesti juuri tämä kuolleista herättämisen ihme oli se asia,
joka sai suuret joukot kiinnostumaan Jeesuksesta.
– Ja hallitusmiehet huolestumaan Hänestä.
Johannes kertoo, miten ihmiset tulivat maaseudulta Jerusalemiin
pääsiäisjuhlille jo etukäteen. He tulivat puhdistautumaan,
jotta voisivat viettää arvollisesti juhlaa.
Nämä juhlavieraat kuulivat Jeesuksesta ja tuosta suuresta ihmeestä.
Kun he sitten kuulivat, että Jeesus oli Betaniassa, kuolleista nousseen
Lasaruksen kodissa, ihmisiä suorastaan tulvi sinne.
Johannes kertoo, miten suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan,
joka oli vain parin kilometrin päässä Jerusalemista.
He eivät menneet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden,
vaan myös nähdäkseen tämän kummajaisen, kuolleista
herätetyn Lasaruksen.
– Ihmiset siis juoksivat ihmeiden perässä, niin kuin niin usein
nykyisinkin.
Joidenkin kohdalla tuo ihmeiden perässä juokseminen johti
kuitenkin myös elävän uskon syntymiseen.
Johannes nimittäin kertoo, että ylipapit päättivät tappaa
myös Lasaruksen, koska monet juutalaiset hänen takiaan
lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen (Joh. 12:10-11).
– Kuolleista herättäminen veti siis ihmisiä Jeesuksen luo.
– Ja he uskoivat, että Jeesus on Messias, Pelastaja,
synnin ja kuoleman voittaja.
***
Tämä on se tilanne, josta Jeesus lähti ratsastamaan aasilla kohti
Jerusalemia.
Ihmisillä oli valmiiksi kiinnostus häntä kohtaan.
He tiesivät jo valmiiksi, että Hän oli herättänyt miehen kuolleista.
Ja moni oli alkanut uskoa Häneen.
Johannes kertoo, että seuraavana päivänä sen jälkeen kun
väki tungeksi katsomaan Jeesusta ja Lasarusta levisi tieto,
että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin.
– Ei siis ollut mikään ihme, että ihmiset juoksivat Häntä vastaan.
Tuota kiinnostusta ei herättänyt kummallinen ratsu
vaan nimenomaan tuo tieto kuolleen herättämisestä.
Ja juuri siitähän tuossa ratsastuksessa pohjimmiltaan olikin
kysymys: Jeesus oli tulossa Jerusalemiin voittamaan lopullisesti
kuoleman vallan. Ensin Lasarus, sitten Jeesus itse, pitkäperjantaina
monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit ja aikojen lopulla nousisivat
kuolleista sitten loputkin Kristuksen omat.
Jeesus ratsasti tuhoamaan vihollisista viimeisen kuoleman.
***
Esikuvia tälle löytyy moniakin Juudan kansan historiasta.
Tuhat vuotta aikaisemmin Jerusalemiin oli myös tulossa Daavidin
Poika, nimittäin Salomo.
Huomatkaa, että Shlomo on sama sana kuin shalom eli rauha.
Rauha oli siis tulossa kaupunkiin.
Mutta ennen sitä oli vielä voitettava yksi vastustaja.
Nimittäin Salomon veli Adonia.
Kun Daavid oli kuolemassa,
Adoniasta kerrotaan 1. Kun. 1., että hän sanoi: Minusta tulee kuningas.
Hän hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä 50 miehen saattueen.
Adonia järjesti uhrijuhlan ja teurasti vuohia ja lampaita ja juottovasikoita
ja muuta karjaa.
Hän kutsui näihin juhliin kaikki veljensä, kuninkaan pojat, paitsi Salomon.
Hän kutsui sinne kuninkaan virkamiehet, sotapäälliköt, ylipapin ja muut arvohenkilöt,
ja ajatteli, että niistä juhlista tulisi hänen kruunajaisjuhlansa.
Ihmiset jo huutelivat siellä: Eläköön kuningas Adonia.
Mutta toisin kävi.
Kuolinvuoteellaan Daavid määräsi, että Salomo pitää voidella
kuninkaaksi. Hänet pitää nostaa muulin selkään ja huutaa
Eläköön kuningas Salomo.
Sitten Salomon pitää ratsastaa muulilla kaupunkiin ja
hänen pitää istua kuninkaan valtaistuimelle.
Niin tehtiin.
Kerrotaan, että kaikki tulivat hänen perässään ylös kaupunkiin,
ja he soittivat huiluja ja riemuitsivat, niin että maa oli haljeta heidän
huudostaan (1. Kun. 1:40).
**
Matteuksen evankeliumin kertomuksella on mielenkiintoinen yhteys
näihin 1000 vuotta aikaisempiin tapahtumiin.
Matteus nimittäin sanoo, että kun Jeesus tuli Jerusalemiin,
koko kaupunki alkoi kuohua (Mt 21:10).
Tuo sana kuohua on kreikaksi seioo, joka tarkoittaa järistä, täristä,
vavista.
Tuosta samasta sanasta tulee seismos tai seisminen,
jotka suomen kielessä tarkoittavat maanjäristykseen liittyvää.
