Laskiaissunnuntai, Luuk. 18:31-43, Martti Vaahtoranta

1.
Rakas Pyhän Marian seurakunta! Viime pyhän myötä jätimme menneen joulun lopullisesti taaksemme. Jouluvalot ovat muuttuneet talvivaloiksi, ja pitenevä päivä alkaa tehdä nekin tarpeettomiksi, kun kirkkovuosi vaihtuu esipaastosta suureen paastoon.
Mitä se tarkoittaa? Se voi tarkoittaa ulkonaistakin luopumista jostakin sellaisesta, mistä juhla-aikoina nautitaan. Ennen kaikkea kuitenkin seuraamme paastonaikana Herran Jeesuksen vaellusta kohti Jerusalemia, kohti Hänen kärsimystään ja kuolemaansa siellä, mutta myös tyhjälle haudalle. Kuljemme Jeesuksen mukana kohti Ristin ja Ylösnousemuken Pääsiäistä.
Kuitenkin vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna, vietetään laskiaista. Tuhkakeskiviikkona jätetään sitten jäähyväiset menneelle.
Niistä ”jäähyväisistä” muuten juontaa juurensa myös laskiaisesta käytetty nimi ”karnevaalit”. Niitä vietetään nyt innolla esimerkiksi meidän perheen vanhalla kotiseudulla Saksassa.
Carne vale eli ”lihalle heihei”. Karnevaalien jälkeen kevennetään kuormaa ja lähdetään vaeltamaan ”ylös Jerusalemiin”. Vielä kerran syödään ja juodaan kunnolla, ja sitten mennään!
Vai mennäänkö? Lähdetäänkö Jeesuksen perään? – Muistan elävästi ajalta, jonka sain viettää stipenditutkijana Mainzin Euroopan historian instituutissa, kun remuisten ja pääkadut täyttäneiden karnevaalien jälkeen tuhkakeskiviikon aamuna tuhatvuotinen tuomiokirkko soitti kelloja ja kutsui jumalanpalvelukseen. ”Lihalle heihei” sanovia oli vielä edellisenä päivänä ollut niin paljon, että tuskin olisin joukkoon mahtunut. Seuraavan aamun jumalanpalveluksessa Jeesuksen perään lähtijöitä oli edellisillan juhlijoihin verrattuna vain kourallinen.
Tämän päivän evankeliumi kertoo yhdestä, joka lähti. Mutta hänellä ei ollutkaan maallista kuormaa, jota olisi voinut keventää. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin sokeat silmät ja kerjäläisen surkea osa vilkkaan Jerikon tien varrella. Ne olivat hänen kuormansa.
2.
Tämän sokean miehen pelastumisesta P. Luukas kertoo välittömästi Jeesuksen hämmentävän ilmoituksen jälkeen. Mitä Jeesus puhuikaan! Opetuslapset, jotka olivat kokeneet niin monta hienoa hetkeä Hänen seurassaan ja jotka odottivat vieläkin suurempia ja ihmeellisempiä asioita, nämä menestyksen ja voittojen sokaisemat opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitää täytettämän mitkä prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat. Sillä hän annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan ja häväistään ja syljetään. Ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen.” Eivät he ymmärtäneet myöskään sitä, minkä Jeesus lisäsi lauseensa loppuun: ”Ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.”
Ehkä myöskään sokeudestaan parannettu mies ei vielä ymmärtänyt, mitä Jeesus puhui. Hän näki nyt näkevillä silmillään Daavidin Pojan, Kuninkaan ja Herran. Ajatus Jeesuksesta ristillä ei silloin varmasti tullut hänen mieleensä. Silti hän, jolla ei ollut mitään menetettävää, seurasi Jeesusta. ”Ja kaikki kansa, jotka sen näkivät, kiittivät Jumalaa.”
3.
