Loppiainen, Matt. 2:1-12, Martti Vaahtoranta

1.
Tätä maailmaa, jossa elämme, ja elämäämme maailmassa voi tarkastella ainakin kahdesta eri näkökulmasta: Jumalan ja ihmisen. Jumalan näkökulmaan kuulumme tosin myös me ihmiset. Jumala näkee aina meidät ihmiset katsoessaan luomaansa maailmaa.
”Ihmisen näkökulmalla” tarkoitin sen sijaan maailmaa, jolla ei ole Jumalaa, niin kuin se luulee, tai, jos onkin, maailman ”jumala” on pieni ja heikko tai kaukana ja tavoittamaton, välinpitämätön ja kylmä.
Minkälainen on siis maailma ja elämämme siinä, jos katselemme sitä tällaisesta ihmisen näkökulmasta? – Ainakin se on ankara maailma. Siinä eletään syyn ja seurauksen lakien mukaisesti. Siinä ei saa koskaan mitään lahjaksi, ei mitään ilmaiseksi.
Vai saako sittenkin? Maailma ilman Jumalaa on myös epäoikeudenmukainen maailma. Siinä pahat usein pärjäävät paremmin kuin hyvät, ja heikot jäävät kaikkien jalkoihin. Yksille maallinen hyvä kannetaan ilmaiseksi syliin. Toiset eivät saa sitä edes kovalla työllä.
Maailma ilman Jumalaa on myös rajallinen maailma. Siinä on oveton peräseinä, joka tulee lopulta kaikkia vastaan ja murskaa sen, joka siihen törmää – myös sen, jolla oman aikansa ”meni kovaa” täällä maan päällä. Rajallisessa maailmassa kaikki loppuu aikanaan siitä huolimatta, että se näyttää merkillisellä tavalla olevan myös rajallisena kyllästyttävyyteen asti itseään toistava maailma.
Vanhan testamentin Saarnaaja tosin tiesi vielä kertoa, että ”maa pysyy iankaikkisesti”. Pinnallisesti tarkastellen siltä todellakin yhä vielä näyttää. Mutta me tiedämme kaiken kerran loppuvan. Maakaan ei ole ikuinen.
Sen tähden on elämämme sellaisenaan, ilman Jumalaa, eräänlainen suljettu kierto, josta ei ole ovea ulos eikä tietä tulevaisuuteen. Elämämme pyörii aikansa, ja sitten se pysähtyy. Viimeinen, avoimelta näyttävä ovi suljetaan meidän edestämme kaiken turhan vaivannäkemisen ja turhien unelmien jälkeen. Suljettu maailma kaatuu päällemme ja murskaa meidät.
2.
Mitä mieltä tässä kaikessa siis on? Tätä ovat ajattelevat ihmiset aina kyselleet. Aina on ollut myös niitä, jotka vastaavat: ”Elämässä ei ole minkäänlaista mieltä. Se on mielettömän sattuman tarkoitukseton oikku, niin kuin mekin, jotka näitä turhaan kyselemme.”
Tavallisempaa on kuitenkin ajatella ja myös kokea, että olemassaololla on sittenkin jokin korkeampi tarkoitus, että jossakin kaiken takana on voima tai peräti jumaluus, joka ohjaa ja säätää sitä, minkä koemme ja näemme. Onko siis maailmamme ja maailmankaikkeus ja myös meidän pieni elämämme jonkinlainen kerran viritetty koneisto, mekanismi, joka toimii aikansa ja lakkaa sitten käymästä? Onko se ennalta ohjelmoitu toimimaan välttämättä jollakin tietyllä tavalla, jota emme kuitenkaan tunne? Vai ohjaako kaiken taustalla joku joka hetki sitä, mikä meille jää selittämättömäksi arvoitukseksi? Onko kaikki alituisessa muutoksen tilassa, jota säätää meille tuntematon voima?
Modernit luonnontieteet ja filosofia ovat omalla tavallaan etsineet vastauksia näihin kysymyksiin. On yritetty ymmärtää maailman, luonnon ja ihmiselämän lainalaisuuksia. On ikään kuin yritetty kurkistaa suljettujen ovien taakse sille ”suunnittelupöydälle”, jolla maailman koneisto on piirretty, tai siihen ”ohjauskeskukseen”, jonka komentoja näkyvä todellisuus tottelee.
