Pyhän Kolminaisuuden päivä 3.6.2012 Matt. 28:16-20
Äsken kuultu kaste- ja lähetyskäsky on Raamatun tunnetuimpia kohtia.
Jokainen rippikoululainen joutuu opettelemaan sen ulkoa.
Ja kuitenkin: Siinä on monia asioita, jotka eivät ole mitenkään itsestään selviä.
Nämäkin pari jaetta sisältävät monia Jumalan salaisuuksia ja rikkauksia, jotka aukeavat vasta tutkimisen ja Pyhän Hengen johdatuksen kautta.
Mehän olemme tottuneet kuulemaan tuon lähetyskäskyn alun näin:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.
– Aika haastava tehtävä!
Hyvin helposti raamatunlukija ottaa nuo sanat ikään kuin itseensä kohdistuvana käskynä ja pakkona:
Minun TÄYTYY tehdä tätä työtä.
Minun TÄYTYY jopa käännyttää kaikki kansat kristityiksi.
– Ja sitten moni elää koko uskovan elämänsä huonolla omallatunnolla.
Kun pitäisi evankelioida.
Kun pitäisi todistaa.
Kun pitäisi käännyttää.
– Mutta kun minusta ei tunnu olevan siihen.
Siltaa tuon valtavan vaatimuksen ja minun pienen elämäni välillä ei oikein tunnu löytyvän. Käsky jää täyttämättä.
Tällainen raamatunlukija on unohtanut, kuinka se lähetyskäsky OIKEASTI alkaa. Ei se ala vaatimuksella. Siinähän on yksi pieni jae vielä edellä:
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä
– Jos tuo jae unohtuu, silloin meidän työmme tapahtuu meidän omassa varassamme ja se on tuhoon tuomittua.
Moni ajattelee, että Jeesus on jo tehnyt ristillä oman osuutensa.
Hän antoi kaikkensa. Antoi uhrin jokaisen ihmisen puolesta.
Nyt sitten MINUN täytyy myös tehdä jotain.
Kyllä minunkin täytyy antaa OMA uhrini, kun Jeesuskin antoi.
Jeesus teki työn helatorstaihin saakka. Ja nyt me jatkamme siitä.
– Ei näin!
Ei Jumalan valtakunnan työ ole MINUN työtäni eikä edes MEIDÄN työtämme.
– Jumalan kiitos!
Se on Kolmiyhteisen Jumalan työtä.
Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja Kristus käyttää tuota valtaa Isän edustajana Pyhässä Hengessä.
Näkökulma muuttuu aivan toiseksi, kun me oivallamme tämän.
Opetuslapsiksi tekeminen, kastaminen ja opettaminen on Kolmiyhteisen Jumalan toimintaa jotta maailma uskoisi ja ihmiset voisivat pelastua.
Jumalalla on huikea pelastussuunnitelma ihmiskuntaa ja jopa koko luomakuntaa varten. Ja tuo kätketty salaisuus on pikku hiljaa paljastumassa meidän silmiemme nähden.
Jumala vie työnsä loppuun viimeistä yksityiskohtaa myöten Herran päivään mennessä.
Lähetyskäsky ei siis ole ihmisille SIIRRETTY tehtävä.
Vaan se on Jumalan tehtävä, johon Hän kutsuu uskovat ja seurakunnan mukaan. Ja jossa työssä Hän tarvitsee meidän suutamme, meidän käsiämme, meidän jalkojamme, korviamme ja kaikkea muutakin.
***
Hyvin lohdullista on myös se, kun Matteus tietää kertoa, että muutamat opetuslapsista epäilivät.
Oli muitakin epäileviä kuin se Tuomas.
Kaikki ei ollut apostoleillekaan päivänselvää ei edes Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.
Vieläkin heidän mieleensä tuli epäileviä ajatuksia.
Onkohan tämä sittenkään totta?
Pystyykö Jeesus todella pelastamaan ihmiset?
Onko Hän todella Messias, Jumalan Poika?
Näistä epäilyistä HUOLIMATTA Jeesus kuljettaa heitä mukanaan.
Jeesus ei sano, että kun te kerran epäilette, niin olkaa hyvät ja häipykää.
