loppiainen, Matt. 2:1-12, Petri Hiltunen

Petri Hiltunen
Paulus-seurakunta, Kouvola

6.1.2014 LOPPIAINEN Matt. 2:1-12

Loppiaisen tapahtumia kuunnellessa tulee mieleen
monia epäileviä kysymyksiä:
– voiko olla mahdollista, että jokin tähti toi viisaat miehet
jostain kaukaa Betlehemin talliin?
– miten tuon tähden voi oikein selittää?
– ja ei kai nyt miljoonien kilometrien päässä oleva tähti voi
pysähtyä tallin yläpuolelle

– ja keitä olivat nuo tietäjät? Kuinka monta heitä edes oli?
– miten he ymmärsivät juutalaisten messiaan, vaikka olivat
pakanoita?
– miten he saattoivat tietää uudesta kuninkaasta tähtien
avulla?

Kaikkia tällaisia kysymyksiä on tullut ihmisten mieliin
varsinkin nykyaikana.
Me haluaisimme järkiperäisen vastauksen kaikkiin
älyllisiin ongelmiin.

Ja onhan noita vastauksia toki koetettu antaa.
Jo Johannes Kepler 1500- ja 1600-lukujen taitteessa selitti,
että loppiaisen tähti syntyi Jupiterin ja Saturnuksen kohtaamisesta.
Jupiter oli kuninkaan tähti.
Se viittasi uuden kuninkaan syntymään.
Nuo planeetat kohtasivat Kalan tähtikuviossa,
joka tietäjille tarkoitti Välimeren rantamaata.

Tällaisia hyviä ja ehkä paikkansa pitäviä selityksiä on kyllä
pystytty löytämään. Ja hyvä, jos ne vakuuttavat jonkun epäilijän
siitä, että Raamattuun voi luottaa.

Meillä on kuitenkin toinen mahdollisuus lähestyä tätä kertomusta.
Ei älyllinen, tietoon tähtäävä näkökulma.

Vaan ihmettelevä, ihaileva, jopa palvova lähestymistapa.
– Uskon, että se palvelee paljon paremmin meidän hengellistä
elämäämme kuin tieteellinen tutkimus.

***

Loppiaisen kertomus on sellainen, josta voi todella HALTIOITUA.
Ainakin minua se viehättää ja puhuttelee aina uudelleen ja
uudelleen.
Ei siksi, että on mielenkiintoista tutkia tähtiä tai tietäjiä,
vaan siksi, mitä tämä kertomus puhuu meille Jumalasta ja
Hänen Pojastaan.

Jos me kyselemme: Kuinka tämä muka on mahdollista?
– Me emme pääse sisälle tähän kertomukseen.

Jos sen sijaan näemme, että Jumalalle on KAIKKI mahdollista,
silloin saamme loppiaisen kertomuksesta paljon toivoa ja lohtua.

***

Tämähän on tarina suurista jumalallisista ihmeistä.
Suurin niistä ihmeistä on tietenkin se, että Kaikkivaltias,
Täydellinen, Pyhä Jumala tulee ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme.
– Se on ihmeitten ihme, jonka rinnalla kaikki muut ihmeet
tuntuvat kovin arkisilta.

Kukaan meistä ei pysty selittämään sitä, miten Jumala saattoi
syntyä seimen lapseksi. Me voimme vain uskossa ottaa vastaan
Jumalan ilmoituksen tästä ihmeestä: ”Hän on oleva suuri,
häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi” (Lk 1:32).

Tuon ihmeen edessä me voimme vain painaa päämme ja
ihmetellä tätä Jumalan tekoa. Alhaalla köyhyydessä makaa
ylhäisin ja rikkain. Kaikkivaltias riisuutuu kaikesta vallasta
ja kätkeytyy avuttomuuteen.

Voimme vain paimenten ja tietäjien lailla heittäytyä maahan
tämän suuren ihmeen edessä.

