Pääsiäisen aamu on vaihtunut jo iltaan. Pitkäperjantain järkytyksestä ei oltu vielä toivuttu, kun on oppilaiden mieliä kuohutti jo tieto tyhjästä haudasta. Jeesuksen hauta oli avattu ja ruumis oli poissa. Vain käärinliinat olivat paikallaan.
Kaksi oppilasta ovat lähteneet lähellä olevaan Emmauksen kylään. Matkan syytä ei tiedetä. He eivät kuuluneet opetuslapsijoukon lähipiiriin (kahdentoista joukkoon). Se kuitenkin tiedetään, mitä heidän mielessään liikkui. He puhelivat kaikesta siitä, mitä viimepäivinä oli tapahtunut. Heidän ajatuksensa ja keskustelunsa liikkuivat Jeesuksessa.
Jeesuksen kuolema evankeliumin mukaan oli muutenkin sellainen puheenaihe, joka oli kaikkialla ihmisten huulilla. Häntä kohdannut kuolema oli satuttanut jokaista. Siitä puhuttiin ja mielipiteitä vaihdettiin. Jokaisella kadun kulkijalla myös oli jotakin sanottavaa aiheesta. Johannes Kastaja oli aikaisemmin raivattu pois ja nyt Jeesus. Ilmiselvän profeetan ja Jumalan voimalla parantavan miehen raivaaminen pois tieltä oudoksutti monia.
Näiden keskustelujen lomassa oppilaille tuntematon mies pyysi liittyä heidän seuraansa. Hän kysyi heiltä: mistä te keskustelette? Tuntematon mies ei näyttänyt olevan selvillä viimepäivien tapahtumista. Taidat olla ainoa muukalainen, joka ei tiedä mitä täällä on tapahtunut. Muukalaisella kävi onni, sillä nämä miehet kuuluivat Jeesuksen oppilaspiiriin ja heillä oli asiasta enemmän tietoa kuin toisilla. Niinpä he alkoivat hänelle kertomaan ja häntä opastamaan.
Jeesus kuunteli oppilaita ja antoi heille mahdollisuuden purkaa sydäntään, kertoa kuulumisiaan ja ajatuksiaan tapahtuneesta. He muistelivat kaikkea tapahtunutta ja yllättävää käännettä Jerusalemissa. Hämmennys, murhe ja syvä suru oli vallannut heidän mielensä. He kertoivat, kuinka Jeesuksen seurassa olivat ehtineet kokea elämänsä merkittävintä aikaa. Jeesuksen persoona oli vallannut heidät kokonaan. He eivät olleet koskaan tavanneet ketään yhtä vaikuttavaa, säkenöivää ja Jumalan hengen täyttämää miestä. Kukaan ei ollut verrattavissa tähän mieheen, niin ainutlaatuinen hän oli. Jeesuksen lähellä he olivat tunteneet todella elävänsä. Hänen seurassaan Jumalan läheisyys oli välittynyt heille. Uusi ymmärrys Jumalan valtakunnan ihanuudesta ja suuruudesta orasti heidän sydämessään. Mutta yllättäen kaikki oli muuttunut ja toivo oli rauennut tyhjiin.
He olivat rakentaneet elämänsä Jeesuksen varaan. Mitä heille nyt tapahtuu? Mihin he joutuvat? Mitä he tekevät? Veijo mainitsi eilen pääsiäisen saarnassaan Maria Magdalan, yhden naisista, joka kävi tyhjällä haudalla. Hän oli nainen, joka oli saanut paljon anteeksi. Hän oli saanut elämäänsä täydellisesti uuden alun, kun hänen menneisyytensä oli pyyhitty puhtaaksi. Nyt puolustaja oli poissa. Nousevatko menneisyyden haamut häntä vainoamaan? Vajoaako hän aikaisemman elämänsä varjoihin takaisin? entä saiko hän todella syntinsä anteeksi, jos Jeesus ei ollutkaan se, joka hän sanoi olevansa?
Yhdellä jos toisella oppilaalla oli samanlaisia kysymyksiä mielessään.
Emmauksen matkalaiset olivat kulkeneet jo pitkään Jeesuksen seurassa, he olivat kertoneet paljon asioita Jeesuksesta: heidän toiveensa ja pettymyksensä. Lopulta kuin yhteenvetona kaikesta kokemastaan he sanoivat: Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.
Koko matkan aikana he eivät olleet tunteneet häntä. Hän säilyi heille edelleen tuntemattomana. Miksi eivät tunteneet häntä?