Kertomuksensa Jeesuksen pelottavasta ja oudosta ilmoituksesta, jonka jälkeen Hän heti paransi sokean miehen, P.Luukas on kehystänyt kertomuksella kahdesta miehestä, joiden tilanne oli kokonaan toinen kuin parannetun kerjäläisen. He eivät olleet sairaita eivätkä avuttomia. Kummallakin oli paljon rahaa ja erinomainen yhteiskunnallinen asema.
Heistä kuitenkin vain toinen lähti seuraamaan Jeesusta. Toinen kääntyi kannoillaan ja käveli pää painuksissa pois. Toinen heistä oli rikas ja vaikutusvaltainen, mutta silti vihattu ja hyljeksitty mies. Toista kaikki ihailivat ja kunnioittivat.
Kumpi heistä lähti seuraamaan Jeesusta? Ja kenestä oikeastaan puhun?
4.
Välittömästi ennen päivän evankeliumia Luukas kertoo yhden traagisimmista tapauksista kaikkien Raamatun surullisten kertomusten joukossa. Ainakin minua se on järkyttänyt lapsesta asti. Kuva näyttää niin tutulta, liiankin tutulta.
Tarkoitan rikasta nuorta miestä, jota Luukas nimittää myös ”päämieheksi”. Tämä tulee Jeesuksen luo kysyen: ”Mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin?”
Aivan heti päivän evankeliumin tapahtumien jälkeen Luukas kertoo toisesta rikkaasta miehestä. Hänkin oli päämies – publikaanien päämies. Hänen nimensä oli Sakkeus.
Sakkeus ei kuitenkaan tullut Jeesuksen luo. Väentungokselta hän ei olisi päässyt edes lähelle Häntä.. Ei hän vielä edes nähnyt Jeesusta. Sakkeus oli pieni mies, ja edessä oli aina leveitä hartioita ja pääliinoja ja mitä kaikkea siellä olikaan. Ja kaikki käänsivät hänelle selkänsä.
Mutta niin kuin sokea mies, jonka Jeesus oli juuri parantanut ja joka nyt kulki Hänen seurassaan, niin myös Jerikon rikas publikaani Sakkeus oli kuullut sanoman Jeesuksesta ja tahtoi nyt ainakin nähdä Hänet. Niinpä hän kiipesi puuhun. Jeesus kulkisi ohitse, ja silloin hän näkisi kuuluisan Opettajan.
Ei Sakkeus myöskään huudellut puusta Jeesuksen perään, niin kuin sokea mies Jerikon tien varrella. Sakkeuksen tilanne oli jo ennestään enemmän kuin nolo. Ei riittänyt, että häntä vihattiin ja halveksittiin kiskurina, joka teki töitä miehittäjän pussiin. Vielä tänne puuhunkin hänen oli väkisin pitänyt päästä – tänne, kaikkien pilkattavaksi. Mutta Jeesus oli nähtävä, maksoi mitä maksoi.
5.
Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Sakkeus ei päässyt Jeesuksen luo eikä nähnyt Häntä, mutta Jeesus näki hänet ja tuli itse pyytämättä ja huutamatta tämän pienen, rikkaan ja halveksitun miehen luo. ”Zakeus, astu nopiasti alas, sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas”, Jeesus sanoi hänelle.
Sen jälkeen kaikki olikin kuin unta. Jeesus tuli Sakkeuksen luo kylään ja jäi jopa yöksi hänen luokseen, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka kuinka monta hurskasta kotia, jotka olisivat mielellään majoittaneet kuuluisan Nasaretin Opettajan. Mutta Sakkeuksen luo Jeesus tuli, ei niiden, jotka eivät parantajaa tarvinneet – tai luulivat niin.
Sellainen hurskas ja kunnollinen ihminen oli myös se nuorimies, jolle väkijoukko antoi kunnioittavasti tilaa hänen tullessaan Jeesuksen puheille. Hän ei ollut pahamaineisten publikaanien päällysmies, kuten Sakkeus, vaan hallitusmiehiä kansan johdossa, kuten Luukkaan evankeliumin perusteella saatamme ymmärtää. Eikä häntä halveksittu eikä vihattu. Päinvastoin! Niin esimerkillistä miestä tuskin löytyi kansanjoukosta, ja hän tiesi sen myös itse.