Tätä kaikkea pohdittaessa ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan kauan ollut käytettävissä mikroskooppia, kaukoputkea, radiohiiliajoituksista tai ydinfysiikan löydöistä puhumattakaan. Sen sijaan on katsottu tutkimattomalle taivaalle ja kysytty, tietäisivätkö ehkä tähdet, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Voisiko tähtitaivasta, planeettoja, kuuta ja aurinkoa lukien ymmärtää maailmankaikkeuden salaisuuden tai peräti ihmiselämän satunnaiselta tuntuvia tapahtumia.
3.
Näin näyttää meidänkin päivinämme moni uskovan. Tuskin lehdet muuten julkaisisivat horoskooppeja. Ja nehän antavat ymmärtää, että ihmisen elämä olisi ennalta määrättynä luettavissa tähtitaivaan muutoksista.
Horoskooppeja laativat – ainakin silloin, kun niitä tehdään tosimielessä – astrologeiksi itseään nimittävät ihmiset. Ammattikunta on vanha. Tällaisia tähtien tutkijoita olivat jo ne ”Itämaan viisaat miehet”, maagit ja tietäjät, joista tämän päivän evankeliumi kertoo.
Emme tosin tiedä heistä kovinkaan paljon. Yleensä ajatellaan, että heitä oli kolme, koska heidän tuomiaan lahjoja oli kolmea eri sorttia. Jopa nimet heille ovat olleet löytyvinään: Kaspar, Melkhior ja Balthasar.
Nimet lienevät kuitenkin hurskaan mielikuvituksen tuotetta. Ja saattoi tietäjiä olla matkassa isompikin joukko. Ainakin voimme kuvitella heidän liikkuneen saattueessa, joka suojasi matkalaisia.
Tai jospa he kulkivatkin jonkin kauppakaravaanin mukana? Jeesuksen syntymäseudut osuivat ikiaikaisen kauppareitin varrelle. Sitä myöten tuotiin eteläisestä Arabiasta, Raamatussa mainitusta Saabasta eli luultavasti nykyisen Jemenin alueelta luksustuotteita Välimeren talousalueen käyttöön. Nykyisinkin nuo seudut tunnetaan suitsukkeen tuottajina, ja ilmeisesti myös kulta ja monella tavalla käytetyn mirhan raaka-aine, kuuluivat aikanaan eteläisen Arabian vientituotteiden piiriin.
4.
Joka tapauksessa juuri näitä kalliita aineita oli Itämaan tietäjillä mukanaan. ”Kultaa ja pyhää savua ja mirhamia” toivat matkalaiset lahjaksi köyhän käsityöläisperheen pojalle, jonka he löysivät Betlehemin kylästä Juudean maalta. Häntä he olivat etsineet, ja Hänet he lopulta myös kauan ja kaukaa kuljettuaan löysivät. Kumartaen vastasyntynyttä Kuningasta he luovuttivat Lapselle ja Hänen äidilleen kalliit lahjansa.
Mitä tämä tarkoitti? Täyttyikö itäisten maiden astrologeissa tämän päivän profetian ennustus? Näin kirjoittaa Jesaja:
Kamelein paljous on peittävä sinun, nopsat Midianin ja Ephan kamelit; ne kaikki tulevat Sabasta; kultaa ja pyhää savua he tuovat, ja he ilmoittavat Herran kiitoksen. (Jes. 60:6)
Tulivatko tietäjät siis kaukaisilta Arabian mailta, vai olivatko he sittenkin kaldealaisia, Babylonian miehiä? Olivatko he hankkineet kalliit lahjansa karavaanista, jonka he kohtasivat matkallaan kohti Jerusalemia?
Joka tapauksessa kovin erilainen oli tämä joukko kuin se, joka ensimmäisenä ehti Betlehemin seimen äärelle.
Tosin siitä oli jo aikaa. Joosef lienee saanut perheelleen ensimmäistä Betlehemin yötä paremman kortteerin. Seimen äärelle tietäjät tuskin polvistuivat.
Mutta myös miehet olivat erilaisia! Paimenet kuuluivat oman yhteiskuntansa alimpaan kerrostumaan. Heillä ei ollut suurta omaisuutta, ei suurta oppineisuutta eikä minkäänlaista arvostusta. Itämaan tietäjät sen sijaan olivat oman aikansa viisaita, kunnioitettuja miehiä. Heidän maailmansa ei rajoittunut kotikylään eikä sen lähiympäristöön, vaan he näyttävät varakkaiden oppineiden tavoin sujuvasti liikkuneen laajalti myös kotimaansa ulkopuolella. Ja rikkaita he todella olivat, kuten heidän Jeesukselle antamansa äärettömän kalliit lahjat kertovat.
5.
