29.7.2012 9. shel Matt. 7:24-29
Lueskelin lasten raamattukirjaa, jonka nimi on Verneri-vaari rakentaa talon.
Se on nykyaikaan sovellettu kertomus kahdesta rakentajasta.
Touho Torvinen on huolimaton rakentaja, joka halusi vain saada
talonsa pian valmiiksi.
Välillä hän löi vasaralla peukaloonsa.
Mutta sai kuitenkin talonsa valmiiksi.
Verneri-vaari sen sijaan rakensi tukevalle perustalle
ja teki huolellista työtä.
Aikaa meni enemmän, mutta talo kesti myrskyssä.
Touhon talo sen sijaan huuhtoutui veden mukana mereen.
Yhteenveto kirjasta herätti minussa ajatuksia.
Siinä luki: Jeesus sanoi: Luottakaa minuun ja tehkää,
niin kuin minä käsken. Teistäkin tulee yhtä vahvoja ja
olette yhtä turvassa kuin kalliolle rakennettu talo.
Oudolta tuo lause kuulostaa siksi, että eihän Jeesus koskaan
Raamatussa sano noin. Se on tuon lastenkirjan tekijän
keksimä lause.
Kaiken kukkuraksi tuo Jeesuksen suuhun työnnetty lause
antaa väärän kuvan Jeesuksen opetuksesta.
Eihän Jeesus puhu vertauksessa luottamuksesta eikä
käskyjen tekemisestä eikä vahvaksi tulemisesta.
Jos tuo lastenkirja pitäisi paikkansa, me pelastuisimme
luottamalla Jeesukseen JA täyttämällä Jeesuksen käskyt.
Siis evankeliumin ja lain avulla.
Ei yksin armosta. Ei yksin Kristuksen tähden.
Ei yksin uskon kautta.
Tuo puhe siitä, että ME tulemme VAHVOIKSI,
on lisäksi aivan vieras Raamatulle.
Paavali puhuu päinvastoin siitä, että Kristuksen voima tulee
täydelliseksi meidän heikkoudessamme (2. Kor. 12:9):
Ylpeilen mieluummin heikkoudestani, jotta minuun
asettuisi Kristuksen voima.
****
Jotenkin me ihmiset luonnostamme luemme Raamattua niin kuin lakikirjaa:
Älä tee tätä, tee näin.
Paavalikin Kolossalaiskirjeessa ihmettelee sitä,
että miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti
ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin älä tartu, älä maista, älä kosketa?
Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää.
Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.
Käskyt liittyvät siis tähän maalliseen elämään.
Osa niistä on peräisin Jumalalta, osa taas on ihmisten laatimia.
Mutta käskyillä ei ole pelastavaa merkitystä.
Kukaan ei pelastu täyttämällä käskyjä.
Mutta siksi me alitajuisesti ajattelemme usein niin,
että kyllä minun kuitenkin pitää tämä ja tämä käsky toteuttaa,
jotta pääsen taivaaseen.
Tai ehkä ennemminkin ajattelemme niin päin,
että jos EN tee niin tai näin, en peri iankaikkista elämää.
Siksi ihminen kuulee Jeesuksen sanatkin ikään kuin väärin.
Kun Jeesus sanoo: Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani,
mutta ei tee niiden mukaan olemme silmänräpäyksessä
taas vajonneet LAIN ALLE.
Ansaitsemaan pelastusta täyttämällä käskyt.
Me ajattelemme, että Jeesuksen sanojen tekeminen on sama asia
kuin Jumalan käskyjen noudattaminen:
Siis älä tapa, älä varasta, älä sano väärää todistusta, älä tee huorin,
älä himoitse.
Jos onnistumme tässä, on jalkojemme alla luja kallio.
Me olemme vahvoja eivätkä mitkään myrskyt voi kaataa meitä.
Ja lopulta pääsemme taivaaseen.
Valitettavasti täytyy sanoa, että tämä on Raamatun sanan
täydellistä väärinymmärtämistä!
****
Mitä Jeesus sitten oikeasti sanoi ja tarkoitti?
Luetaanpa huolellisemmin Jeesuksen opetusta.
paas uun hostis akuuei muu tous loguus tuutuus kai poiei autuus
= kaikki, jotka kuulevat nämä minun sanani ja tekevät ne
Tai kielteisessä muodossaan:
kaikki, jotka kuulevat nämä minun sanani, mutta eivät tee niitä
Tarkka kuulija huomaa, ettei tässä ainakaan välttämättä
puhuta mitään käskyistä, siis vaatimuksista ja laista.
Puhutaan vain sanojen tekemisestä.
***
Nyt meidän täytyy vilkaista myös tilannetta, jossa Jeesus
nuo sanansa esitti.
Sehän on VUORISAARNA.
Nuo Matteuksen luvut 5:stä 7:än ovat yksi puhe,
jonka Jeesus piti ihmisille vuorella. Siis vuorisaarna.
Tämä kertomus kahdesta rakentajasta PÄÄTTÄÄ tuo vuorella
pidetyn saarnan tai paremminkin opetuspuheen.
Kun Jeesus siis käskee tekemään Hänen sanansa,
tuon tekemisen pitäisi koskea KOKO saarnan sisältöä.
