13.1.2013 Kasteen lahja Matt. 3:13-17
Vasta viikko sitten oli loppiainen, jolloin puhuttiin Jeesuksen
syntymästä ja itämaan tietäjistä.
Nyt jo ollaan kuitenkin Jeesuksen kasteessa,
joka tapahtui vasta 30 vuotta syntymän jälkeen.
Molemmissa on kuitenkin kyse ALUSTA: sekä syntymässä että kasteessa.
Syntymä aloitti Jumalan Pojan vaelluksen maan päällä.
Ja kaste aloitti Hänen toimintansa maan päällä.
Juutalaiset olivat kauan odottaneet Messiasta.
Messiaan piti syntyä Juudean Betlehemissä.
Hän olisi Daavidin sukua.
Ja Hän asettuisi esi-isänsä Daavidin valtaistuimelle,
hallitsemaan Israelia ja jopa kaikkia maailman kansoja.
– Oli siksi suuri syy olettaa, että Messias aloittaisi toimintansa
näkyvästi ja joltakin korkealta paikalta vaikkapa temppelivuorelta
tai jopa temppelinmuurin harjalta.
– Mutta ei!
Mistä Jeesus aloitti toimintansa?
Hän aloitti sen maailman syvimmästä paikasta, Jordanin laaksosta.
Sen alemmas ei kukaan voi päästä, sillä tuo laakso on jopa lähes 400
metriä meren pinnan alapuolella.
Eikä siellä ollut palatseja tai linnoja vaan kuivaa autiomaata ja
joitakin känkkäräisiä pensaita.
Varsinkin kesäaikaan siellä oli usein sietämättömän kuumaa.
Sinne, maan alimpaan paikkaan, Jeesus astui.
Jeesus osoitti sillä tavoin, että Hän on todella laskeutunut taivaasta
niidenkin luokse, jotka kulkevat kaikkein syvimmällä, alennuksessa,
nöyryytyksessä, heikkoudessa ja huonoudessa.
– Jeesus tuli ensimmäisenä sinne, mihin ruhtinaat astuisivat
kaikkein viimeisimpänä.
***
Siellä autiomaassa Jeesus kohtaa sukulaismiehensä Johanneksen,
joka on siellä kastamassa kansaa.
Juutalaisten johtomiehille tuo Johanneksen toiminta oli kuin
punainen vaate. Heidän mielestään juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa.
Heidät oli ympärileikattu kahdeksan päivän ikäisenä.
Heistä oli 12-vuotiana tullut lain poikia, bar mitzvah.
He koettivat noudattaa Jumalan lakia niin hyvin kuin osasivat.
Ja nyt tämä ruokoton erämaan profeetta julistaa,
että he ovat kyykäärmeen sikiöitä.
Jumalan valittu kansa on käärmeen sikiöitä!
Kuka teille on sanonut, että voitte välttää tulevan vihan?
Älkää ruvetko ajatteleman: Me olemme Abrahamin lapsia (Lk 3:7-8).
Johannes siis kyseenalaisti juutalaisten aseman ja heidän
hurskautensa. Sen sijaan hän osoitti heidät syntisiksi,
parannusta tarvitseviksi. Eikä siinä kaikki!
Johannes myös kastoi kansaa. Tämä oli jo liikaa!
Kyllä juutalaisetkin kastoivat, mutta eivät koskaan juutalaisia.
Heidäthän oli jo ympärileikattu.
Juutalaiset kastoivat vain pakanoita, kun nämä tahtoivat kääntyä
juutalaisiksi.
Mutta nytpä Johannes kastoi valitun kansan jäseniä.
Se osoitti, että Johannes piti heitä pakanoiden veroisina, syntisinä
ihmisinä. Sitä eivät kirjanoppineet voineet tietenkään hyväksyä.
Mutta Jeesus hyväksyi.
Hän jopa tahtoi itse tulla kastetuksi.
Ei kuitenkaan omien syntiensä vuoksi ihmisten syntien vuoksi.
Hän tuli ihmiseksi, suostui ihmisen osaan,
osoitti solidaarisuuttaan syntisiä kohtaan.
Jeesus otti maailman synnit harteilleen, kuin omiksi synneikseen.
– Tätä Jeesus tarkoitti, kun Hän Johannekselle sanoi:
Näin meidän tulee täyttää kaikki vanhurskaus (Mt 3:15)
***
Ihmiset tulivat Johanneksen luo kastettaviksi,
ja samalla he tunnustivat syntinsä.
Minä olen varastanut, minä olen pettänyt, minä olen tehnyt huorin,
minä olen tappanut jne.
Ja Johannes kastoi heidät parannuksen kasteella.
Voimme ajatella, että oli kuin Jordanin vesi olisi ollut täynnä syntiä.
Se ei likaista liejua. Ihmisten pahuuden saastuttamaa.
Ja tuonne liejuun Jumalan puhdas Poika laskeutui.
Synnin sekaan.
Miksi? Jotta HÄN saisi puhdistaa meidät synnistä.
Hän on se kastevesi, joka valelee puhtaaksi.
Pesee meistä pois synnin saastutuksen.
Kun meidät kastettiin, meidät kastettiin Kristukseen.
Hän pesi meidät puhtaiksi vedellä ja sanalla.
Kaste on kertakaikkinen pesu, jota ei voi eikä tarvitse koskaan uusia.
Sen jälkeen tarvitaan vain paikallispesua.