Lisäksi nämä miehet olivat juuri niitä, jotka omana aikanaan koettivat päästä kurkistamaan suljetun maailman suljettujen ovien taakse. Ateisteja he eivät olleet. Heidän astrologiansa taustalla oli usko taivaankappaleisiin eräänlaisina jumaluuksina, jotka vaikuttivat maailman ja ihmisten kohtaloon. He uskoivat löytävänsä tähtitaivaalta ja planeettojen liikkeistä omaa aikaansa ja ainakin valtioiden ja niiden hallitsijoiden elämää koskevia selityksiä ja ennustuksia.
Itse asiassa on mahdollista, että nämä Itäisen maan viisaat miehet palvoivat omalla tavallaan juuri niitä taivaankappaleita, joiden kumartamisesta epäjumalina Herra, Israelin Jumala, toistuvasti varoittaa kansaansa. Niiden palvonta olisi luontokappeleiden korottamista Luojan rinnalle ja sellaisena mitä suurinta epäjumalanpalvelusta. Niin kuin Raamatun luomiskertomukset opettavat, ja opettavat toisin kuin niiden syntyaikojen pakanalliset käsitykset, maailman synnystä: aurinko, kuu ja tähdet ovat vain elottomia luontokappaleita. Ne eivät millään muulla tavalla vaikuta maailman ja ihmisten kohtaloihin, kuin mitä valo, valon puute ja painovoima vaikuttavat meihin ja maailmaamme. Ne ovat fysiikkaa, eivät teologiaa.
Itämaan viisaat miehet kuitenkin ajattelivat toisin. Olivathan he aikansa lapsia suljetussa maailmassa. Merkillistä kuitenkin on, että nyt Jumala sallii tämän kaiken tapahtua.Voisimme jopa sanoa, että Jumala puhuu miehille kieltä, jota Idän viisaat ymmärtävät.
6.
Loukkaako se meitä? Pitäisikö meidän ajatella, että myös pakanauskonnot ovat käytäviä teitä, joita myöten lopulta päädytään Kristuksen, Vapahtajan luo? Pitäisikö meidän uskoa, että kunhan pakanat vain ovat uskollisia omalle uskonnolleen, se lopulta johtaa heidät Totuuden tuntemiseen, vaikka heidän uskonsa on lähtökohtaisesti väärä?
Ei varmasti! Näin tosin nykyään yleisesti toivotaan ja ajatellaan ja näin ajatellen kyseenalaistetaan myös kristillinen lähetystyö ja sen tarpeellisuus. Minullekin on ääneen ihmetelty, miksi yritän todistaa muslimeille Kristuksesta, kun ”heillä jo on uskonto”.
Ei! Loppiainen on lähetyspyhä, eikä edelleenkään pelastusta ole yhdessäkään muussa nimessä kuin Jeesus. Edelleenkään emme voi ilman Pyhän Hengen valaistusta nähdä Hänessä niitä Jumalan armokasvoja, joiden ulkopuolella Jumala on kuluttava ja tuhoava tuli syntistä kohtaan. Edelleenkään emme pääse omin voimin Jumalan luo.
Kuitenkin juuri sitä maailman uskonnot ja filosofiat koettavat. Maallisten asioiden ohella ne yrittävät nousta siihen korkeuteen, jossa Jumala pyhyydessään asuu. Siihen ei kuitenkaan kukaan voi päästä. Jos joku pääseekin lähelle Jumalan kirkkautta, hänelle käy lopulta kuten antiikin tarun Ikarokselle: tämä lähti vankilastaan lentoon isänsä valmistamin siivin, mutta unohtaen isänsä varoitukset lensi liian lähelle kuumaa aurinkoa, jonka hehku sulatti keinotekoisia siipiä koossa pitävän vahan. Rikkoutunein siivin Ikaros syöksi mereen ja hukkui siihen.
Eivät Itämaan tietäjät olisi omasta aloitteestaan eivätkä oman viisautensa varassa eivätkä varsinkaan omiin epäjumaliinsa uskoen voineet koskaan löytää vastasyntynyttä Jumalan Poikaa. Ei heille olisi tullut mieleenkään, että Maailmankaikkeuden Hallitsija voisi levätä köyhän, nuoren äidin sylissä.
Kuinka siis Idän tietäjät sittenkin löysivät Jeesuksen luo? Ja kuinka he ylipäätään osasivat odottaa Hänen syntymäänsä?
7.