Kun Jeesus siis ratsastaa Jerusalemiin, tuntuu, kuin koko kaupunki
alkaisi täristä tai järistä tai tutista tai vapista.
Hän järkyttää sen perustaa. Maa oli haljeta
– Niin kuin sitten hengellisesti ja ihan konkreettisestikin tapahtuikin.
Maa halkeili ja haudat aukenivat kun Jeesus antoi Golgatalla henkensä.
Myös Salomon ratsastamisella oli järisyttävä vaikutus.
Adonia vietti omia juhliaan vain muutaman sadan metrin
päässä Salomon muulisaattueesta, Rogelin lähteellä.
Tuo väärän kuninkaan seurue kuuli kaupungista huutoja.
Sanoja he eivät erottaneet, mutta tuntui, että maa halkeaa.
Sanansaattaja tuli kaupungista ja kertoi,
että Salomo on kruunattu kuninkaaksi ja
kaupungissa on ilo ylimmillään.
Mitä tapahtui: Adonian kutsuvieraat valtasi pelko.
He nousivat paikaltaan ja lähtivät päätä pahkaa tiehensä.
– Adonia kruunajaiset lässähtivät siihen paikkaan.
– Myöhemmin Salomo mestautti Adonian.
***
Huomatkaa: viholliset vapisevat, kun oikea kuningas tulee kaupunkiin.
Jeesuksenkin vihollisille tuli pelko siitä,
että he menettävät valtansa.
Siksi Jeesus piti saada listittyä mahdollisimman pian.
Ja jos me näkisimme henkimaailmaan, huomaisimme sielläkin
pelokkaita hahmoja.
Kun Jeesus tuli Kapernaumin synagogaan, hän opetti siellä niin kuin se,
jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
Silloin saastaisen hengen vallassa ollut mies alkoi huutaa:
Mitä sinä tahdot meistä, Jeesus Nasaretilainen?
Oletko tullut tuhoamaan meidät?
Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä (Mk 1:24).
Kun Jeesus kohtasi riivatun miehen Gadaran alueella, henget huusivat:
Mitä sinä meistä tahdot, Jumalan Poika? Oletko tullut tänne
kiduttamaan meitä jo ennen määräaikaa? (Mt 8:29).
– Siis ennen viimeistä tuomiota.
Samoin Jaakob sanoo kirjeessään,
että Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein:
riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat (Jaak. 2:19).
Pahoille hengille Kristuksen ja Kristuksen sana ovat kauhistus.
Ne eivät kestä sen edessä.
Ne tietävät kohdanneensa voittajansa, jolla on ehdoton valta myös
henkimaailmassa.
***
Valitettavasti tai onneksi me emme näe henkimaailmaa.
Siksi me usein luulemme, että pahat voimat ovat niskan päällä
tässä maailmassa.
Kuulemme uutisia mitä hirvittävimmistä teoista: paloittelumurhista,
lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, kristittyjen kiduttamisesta,
perhesurmista, kokonaisten kansojen teurastamisesta jne jne
– turtumiseen saakka.
Samalla uskon määrä Suomessakin vähenee valtavalla vauhdilla.
Enää 15% suomalaisista nuorista (15-29 vuotiaista) uskoo
kristinuskon opettamaan Jumalaan.
Suuret kansanjoukot liikkuvat jossakin aivan muualla kuin
sunnuntain jumalanpalveluksissa ja seuratuvissa.
Tämä on kuitenkin vain näköharha.
***
Joka kerta kun mekin kokoonnumme tänne kuulemaan Jumalan
sanaa, Kristuksen sanaa, riivaajat vapisevat.
Kaikki pahan voimat ovat peloissaan.
Kristuksen sana on niillekin Isännän ääni,
jota ne eivät voi vastustaa.
Ja kaikki pahan voimat muistavat kyllä nuo 2000 vuoden takaiset
tapahtumat Jerusalemissa.
Kun koko kaupunki jyrisi ja tärisi, kun Kuningas ratsasti sen
porteista sisään.
Silloin väärän kuninkaan, paholaisen, seuraavat kauhistuivat.
Ne tiesivät kärsineensä kirvelevän tappion,
jota ei koskaan voisi korjata.
***
Kunnian kuningas tuli ja asettui valtaistuimelleen.
Ristinpuulle.
Sieltä käsin Hän hallitsee koko maanpiiriä.
Synti, kuolema ja kaikki pahan vallat on alistettu Kristuksen
jalkojen juureen.
Hän polkee niitä, niin kuin aasi polki vaatteita palmusunnuntain
tiellä.
Mutta samalla tuo ristin mies ottaa vastaan ne avunhuudot
ja ilonhuudot, jotka kaikuvat Jumalan lasten suusta.
Herra auta!
Kiitetty olkoon Herran nimi!
Kun me kuljemme tässä ylistävässä joukossa,
meillä ei ole mitään hätää.
Meidän vihollisemme on jo kukistettu.
Voittaja kulkee meidän keskellämme päässään verinen kruunu.
Ja Hän vie meidät porteista sisälle ikuiseen kaupunkiin.