Kaikkia Jumalan käskyjä hän oli noudattanut lapsuudestaan asti! Hän oli myös herännyt sielu. Ei tämä nuorimies ollut mikään suruton maailmanlapsi. Ei hän nukkunut krapulaansa tuhkakeskiviikon aamuna, vaan paremminkin mietti kysymystä, joka häntä vaivasi kaikesta hänen moitteettomuudestaan huolimatta: ”Mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin?”
Nuorimies tiesi, että elämä oli vakava asia, ja kuolema sitäkin vakavampi. Hänen kysymyksensä nousee luonnostaan myös meidän huulillemme, kun olemme samassa tilanteessa. Me kysymme, mitä meidän pitää tekemän, että perisimme iankaikkisen elämän.
6.
Esittikö Sakkeus saman kysymyksen Jeesukselle kököttäessään puussa tai ottaessaan Hänet kotonaan vastaan. Huusiko Sakkeus oksaltaan tai kysyikö hän talonsa ovella Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tekemän pelastaakseen elämänsä?
Sellaisesta ei evankeliumi kerro. Entä sokeasta miehestä tien syrjässä? Kysyikö hän, mitä hänen pitäisi tekemän päästäksensä taivaaseen? Ei myöskään sokea mies kysynyt sitä! Sen sijaan hän huusi, huusi niin, että lähellä olevien korviin sattui, ja heitä ihan suututti kiljuva kerjäläinen. ”Pidätkös turpasi kiinni! Etkö tiedä, että kuuluisa Opettaja kulkee tästä kohta ohi!”
Mutta juuri sen sokea kerjäläinen tiesi, tiesi ihan niin kuin Sakkeus, ja sen tähden hän huusi. Sillä kuten Sakkeuksella, sokeallakaan ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä Jeesuksen luo, ei polvistua Hänen eteensä, mutta ei myöskään esitellä Hänelle eikä ympärillä seisoville omaa hurskauttaan. Ei sokealla miehellä ollut mitään, ei yhtään mitään antaa Jeesukselle, ei mitään muuta kuin se suuri hätä, joka sai hänet huutamaan apua niin että korvat soivat.
7.
Entä Sakkeus? Oliko Sakkeuksella tarjota jotakin Jeesukselle? Ei ollut. Ei hänelläkään ollut muuta kuin oikein, väärin kokoon kääritty omaisuus ja kansan yletön viha ja kateellinen halveksunta.
Niistä ei ollut Sakkeuksen sielun lunastukseksi, ei pelastuksen hinnaksi eikä syntien sovitukseksi, paremminkin päinvastoin. Ja kaikki muu häneltä puuttui kokonaan. Ei ollut Sakkeuksella kertoa omasta, nuhteettomasta vaelluksesta isien uskon jalolla tiellä, ei siitä, kuinka tarkoin hän oli kaikki Jumalan käskyt täyttänyt. Päinvastoin: oliko hän mahtanut koskaan niistä ensimmäistäkään edes yrittänyt täyttää? Hän oli läpikotaisin syntinen mies, yksinäinen ja hyljätty kaikkine rahoineen ja lukuisine alaisineen – ja hän tiesi sen itsekin.
7.
Entä sinä? Entä minä? Kuka me olemme tässä kertomuksessa?
Voi olla, että me olemme kaikki nuo kolme miestä. Voi olla, että mekin tulemme rikkaan nuorukaisen tavoin hyvinvoivan perheen lapsina ja yhteiskunnan tukevalla oksalla istuen Jeesuksen luo ja kerromme, kuinka ahkerasti olemme koettaneet lapsesta asti täyttää sen, mihin Jumala on meidät velvoittanut. Ehkä tulemme kertoen, ettemme ole koskaan rikkoneet aviota, emme ikinä tappaneet ketään, että olemme kunnioittaneet vanhempiamme ja tietenkin käyneet ahkerasti pyhäkoulussa ja kirkossa ja seuroissa ja lukeneet kotonakin Raamattua. Ehkä kerromme senkin, kuinka paljon annamme varoistamme seurakunnan toiminnan tukemiseen, lähetystyölle ja kärsivien kaukaisten lähimmäistemme auttamiseen – jopa useita prosentteja tuloistamme tai peräti täydet kymmenykset.