Näihinkään kysymyksiin meillä ei ole varmaa vastausta. Mutta se näyttää olevan selvää, että Jumala toimii tietäjien tapauksessa tavalla, joka läpäisee jo Vanhan testamentin ja joka toteutuu lopulta täydellisellä tavalla vastasyntyneessä Jumalan ja Marian Pojassa. Jumala käy ihmiskunnan kanssa keskustelua. Siinä keskustelussa Hän puhuu kieltä, jota me ymmärrämme. Hän ei puhu ylitsemme eikä meille oudolla kielellä, vaan Jeesuksen, Poikansa, meidän Veljemme ja Vapahtajamme kautta – Hänen, joka oli ihmisyytensä puolesta kaikessa niin kuin me, mutta ilman syntiä, ja samalla Jumala itse eikä vain Hänen profeettansa, joiden kautta Jumala Vanhan liiton aikana puhui kansalleen.
Jumala puhuu meille meidän maailmassamme ihmisenä, ihmisen äänellä ja ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kasvoissa ja Pyhän Hengen valaistuksessa itsensä ilmoittaen, mutta aina sellaisella arvovallalla, jota kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Vain koska Hän ensin puhuu meille, me voimme vastata Hänelle ja huutaa Häntä Hengessä avuksemme, rukoilla, kiittää ja ylistää Häntä.
8.
Mitä tämä mahtaisi tarkoittaa Itämaan tietäjien tapauksessa? – Ilmeisesti he uskoivat suljettuun maailmaan ja ennalta määrättyihin tapahtumiín, joiden salaisuuteen voisi katsahtaa voimatta silti muuttaa mitään ennalta määrätystä kohtalosta. Näin he ehkä omalla tavallaan aavistivat jotakin Jumalan suuruudesta, sen Jumalan, jonka kasvoja maa ja taivas pakenevat ja jonka kirkkauden hehkussa syntinen ihminen lopulta palaa poroksi.
Pelkästään maailman lainalaisuuksia tutkimalla tietäjät eivät kuitenkaan koskaan olisi tulleet tuntemaan sitä ainoaa oikeaa ja todellista Jumalaa, joka ilmoittaa itsensä yllättävällä ja merkillisellä tavalla ja joka on enemmän kuin Hänen luomansa maailman lainalaisuudet. Pelkästään suljetun maailman oville kolkuttaen tietäjät eivät olisi löytäneet armollista Jumalaa, joka murtaa luonnon ja ihmiskunnan historian rautaiset lait tulemalla historian Herrana ihmiseksi ja muuttaakseen omalla ihmiseksi tulemisellaan, pyhällä elämällään ja sovituskuolemallaan kirouksen siunaukseksi – niille, jotka astuvat Hänen, Kristuksen, ainoan Oven kautta toivoon, iloon ja vapauteen.
9.
Pelkästään oman järkensä ja uskontonsa varassa Itämaan tietäjät olisivat korkeintaan löytäneet Jerusalemiin ja sen väärän kuninkaan, Herodeksen luo. Mutta kuinka he ylipäätään osasivat yhdistää näkemänsä tähden syntyvään juutalaisten Kuninkaaseen?
Tiedämme, että Jeesuksen syntymän aikoihin odotettiin laajalti rauhan tuovan jumalaisen poikalapsen syntymää. Tämä odotus ei ollut vain juutalaisten yksinoikeus. Kuitenkin juutalaisille tämä odotus oli kirjoitettu heidän pyhään kirjaansa, Raamattuun, jota luettiin ja tutkittiin.
Tutkittiinko Raamattua siis myös Kaldeassa (tai mistä tietäjät sitten tulivatkin)? – Muistamme, että jo vuosisatoja aikaisemmin osa juutalaisista oli karkotettu omasta maastaan. Heitä oli asettunut asumaan eri puolille sen ajan maailmaa. Likikään kaikki eivät olleet koskaan enää pysyvästi palanneet isiensä maahan.
Olivatko ”Itämaan tietäjät” siis juutalaisten jälkeläisiä? Tunsivatko he pyhät kirjoitukset? Vai olivatko he pakanoita ja epäjumalien palvelijoita, jotka olivat kuulleet parissaan asuvilta juutalaisilta siitä Jumalan erityisestä ilmoituksesta, joka näillä oli Raamatussa? Olivatko he kuulleet tulevasta Messiaasta?
Ainakin Jumala tahtoi käyttää heitä oman, suuren pelastuskertomuksensa yhtenä juonteena. Johdattamalla kaiken sillä tavoin, kuin Raamattu meille tietäjistä kertoo, Jumala halusi julistaa myös meille ilosanomaa pelastuksesta Kristuksessa.