Yksinkertainen vastaus tähän kysymykseen olisi se, että Jeesus ilmestyi heille vieraassa hahmossa. Ylösnoussut Jeesus ei ollut kaikilta piirteiltään saman näköinen kuin maan päällä vaeltaessaan. Luulen kuitenkin varsinaisen syyn olevan toisaalla. Voi olla että he eivät tunteneet Jeesuksen ulkomuotoa, mutta vielä vähemmin he tunsivat Jeesusta sisäisesti: kuka hän todella on ja mitä hän tuli tekemään. Evankeliumin sanat, viittaavatkin enemmän siihen, että syy ei ollut Jeesuksessa vaan heissä itsessään. Sanoohan sana, että he eivät tunteneet häntä, koska heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Mitä tästä voi päätellä: Ilman uskoa me emme tunne Jeesusta. Jeesuksen tunteminen ei ole vain ulkonäön tuntemista, vaan hänen ylösnousemisensa voiman tuntemista.
He uskoivat ja tiesivät, että Jeesus ei ole haudassa, hauta on tyhjä, mutta he eivät tienneet eivätkä uskoneet, että Jeesus on heidän kanssaan. Tämän uskon puuttuminen teki heistä sokeita, tietämättömiä ja heikkoja.
Opetuslapset luulivat jotakin tietävänsä Jeesuksesta ja siksi kertoivat muukalaiselle hänestä, mutta sitä he eivät tienneet, että heidän seurassaan oli hän, joka kaikkein parhaiten oli selvillä tapahtuneesta. Tilanne kääntyi nyt päinvastaiseksi. Tämä muukalainen, jonka ei pitänyt asiasta tietää, opetti heille nyt mistä oli kysymys ja mitä oli tapahtunut.
Jeesus selitti mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu koko raamattu todistaa Jeesuksesta. (mooses, kaikissa profeetoista, ja kaikissa kirjoitukset) Se kirjoituskokoelma, jonka me tunnemme nimellä Vanha testamentti on juutalaisille sama kuin: Mooses, profeetat ja kirjoitukset. Jeesus kertasi nämä kaikki oppilaiden kanssa ja osoitti miten Jeesuksen kärsimys ja kuolema oli niissä jo kerrottu. Oppilaissa alkoi tapahtumaan muutosta alakuloisesta mielialasta toiveikkaaseen. He janosivat kuulla lisää. Heidän sydämensä oli lämmennyt mutta silmät olivat vielä sokeat. Vasta kun he olivat yhteisellä aterialla oppilaiden silmät avautuivat ja he tunnistivat Mestarinsa.
Me olemme usein näiden oppilaiden kaltaisia. Jeesus on luvannut kasteessa kulkea meidän kanssamme joka päivä ja niin hän tekeekin. Mutta jos hän ei saa ravita meitä matkallamme, me kuljemme näiden oppilaiden tavoin murheissamme. Me kuljemme kuolleella uskolla, emmekä tunne häntä. Silloin me emme usko, että Jeesus elää. Silloin usko katoamattomaan elämään ja yhteys elämän lähteeseen ei ole vahvistanut meitä. Jeesus säilyy meille salattuna, jos hän ei saa avata meidän ymmärrystämme jos hän ei saa ruokkia meidän henkeämme.
Evankeliumi on tänään selkeä opetuksessaan. Jeesus elää ja vaikuttaa keskellämme, vaikka emme häntä näe. Mutta hän on osoittanut meille paikan, mistä me hänet aina löydämme. Jumalan sana ja seurakunnan kokoontuminen yhteiselle aterialle ehtoolliselle ovat ne paikat jossa hänet kohtaamme. Jossa myös hän ravitsee meidät tuntemisellaan.
Me uudistumme uskossamme kun aina saamme kuulla ja vakuuttua siitä, että Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla ja mennä kirkkauteensa, jotta hän olisi puolustajamme taivaallisen Isän edessä syntiä ja syyllisyyttä vastaan. Jotta taivaallinen Isä katsoisi maailmaa ja meitä Poikansa haavojen läpi armahtaisi meitä ja hänen tähtensä antaisi meille anteeksi.
Herra on todella noussut kuolleista. Hän elää. kuolemallaan hän särki kuoleman kahleet ja vapautti meidät synnin orjuudesta. Ylösnousemisellaan hän avasi meille taivaan portit. Kristuksen tähden me saamme julistaa vapautta, iloa ja täydellistä sovintoa ja rauhaa Jumalan kanssa.