Käsien, jalkojen, suun pesua kun lankeamme syntiin.
Mutta kokovartalopesu on jo tehty.
Kristus on sen itse tehnyt kasteessa.
***
Kävi niin kuin Jordanilla.
Jordanjoen vesi laskee pian kastepaikan jälkeen Kuolleeseen mereen.
Siellä ei mikään elä.
Jos joku kala selviää mereen saakka,
se tukehtuu muutaman kymmenen metrin päässä.
Vesi on niin sakeaa ja suolaista.
Näin kävi myös meidän synneillemme.
Kun ne pestiin kasteessa meidän yltämme,
ne huuhtoutuivat Kuolleeseenmereen.
Ne kuolivat pois. Tukehtuivat ja hukkuivat.
Siellä ne makaavat Kuolleenmeren pohjassa eivätkä enää
nouse meitä syyttämään.
Ja aina uudelleen kun me teemme syntiä ja tunnustamme syntimme,
me palaamme tuolle kastepaikalle.
Synnit pestään pois ja ne huuhtoutuvat Kuolleeseenmereen.
Sitä on eläminen kasteen lahjasta.
***
Kasteessa kyyhkynen laskeutui Jeesuksen ylle.
Se oli Pyhän Hengen vertauskuva.
Jumalan Henki oli läsnä tuossa tapahtumassa,
kun Jeesus otti harteilleen maailman synnit ja
laskeutui maan alimpiin paikkoihin.
Tuo kyyhkynen kertoo meille paljon.
Se muistuttaa siitä linnusta, joka leijaili vetten yllä maailman
aamuhämärissä. Jumalan Henki liikkui vetten yllä.
Tuo Henki oli mukana luomassa maailmaa.
Se oli luova Henki.
***
Toisen kerran me tapaamme kyyhkysen silloin, kun
vedenpaisumus oli tuhonnut vanhan maailman.
Silloin kyyhkynen tuli Nooan luokse nokassaan oliivipuun lehti,
uuden elämän merkki.
Tuo kyyhkynen oli tuossa tilanteessa uuden maailman
viestintuoja. Oli syntynyt uusi maailma sen vanhan, tuhotun tilalle.
Ja Nooa olisi tuon uuden ihmiskunnan kantaisä.
Jumalan Henki olisi jälleen luomassa uutta maata ja uutta kansaa.
***
Ja nyt taas Jordanilla sama kyyhkynen.
Se on jälleen tuomassa viestiä uudesta luomisesta.
On syntymässä uusi maailma, uusi luomakunta, uusi ihmiskunta,
Jumalan ja Kristuksen valtakunta.
Ja syntyisi uusi kansa, Jumalan kansa, uusi Israel, valittujen
pyhien joukko.
Eikä kyyhkynen, Pyhä Henki, taaskaan ollut vain viestintuoja.
Se oli ja on myös luova Henki,
joka synnyttää ja ylläpitää tuota valtakuntaa ja sen kansaa.
***
Kuinka ME saamme tuon kyyhkysen leijailemaan päämme yllä
ja tekemään meissä uudestiluovan työnsä?
Senhän Pietari kertoi helluntaisaarnassaan:
Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne,
ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu
(Ap.t. 2:38-39).
Siinä se on sanottu.
Kaste on meille SEKÄ syntien anteeksisaamisen ETTÄ Pyhän Hengen
saamisen paikka. Se on Jumalan lupaus, joka on voimassa kaikkina
aikoina ja kaikille ihmisille.
Kasteessa tapahtuu se sama, mitä Jeesukselle tapahtui Jordanilla.
Pyhä Henki laskeutuu taivaasta meidän yllemme ja
taivaasta kuuluu ääni: Tämä on minun rakas poikani / rakas tyttäreni.
Hänen syntinsä on nostettu minun Poikani hartioille.
Ne on poispesty ja huuhdottu unohduksen mereen.
****
Jeesus oli Jordanilla niin kuin uusi Joosua.
Joosuahan johdatti kansan Jordanin yli (hyvin samoilla kohdin,
missä Jeesus kastettiin).
Ja alkoi Luvatun maan valloitus Joosuan johdolla.
Ja toden totta: Joosuan aikana saatiin vallattua koko maa
etelästä pohjoiseen muutamaa linnoitusta lukuun ottamatta.
Nyt uusi Joosua, Jeesus, laskeutui myös Jordanille.
Hänkin johdattaa kansansa Jordanille, kasteeseen.
Ja kasteen jälkeen Hän johtaa meidät Luvattuun maahan.
Mutta se ei vielä tarkoita pääsemistä Levon maahan päinvastoin.
Kasteesta alkaa taistelu vihollista vastaan.
Niin kuin Jeesuskin kävi kamppailunsa saatanaa vastaan autiomaassa.
Luvatun maan valloittaminen vaatii taistelua.
Meidän tulee valon asein kaataa kumoon järjen luomat linnoitukset,
jotka nousevat ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista
(niin kuin Paavali opastaa 2. Kor. 10:3-5).
Meidän tehtävämme on pysäyttää niitä,
jotka hoippuvat surmapaikalle.
Nostaa niitä, jotka ovat jääneet makaamaan synteihinsä.
Temmata niitä, jotka ovat joutuneet sielunvihollisen orjiksi.
Ja johdattaa heidät parannuksen ja kasteen kautta
Jumalan valtakuntaan.
Kaikkea tätä jatkuvasti tekee meidän keskellämme Kolmiyhteinen
Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.