Emme me voi sitä selittää,
mutta koko meidän elämämme voi levätä tämän ihmeen varassa.
Me voimme laskea luottavasti elämämme tämän
Ihmiseksisyntyneen Jumalan varaan.
– Ja se pohja kestää ikuisuuteen saakka.

****

Meidän ei myöskään tarvitse tietää, keitä itämaan tietäjät
olivat tai kuinka he ymmärsivät tulla Betlehemiin.
Riittää, kun näemme taas Jumalan Kaikkivaltiuden.

Hän kyllä tuntee jokaisen ihmisen lähellä ja kaukana.
Kukaan ei ole piilossa Häneltä.

Ja Jumala tietää keinot tuoda meidät Kristuksen luo.
Tietäjille Hän kertoi sen tähden ja Jerusalemissa kuullut
Jumalan sanan profetian avulla.
Jotain toista Jumala vetää eri keinoilla.

***
Olemmehan me kuulleet vaikkapa afganistanilaisesta Rashidista.
Hänet Jumala toi ihmeellisten vaiheiden kautta sodan keskeltä
Afganistanista Hollantiin, jossa hän sai kohdata kristittyjä ihmisiä.
Näin tämä muslimi sai kuulla evankeliumin ja
hänkin sai kumartua Jumalan Pojan edessä.

Tai jonkun suomalaisen on pitänyt kulkea pitkä matka kauas
ulkomaille vain saadakseen kuulla sanoman Kristuksesta.
Jotta hänestäkin tulisi Jumalan lapsi.

Ihmeellisiä tarinoita on paljon, paljon.

Lähes yhtä ihmeellistä on se, kun tavallinen suomalainen
kerran pääsee paikkaan, jossa ilosanoma Jeesuksesta todella
”kolahtaa” ja muuttaa elämän suunnan.

Onneksi tällaisiakin ihmekertomuksia on monia.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta eikä mukaan ole
mahdoton ihminen.
– Siksi meidänkin pitäisi suhtautua kaikkiin ihmisiin niin kuin
he olisivat mahdollisia kristittyjä. Jos eivät vielä niin ehkä
jonkun ajan päästä. Kunhan Jumalan sana saa astua heidän
sydämeensä ja elämäänsä.
– Siksihän me evankeliumia julistamme ja teemme lähetystyötä.

Jumala voi tuoda tietäjät ja tietämättömät Kristuksen luokse
– läheltä tai kaukaa.

****
Mutta sitten on vielä se TÄHTI.
Tarvitseeko meidän tietää, oliko se Jupiterin ja Saturnuksen
konjugaatio vai pyrstötähti vai jokin muu?
Ja pitääkö meidän ymmärtää, kuinka se saattoi loistaa
juuri sen paikan yllä, jossa Jeesus oli syntynyt?

Ei tarvitse. Onneksi.
Me saamme taas ihmetellä, ihastella ja palvoa – Jumalaa,
joka pystyy kaiken tekemään.

Onhan Jumala luonut kaikki ne miljoonat tähdet, joista me
näemme parhaimmillaankin vain murto-osan.

Herran veli Jaakob kutsuu Jumalaa ”taivaan tähtien isäksi”.
Kaikki tähdet ovat lähtöisin Jumalasta,
Hän on niidenkin hallitsija.

Nehemian kirjassa sanotaan, että
”Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan,
taivasten taivaat ja tähtien joukot …
Kumartaen rukoilevat sinua taivaan tähtien joukot” (9:6)

Ajattele: Tähdet rukoilevat Jumalaa!
Nekin ovat täysin riippuvaisia Luojastaan niin kuin mekin.

Jobin kirjassa sanotaan:
”Yksin hän on levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren
hyökyjen yli. Leijonan tähdistön hän on tehnyt,
Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia,
ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa” (9:8-10).

TÄSSÄ on nyt se oikea asenne, oikea suhtautumistapa näihin
asioihin. Me olemme ihmeissämme Jumalan tutkimattomien
tekojen edessä. Me ihastelemme kaikkea sitä, mitä Hän on tehnyt.