Tähän porukkaan ei epäilijöitä kaivata. Tämä on uskossaan varmojen Herran sotureiden joukko
Ei vaan epäilijät saavat kulkea mukana.
Heillekin annetaan lähetyskäsky.
Tämä osoittaa, ettei lähetyskäskyn toteuttaminen ole kiinni meidän uskomme vahvuudesta ja ehdottomuudesta. Työ on Jumalan. Hänen sanansa synnyttää uskon. Hänen kasteensa liittää Kristukseen. Hänen opetuksensa säilyttää oikealla tiellä. Hänen ehtoollisensa hoitaa ja vahvistaa uskovaa.
Meidän epäilyksemme ei tee tyhjäksi Jumalan työtä.
Eikä meidän uskomme anna muille uskoa.
Työn tekee Pyhä Henki, armonvälineiden, Sanan ja sakramenttien kautta.
Ihan sananmukaisesti lähetyskäsky kuuluu:
Lähdettyänne opetuslapseuttakaa kansat
Kansoja ei käännytetä.
Ei kansa voi ottaa uskoa vastaan.
Kyseessä on aina yksilö joka ottaa sanan vastaan.
Parhaassa tapauksessa tietenkin suuri osa kansasta kääntyy kristityiksi.
Monet kansan jäsenet tulevat opetuslapsiksi.
Mutta on harhaista sanoa vaikka että Suomen kansa on kristitty kansa.
Tai edes, että Suomen kansa OLI kristitty kansa.
Suomessa oli ja on Kristuksen opetuslapsia.
Mutta on täällä aina ollut myös perkeleen opetuslapsia.
On myös harhaanjohtavaa puhua Suomen kirkosta.
Ikään kuin joka maalla voisi olla oma kirkkonsa.
Pikemminkin pitäisi puhua Kristuksen kirkosta Suomessa.
Kristuksen kirkko on maailmanlaaja, ja osa siitä Jumalan kiitos!
on säilynyt myös tässä maassa. Pyhä jäännös.
***
Tuo opetuslapseuttaminen jää meille kuitenkin hämäräksi, jos emme ymmärrä, mihin se liittyy. Ihmisistä on kyllä yritetty tehdä opetuslapsia vaikka millä keinoilla: parantamiskokouksilla, ihmeillä, lahjomalla, pakottamalla, miekkalähetyksellä jne.
Mutta Jeesus sanoo selvästi, MITEN se VAIN voi tapahtua.
Siksi uusi käännös laittaa kaksoispisteen tuon opetuslapseuttamisen jälkeen.
Kristuksen opetuslapseksi synnytään kasteen kautta ja siinä pysytään opetuksen avulla. Toki myös kastamiseen liittyy evankeliumin julistaminen. Voi jopa sanoa, että kaste ON osa tuota evankeliumia sanomaa siitä, kuinka ihminen pelastuu.
Ei ihmisiä tietenkään pakolla saa kastaa. Siinä nk kristityt ovat tehneet hirvittäviä vääryyksiä.
Mutta halu tulla kastetuksi riittää niin kuin Matti-piispa viime lauantain pappisvihkimyksen saarnassaan opetti. Halu saada syntinsä anteeksi ja tulla liitetyksi Kristukseen.
Opetuslapseksi, Kristuksen kirkon ja lauman jäseneksi tullaan kasteessa.
Tähän lähetystyön ja kastamattomien evankelioimisen tulisi tähdätä.
Mutta ei se siihen jää. Siitähän kaikki vasta alkaa!
Kastattamiseen täytyy aina liittyä myös kasvattaminen.
– Niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla.
Muuten on vaarana, ehkä ihminen lankeaa tai liukuu pois kasteestaan.
Pois Kristuksen yhteydestä. Joutuu maailmaan.
Siksi lähetyskäskyssä sanotaan: Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa
Tuokin käsky voidaan ymmärtää väärin ja on monta kertaa ymmärretty väärin.
Tuo noudattaminen tai pitäminen (niin kuin vanhassa käännöksessä sanottiin) vie ajatukset helposti käskyihin. Kymmeneen käskyyn, Jumalan lakiin ja vaatimuksiin.