Sillä mekin olemme luonnostamme pakanoita, niin kuin Itämaan tietäjät – elleivät he sitten olleet puhtaasta uskosta luopuneita juutalaisten jälkeläisiä. Mekään emme kuulu Jumalan valittuun kansaan – ja jos meidät onkin kasteessa liitetty Uuden liiton kansaan, niin siitäkin usin luovumme uskomme kieltäen ja epäjumalien puoleen kääntyen.
Jeesus kuitenkin oli ihmisyytensä puolesta juutalainen, sen kansan jäsen, jonka ei ollut lupa edes seurustella pakanoiden kanssa, tällaisten kuin me. Nyt kuitenkin Jumala köyhien juutalaisten paimenten ohella valitsee juuri rikkaat ja oppineet ulkomaalaiset pakanat tai pakanuuden puoleen kääntyneet kansansa jälkeläiset ja johdattaa juuri heidät kumartamaan pyhää Poikaansa ja tuomaan kalliit lahjansa hänen äidilleen! Juuri ne tietäjät, joiden väärän uskon Jumala on kauhistuksena kieltänyt, Hän johdattaa kumartamaan todellista Kuningasta näyttäen, kuka lopulta on kaiken Herra – eivät tähdet, vaan Hän, joka käskee myös tähtiä oman tahtonsa mukaan, mutta tahtoo ennen muuta olla pieni lapsi, joka on lunastava myös pakanat heidän synneistään ja lähettävä opetuslapsensa julistamaan aikuisena teloitetun Jumalan Pojan sovitusuhrin voimaa ja ylösnousemuksen voittoa myös pakanoille, jopa meille, pimeän Pohjolan noidille ja velhoille.
Niinpä myös me saamme kumartaa Kuningasta! Mekin saamme antaa lahjamme Hänen pyhälle äidilleen! Mekin saamme olla auttamassa pyhää perhettä, niin että Jeesus-lapsi ei meidänkään keskellämme eikä meidän sydämessämme kuole nälkään eikä viluun, vaan – päinvastoin – saa olla kutsumassa aina uusia viluisia pakanoita oman valkeutensa lämpöön ja syntien anteeksiantamuksen osallisuuteen.
10.
Mutta Pyhää Sanaa meidän on kuultava! Sillä Jumalan kirjoitettu, luettu ja julistettu Sana on se varsinainen ”Betlehemin tähti”, joka johtaa meitä Jeesus-lapsen luo. Emme tiedä, kuinka paljon Itämaan tietäjät tunsivat pyhiä Kirjoituksia silloin, kun he lähtivät kohti Betlehemiä. Mutta kesken olisi matka jäänyt, elleivät he olisi kohdanneet Jerusalemissa niitä Raamatun selittäjiä, jotka avasivat heidän silmänsä ja johdattivat heidät paikkaan, jota kukaan ei muuten olisi pitänyt suuren Kuninkaan syntymäkaupunkina. Vai Herodesko, väärä kuningas, siitä heille kertoi?
Ilman Raamatun profeetallista sanaa tietäjät eivät olisi koskaan löytäneet köyhän, nuoren Marian pientä Poikaa kirvesmies Joosefin huoneesta. Sillä Herodes pelkäsi omalla tavallaan omaa suljettua maailmaansa ja sen vääjäämättömiä kohtaloita. Julmuudestaan kuuluisa väärä kuningas kuuli Jerusalemin oppineilta, että Messias syntyisi Betlehemissä. Herodeksessa tämä viesti synnytti pelon ja tappavan vihan, mutta tietäjät se lähetti uudelleen matkaan, ja niin he löysivät maailman Vapahtajan.
Varmasti tietäjät veivät sanoman Herran syntymästä myös omaan maahansa. Herran enkeli johdatti heidät sinne takaisin toista tietä, ohi Herodeksen vihan. Eikä Herran Sana ole muuttunut eikä lakannut olemasta voimassa! Yhä se johdattaa kirkkaana tähtenä myös meitä, pakanoita, tänäkin päivänä ja uutena vuotena aina uudelleen ja uudelleen Herran Kristuksen luo ja sitten kaikkialle siihen suljettuun maailmaan, jonka ovet Jumala tahtoo evankeliumin sanalla avata Hänen armonsa valolle ja Pyhän Hengen tuulelle.
Tulkaa, köyhät paimenet ja rikkaat tietäjät! Tulkaa ja kumartakaa Lasta! Antakaa lahjaksi Hänelle syntienne taakka, ottakaa vastaan Hänen pyhä ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamukseksi ja iankaikkiseksi elämäksi! Lähtekää kaikki Hänen aarteensa mukananne kertomaan Hänestä sanoin ja teoin suljetun maailman vangeille! Amen.