***

Joitakin ihmisiä tämä maailmankaikkeus kuitenkin ahdistaa.
Jotkut ovat jopa menettäneet uskonsa, kun ovat alkaneet
tutkia tähtitaivasta ja sen valtavia ulottuvuuksia.
Aurinkokuntia ja linnunratoja riittää loppumattomasti.
Avaruudella ei näyttäisi olevan mitään loppua.
Kaikki vain jatkuu, jatkuu, jatkuu.

Tämän huikean suuruuden edessä meidän mitätön elämämme
tuntuu kadottavan merkityksensä.
Onko minulla ja minun ohikiitävällä elämälläni mitään merkitystä
tässä suunnattomassa kokonaisuudessa.
Josta usein on vaikea löytää mitään tarkoitusta ja merkitystä.
Olenko minä vain kasa tomua, joka hetken kuvittelee olevansa
jotakin ja palaa sitten jälleen tomuksi.

***

Ystävä kallis, jos mietit tällaisia, on juuri loppiaisen evankeliumi
sinua varten.
Ajattele taas Jumalan suuruutta, älä omaa mitättömyyttäsi.

Hän, joka on luonut miljoonia tähtiä,
päätti tiettynä hetkenä lähettää tietyn tähden tiettyjä ihmisiä varten.
– Taivaan käsittämättömiin mittasuhtaisiin tuli yksi kiintopiste.
Yksi asia, jolle Jumalan antoi merkityksen.

Jumala valitsi ja lähetti yhden tähden – emme tiedä minkä ja miten –
mutta joka tapauksessa lähetti.
Ja tuo yksi Jumalan valitsema tähti osoitti, mikä tässä maailman-
kaikkeudessa loppujen lopuksi on tärkeää ja kestävää.
Missä on ihmisen toivo ja ihmisen pelastus kaiken keskellä.

Tuo tähti oli nuoli, joka valollaan osoitti Betlehemin seimeen.
Kaikkien miljoonien tähtitarhojen keskellä TÄMÄ on keskus.
Tämä pysyy, vaikka taivaat hajoaisivat.
Tässä lapsessa on merkitys ja tarkoitus jokaisen ihmisen elämään.

Reinhold Schneider sanoo:
”Rajattomassa kosmisessa hämäräpilvessä häämöttää heikkona
yksi ainoa tähti. Sen täytyy riittää meille. Enempää ei ole ilmoitettu”
(Rekola, Beetlehem s. 99)
– Eikä enempää tarvitse ilmoittaa. Osoite on tullut selväksi.
Kun me tiedämme osoitteen Jumalan ja pelastuksen luo,
mitä me teemme?
Tähti viittaa Bethelemiin ja tuohon lapseen.
Raamatun sana ohjaa meidät Kristuksen luokse.

”Nyt Betlehemiin”, sanoivat paimenet ja lähtivät kiireesti
liikkeelle ja löysivät lapsen.
Samoin tietäjät tulivat vitkastelematta Jeesuksen luo.

Samoin saamme me tulla aikailematta ja arkailematta
Vapahtajan luokse.
Mutta mihin meidän pitää tulla?
Betlehemiinkään ei aina pääse, jos siellä on levotonta.

***
Ystävät kalliit!
Mistä me varmasti löydämme tänään Jeesuksen?

Ainakin sieltä, missä Hän antaa ruumiinsa ja verensä meille
syntien anteeksi antamiseksi.
Varmempaa osoitetta me emme voi mistään saada.
Sanan tähti ohjaa meidät ehtoollispöytään,
saman Jumalan Pojan luokse kuin paimenet ja tietäjät.

Ihmettele, ihastele, kumarra, palvo Häntä.
Ja ota vastaan se armo ja anteeksiantamus,
jonka Hän tuli tuomaan koko maailmalle – siis myös Sinulle.