Eli kaiken noudattaminen olisi suurin piirtein Jumalan käskyjen mukaan elämistä: ei varasteta, ei sanota väärää todistusta, levätään sunnuntaina, pidetään avioliitto kunniassa.
– No, nämä varmasti kuuluvat kuin ohjeen piiriin.
Mutta Jeesus tarkoittaa tässä nyt jotain enemmän.
Tuo noudattaminen (tai pitäminen) on kreikaksi teereoo.
Se tarkoittaa vartioida, säilyttää, säästää, pitää puhtaana, varjella, pitää huolta, pitää kiinni jostakin.
Joh. 9:51 Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.
– Tässä käytetään juuri tuota teereoo verbiä, pitää kiinni jostakin.
– Jokainen kristitty ymmärtää, ettei Jeesus tässä sano, että kun noudatatte Jumalan käskyjä, pääsette taivaaseen. Sehän olisi tekojen tie.
Mitä Jeesus sitten lähetyskäskyssä tarkoittaa, kun Hän käskee opettaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa?
Hän tarkoittaa kristillisen opin kokonaisuutta.
Sitä kokonaista ilmoitusta Jumalan pelastustyöstä, joka huipentui Golgatalle ja tyhjälle haudalle. Siitä meidän tulee ennen muuta pitää kiinni.
Evankeliumista! Kristuksen sanasta! Armosta!
Siitä meidän tulee elää ja sitä meidän tulee ennen kaikkea opettaa.
Sekä kasteopetuksessamme lapsille että aikuisten opettamisessa saarnoissa. Kuten myös lähetyskentillä.
Kristus on kuollut syntisten puolesta ja ylösnoussut, jotta me saisimme aina elää. Tätä me noudatamme, siitä pidämme kiinni ja tätä opetamme.
Mitä opetuslapset tekivät, kun Jeesus oli antanut heille lähetyskäskynsä.
Ryntäsivätkö he ostamaan lippuja Tarsiin laivaan tai Intian kamelikaravaaniin?
Ei. Luukas kertoo meille, mitä he tekivät:
He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan,
ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin.
He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa (Lk 24:52-53).
Opetuslapset eivät lähteneet soitellen sotaan.
He eivät toimineet niin kuin levottomat ja hätäiset nykyajan ihmiset.
He uskoivat, että asiat edelleen ovat Jumalan kädessä.
Hän lähettää työhön, kun on sen aika.
Saattoi mennä kymmeniä vuosia ennen kuin apostolit saavuttivat työkohteensa.
Mutta näin Pyhä Henki heitä johdatti.
On myös puhuttelevaa, että apostolit menivät temppeliin.
Ja olivat siellä alati.
Vaikka evankeliumin työ vaati viestinviejiä, opetuslapset tarvitsivat jatkuvasti temppeliä, jumalanpalvelusta, yhteen tulemista apostolien opetukseen, leivän murtamiseen ja rukouksiin, niin kuin Apostolien teot kertoo.
He tiesivät mistä työ lähtee.
Se lähtee alttarilta.
Jos yhteys alttariin katkeaa, Jumalan valtakunnan työ on niin kuin autonpyörä, joka on irronnut autosta. Se lähtee omille teilleen ja kapsahtaa katajaan.
Jumalanpalveluksesta Kristus lähettää meidät maailmaan.
Lähetyskäsky tulee todeksi joka sunnuntai siinä, kun meille sanotaan:
Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa ja toisianne iloiten.
– Siitä me lähdemme kukin omalle lähetyskentällemme.
Mutta emme koskaan yksin emmekä omassa voimassamme.
Työ on Kolmiyhteisen Jumalan työtä.
Hän toimii meidän ja meidän kohtaamiemme ihmisten sydämissä.
Ja mites se lähetyskäsky päättyykään?
Päättyykö se, että opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ei, ei se pääty vaatimukseen vaan ihanaan lupaukseen:
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti
– Enempää ei kukaan voi luvata eikä antaa meille.
Tällaisen lupauksen varassa me saamme rauhassa lähteä.
Lähteä toteuttamaan arjen kutsumustamme.
Kristuksen kanssa, Kristuksen varassa, Kristuksessa.
Hänen työnsä ei voi mennä hukkaan!