Ei vain joitakin edeltäviä käskyjä vaan koko saarnaa.
***
Mitä Jeesus sitten käskee vuorisaarnassa?
Useinhan vuorisaarna ymmärretään jonkinlaisena
hyvän elämän oppaana.
Puhutaan Jeesuksen etiikasta tai moraaliopetuksesta.
Ikään kuin Jeesus tuossa puheessaan määrittelisi, kuinka
ihmisten pitää elää täällä maailmassa ja
hoitaa keskinäiset suhteensa.
Jos näin kuvitellaan, silloin unohdetaan Jeesuksen opetuksen
tähtäyspiste. Hän tähtäsi aina Jumalan valtakunnan tulemiseen.
Hän opetti taivasta ja sitä, kuinka taivaan voimat voisivat
vaikuttaa jo tässä ajassa.
Siinä ei ole kysymys meidän vahvuudestamme tai meidän hyvyydestämme.
On kysymys Kristuksen hallintavallasta.
Hänen kuninkuudestaan ihmisten elämässä.
Kristuksen valtakuntaan ei päästä käskyjen noudattamisen avulla.
Se tulee selväksi vuorisaarnassakin:
Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen
Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan
niin teille annetaan kaikki muukin
Menkää sisään ahtaasta portista.
Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään,
ja vain harvat löytävät sen
Nämä vuorisaarnan opetukset kertovat siitä,
mikä loppujen lopuksi on kaikkein tärkeintä.
Ei hyvä elämä, ei käskyjen noudattaminen,
vaan taivas, Jumalan valtakunta, Jumalan vanhurskaus.
Ja siitä me pääsemme osallisiksi vain ahtaan portin kautta.
Tunnustamalla syntimme, uskomalla Kristukseen ja
tulemalla kastetuiksi Häneen: Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu.
****
Jos emme löydä tätä porttia tai emme käy siitä sisään,
silloin koko meidän elämämme on vain kelvotonta yritystä kelvata
Jumalalle, omin avuin.
Kuin orava, joka on joutunut oravanpyörään.
Sekin luulee kulkevansa eteenpäin ja päätyvänsä johonkin,
vaikka se vain kiertää samaa kehää.
Ja uuvuttaa itsensä.
Oravankin pitäisi ensin löytää portti, josta se pääsisi ulos häkistä.
Vasta sitten se voisi kipittää metsään ja löytää kotipesän.
****
Mitä Jeesus siis tarkoitti sanoessaan,
että jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee ne,
on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle?
Amerikkalainen raamatunselittäjä Arthur A. Just Jr tiivistää sen näin:
Opetuksen päämäärä on, että opetuslapsi tai kuulija sanoisi: Herra, Herra, niin kuin hänet on kastettu Herran nimeen ja että hän vastaanottaisi Herran, joka tulee Herran ehtoollisessa.
Helluntaina Pietari kutsui kansanjoukot huutamaan avuksi Herran nimeä (Ap.t. 2:21) siten että heidät kastettaisiin Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Luja perusta, joka on syvällä ja kalliolla on Jeesuksen ja apostolisen kirkon opetus. Ne, jotka rakentavat sen varaan ovat turvassa kuin vainot tulevat.
He eivät horjahda, koska opetuslapsilla on elämänsä perustana Kristuksen järkkymätön hahmo. Sillä Herra on teidän elämänne.
Jos opetuksen perusta on vankka, opetuslapset pysyvät uskollisina,
kun ihmiset vihaavat heitä ja erottavat heidät ja solvaavat heitä
ja inhoavat heidän nimeäänkin Ihmisen Pojan tähden (Lk 6:22).
Näin siis Arthur Just.
Asian ydin on siis siinä Jeesuksen opetuksessa, joka meillä on Raamatussa.
Kuinka me siihen suhtaudumme?
Onko se meidän uskonelämämme perusta? Sellaisenaan. Ilman porsaanreikiä. Ilman verukkeita.
Onko Jumalan sana ja Kristuksen opetus se kallio,
jolle me rakennamme?
Vain salakuljetammeko talomme alle muita sokkeleita?
– Ihmisten mielipiteitä
– Tämän maailman aatteita ja oppeja.
– Psykologisia viisauksia, jotka ovat ristiriidassa Sanan kanssa.
– Harhaoppeja
– Nykyajan ylpeitä tulkintoja Raamatun totuuksista
Vain se oppi kestää, joka johdattaa meidät ahtaalle portille ja
siitä sisään Kristus-elämään.
Siihen uuteen elämään, jossa vuorisaarnan opetukset vain
voivat oikeasti toteutua.
Koska tässä uudessa elämässä Kristus itse toteuttaa tahtonsa.
Ja tekee sanansa.
****
Me emme uudessa elämässä ole vahvoja.
Emme Verneri-vaareja, jotka suunnittelevat ja harkitsevat ja
rakentavat viisaasti omaa elämäänsä.
Me olemme Touho Torvisia, jotka ymmärtävät, että heidän
omat tekeleensä ovat tuhon omia.
Ja joiden ainoa toivo on siinä, että Kristus asettuu meidän
elämämme perustaksi.
Ja valmistaa meille kodin, jotta me saisimme aina olla siellä
missä Hän on.
USKONTUNNUSTUS