Voi olla, että olemme joskus olleet samassa tilanteessa kuin hurskas nuorimies. Voi olla, että kaikesta huolimatta joudumme kysymään: ”Kuinka saan iankaikkisen elämän?’” Ehkä olemme siinä tilanteessa juuri nyt, me, hurskaat, kunnolliset ja hyvinvoivat ihmiset.
Mitä Jeesus vastaa meille? ”No, jos noin on asian laita ja jos todella uskot olevasi niin hyvä ihminen, että Jumalakin sitä ihmettelee, niin kokeilepas vielä tätä: mene pankkiin ja nosta tilisi tyhjäksi ja jaa rahat tarvitseville! Aja uuden autosi kanssa vaihtoautoliikkeeseen, myy se ja anna rahat niille, joilla ei ole mitään! Laita mökki, vene ja omakotitalo myyntiin, ja lainat kuitattuasi anna loput maailman nälkäisille. Ja sitten ei muuta, kuin tulet takaisin luokseni, ja lähdetään yhdessä vaeltamaan kohti Jerusalemia!”
Oletko joskus kokenut tämän? Minä olen. Ja kuinka kävi? No, ei tullut paatinkaupoista mitään, eikä talonkaan myymisestä. Tililläkin on rahaa saman verran rahaa kuin ennen Jeesuksen kohtaamista.
Piti lähteä pää painuksissa pois. Kupla puhkesi, kristalli särkyi ja kulta muuttui arvottomaksi. Kaikki siihenastinen, kaikki oma erinomaisuus, ahkera kristillisyys, annetut avustukset ja kaikki muu sellainen muuttui pelkäksi roskaksi, jolla ei ollut enää mitään arvoa. Jäljellä oli vain itsekäs, omaa etua tavoitteleva sydän ja kauhea kipu, kun sitä oli pakko edelleen kantaa rinnassaan.
Elämän piti silti jatkua. Ei kaikkea voinut jättää silleen. Sillä tavalla ”rikkaasta nuorukaisesta” tuli Sakkeus. Varallisuutta oli, ja hyvä yhteiskunnallinen asema, mutta ihmisten silmistä kuvastui se sama viha ja halveksunta, jonka oma sisin todisti oikeaksi ja oikeutetuksi ja jonka takana pilkottivat Jumalan ankaran lain kasvot. Ei voinut kuin elää yhä lisää kooten ja sillä tavoin lyhyttä elämää pönkittäen, mutta alati muistaen: jos näin jatkan, helvetin portit avautuvat minulle, kun kuolen ja joudun Jumalan tuomittavaksi siitä, mistä lähimmäiseni ja oma sydämeni tuomitsevat minut jo nyt.
Mutta ehkä sinullekin kävi, niin kuin luulen myös rikkaalle nuorukaiselle käyneen: ettei Jeesuksen kohtaaminen jättänyt häntä sittenkään rauhaan, vaikka hän maahan lyötynä käveli Jeesuksen luota pois. Ehkä sinustakin tuli Sakkeus, joka oli jo menettänyt kaiken toivon olla jotakin edes omissa silmissä. Ehkä sinustakin tuli syntinen publikaani, josta ei ollut omin voimin ottamaan askeltakaan Jeesuksen luo, mutta jossa silti oli polttava halu edes kaukaa nähdä Hänet – ja sitten Jeesus tulikin itse sinun luoksesi. Jeesus tuli luoksesi!
8.
Ja tottahan Hän tuli. Hän tuli jo silloin, kun olit yhtä avuton kuin sokea mies Jerikon tien varrella, ja vieläkin avuttomampi: Hän tuli luoksesi, kun olit vastasyntynyt lapsi ja itsessäsi täysin avuton. Hän tuli luoksesi, kun sinut kastettiin. Hän otti jo silloin sinut rakkaasti syliinsä ja mukaansa matkalle, joka vie Golgatan ja tyhjän haudan kautta ikuiseen kirkkauteen ja iloon Hänen taivaallisessa valtakunnassaan.
Eikä Hän jättänyt sinua sittenkään, vaikka sinusta tuli rikas ja omaan erinomaisuuteensa uskova nuorukainen. Eikä Hän sittenkään sinua hylännyt, vaikka sinusta tuli kyyninen, ahne ja piittaamaton Sakkeus. Sillä ”sinäkin olet Abrahamin lapsi” – kasteessa Jumalan lapseksi synnytetty ja kutsuttu.
Sen tähden Herra itse tulee luoksesi myös tässä ja nyt ja kutsuu yhä sinua ja tahtoo yhä pelastaa sinut. Hän tulee luoksesi, kun et itse pääse edes jaloillesi ja kun hädissäsi huudat apuun Daavidin Poikaa voidaksesi nähdä Jeesuksen ja Hänessä Jumalan, joka armahtaa avuttomia köyhiä, mutta myös avuttomia rikkaita.
Ja kuinka sitten käy? Sokea saa näkönsä ja seuraa iloiten Jeesusta! Ja ehkä vieläkin suurempi ihme tapahtuu: Sakkeus lupaa voimiensa mukaan korvata aiheuttamansa vahingot ja antaa vielä sittenkin ison osan omaisuudestaan köyhille! Ei Jeesus käskenyt häntä myymään kaikkea. Ei Hän käskenyt yhtään mitään, vaan ainoastaan meni armoa täynnä Sakkeuksen luo, antoi hänelle synnit anteeksi ja uuden elämän. Mutta Sakkeuspa antoi, antoi iloisesta sydämestä ja runsaasti!
Eikö tämä ole vielä suurempi ihme kuin sokean parantuminen? Eikö ole ihmeitten ihme, ettei vain sydän, vaan myös lompakko kääntyy? Sitä ihmettä rukoilen itsellenikin.
9.
Rakas veli, rakas sisar! Rukoile sinäkin! Huuda kanssani avuksesi Jeesuksen nimeä tämän paastonajan alussa ja joka päivä! Jeesus kuulee varmasti ja vastaa sinulle!
Älä yritä maksaa Hänelle pelastuksen lahjasta, jonka Hän antaa sinulle ilmaiseksi. Hän on maksanut jo kaiken ja suorittanut valtavan laskusi viimeistä senttiä myöten. Älä tarjoa maksua Jeesukselle, mutta seuraa Häntä, minne ikinä Hän meneekin, seuraa Häntä menneitä surematta ja taaksesi katselematta!
Mutta matkaa tehdessäsi katsele ympärillesi, katsele tarkkaan ja rakastavin silmin ja näe, missä ovat ne, jotka tarvitsevat sinun apuasi, sinun, josta ei ollut rahalla ostamaan pelastusta, mutta jolle kaikkien rahojesi ja omaisuutesi kanssa Jeesus antoi synnit anteeksi! Älä vertaa itseäsi muihin äläkä myöskään kuuntele sitä lakia, joka vaatii sinulta täydellistä suoritusta pelastuksesi hinnaksi. Sillä täydellisestä suorituksesta on Jumala jo huolehtinut Pojassaan. Sinun tehtäväsi on nyt kulkea pienin askelin Hänen suurissa jäljissään ja valmistetuissa töissä rakkauden uhritiellä. Ja rakkaus on kekseliäs.
Se on paras paasto ja kaunein tapa kulkea kuormaa keventäen Jeesuksen seurassa kohti sovituksen uhria Golgatalla jo nyt osallisena sen hedelmistä evankeliumin sanan kautta ja Herran totisessa ruumiissa ja veressä, jotka kohta katetaan syntisten syödä ja juoda. Tervetuloa! Amen.