7. shel Rakkauden laki Matt 5:20-30
Päivän evankeliumi ei ole yksinkertainen,
eikä se päästä meitä helpolla.
Tämä vuorisaarnan katkelma sisältää aika huikeita lauseita:
Ellette noudata Jumalan tahtoa PALJON PAREMMIN kuin
lainopettajat ja fariseukset ette pääse taivasten
valtakuntaan
Joka sanoo, sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen
Joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt huorin jne
Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti
Valtavia vaatimuksia kovia rangaistuksia.
– Kuinka ihmeessä näihin pitäisi suhtautua?
Suuri osa raamatunselittäjistä kompastuu näihin vaatimuksiin.
He alkavat puhua rakkauden vaatimuksesta,
joka meidän pitää täyttää.
Tai väittävät, että Jeesus vain korostaa lain merkitystä
liioittelevilla esimerkeillä.
Keskiajalla puolestaan ajateltiin, että näissä on kyse
esityisvaatimuksista, jotka vain erityisen pyhät
ihmiset pystyvät toteuttamaan.
– Selityksiä kyllä riittää,
mutta vain Raamatun kokonaisilmoitus avaa meille
oikean näkökulman tekstiin.
*******
Jos Raamatussa olisi vain laki, vaikka se olisi rakkauden lakikin,
silloin kyseessä todella olisi vain joukko ylimitoitettuja vaatimuksia.
Ne musertaisivat meidät alleen ja
me kaikki löytäisimme itsemme helvetistä.
Näin ei kuitenkaan onneksi ole!
Näissä Jeesuksen sanoissa on nimittäin kysymys juuri siitä,
ettemme me saa antaa minkään vaarantaa pelastumistamme.
Pelastuminen, taivaaseen pääseminen on elämän tärkein asia.
Jeesus levittää meidän eteemme erilaisia mahdollisuuksia siitä,
miten taivasosuus voidaan hukata.
Nämä kohtuuttomat vaatimukset tulee siis osata asettaa oikealle paikalleen
pelastumisen kokonaisuuteen.
Ne eivät ole vain yksittäisiä käskyjä,
vaan ne ovat kehotusta uskoon ja kilvoitukseen.
– Ainakin kolmesta vaarasta Jeesus tahtoo minua ja sinua varoittaa:
Kaikki ne voivat syöstä meidät kadotukseen.
ENSIMMÄINEN VAARA ON LAIN HYLKÄÄMINEN
Hienolla nimellä sitä kutsutaan ANTINOMISMIKSI.
Siinä on kyse siitä, että sivuuttaa Jumalan vaatimukset, eikä ota niitä todesta.
Tämä voi tietenkin tapahtua monin eri tavoin:
karkeasti tai hyvinkin hienostuneesti.
Moneen kertaan mekin olemme kuulleet radiosta sellaista julistusta,
että ei nykyihmiselle tarvitse julistaa lakia.
Hänhän on jo valmiiksi ahdistunut.
Pitää julistaa vain evankeliumia, vain vapautta, vain iloa.
Usein tällainen julistus liittyy meidän aikamme LIBERAALIIN
TEOLOGIAAN.
Kristittyjen keskenkin on kautta vuosisatojen esiintynyt antinomismia.
On ajateltu, että kristitty ihminen on saanut syntinsä anteeksi,
hän on vapautunut laista, hän ei enää ole sen orja.
Kristitty voi siksi näiden mukaan elää niin kuin Henki ohjaa,
ilman että tarvitsee kiinnittää huomiota Jumalan lakiin.
Luther kutsui tällaista asennetta HURMAHENKISYYDEKSI.
Tämä lain hylkäämisen vaara vaanii kuitenkin meitä jokaista.
Me voimme kuvitella, että olemme jo oppineet elämään riittävän hyvin.
Vältämme julkisyntejä, emme varasta, emme juopottele, emme valehtele.
Ja sitten pikkuhiljaa asetumme Jumalan vaatimusten yläpuolelle.
Tulemme väärällä tavalla huolettomiksi.
Emme enää valvo OMAA vaellustamme vaan ehkä mieluumminkin
joidenkin muiden vaellusta.
Raamatunluku jää vähälle, rukouselämä näivettyy,
kirkkoonkaan ei tee mieli lähteä.
Tämä kaikki on merkkiä siitä, ettei lain ääni saa enää puhutella meitä.
Meillä ei ole tarvetta juosta Kristuksen turviin.
Silloin pelastuskin on vaakalaudalla, vaikka me saatamme kuvitella
elävämme ihan siivoa ja kristillistä elämää.
Jumalan lain pitäisi jatkuvasti, päivittäin, antaa SATUTTAA meidän
omiatuntojamme.
Ei se kipu haittaa, eikä sitä tule välttää.
Päinvastoin se kertoo hengellisen elämän elävyydestä.
Luther kirjoittaa antinomisteja vastaan näin:
Laki on siis välttämätön ensiksikin kovien ja paksunahkaisten
ihmisten takia, että heitä hillittäisiin,
toiseksi uskovaisten tähden, joissa on edelleen synnin jäänteet
Näiden synnin jäänteiden takia sinunkin tarvitsee jatkuvasti saada kuulla,
että et pysty täyttämään Jumalan lakia. Olet lain rikkoja.
TOINEN VAARA, josta Jeesus tahtoo meitä varoittaa,
on VIHAAN JÄÄMINEN.
Ei ole merkityksetöntä, mikä on meidän suhteemme veljiin ja sisariin.
Se voi suuresti vaikuttaa ja vaikeuttaa meidän suhdettamme Jumalaan.
Me emme saisi olla VIHOISSAAN veljelle.
Emme saisi vihata häntä.
Viha on nimittäin asia, joka riistää toiselta ihmiseltä hänen oikeutensa elää.
Kun me vihaamme, silloin ajattelemme,
että olisi parempi, ettei tuota toista olisi ollenkaan olemassa.
Me siis henkisesti tapamme hänet.
Näinhän tapahtui Kainille.
Hän tuli kateelliseksi veljelleen, joka palveli Jumalaa oikealla tavalla,
ja oli Jumalan suosiossa.
Sen sijaan että Kain olisi tehnyt parannusta väärästä palveluksestaan,
hän alkoikin vihata veljeään.
Synti tapahtui jo siis silloin, kun viha leimahti hänen sydämessään,
ja Kain suostui vihan asunnoksi.
Raamattu kyllä opettaa, että me saamme vihastua,
mutta emme saa tehdä syntiä.
Emmehän me mitään voi tunteillemme,
mutta kaikkien tunteiden mukaan ei pidä toimia,
eikä suostua elättelemään kielteisiä tunteita.
Sen sijaan meidän tulisi pyytää, että Jumala voisi muuttaa meidän vihamme
rakkaudeksi.
Tai jos ei rakkaudeksi niin ainakin poistaisi meistä katkeruuden
tai kostonhalun tai pahansuopuuden.
Kain ei näin tehnyt vaan antoi vihan ohjata elämäänsä.
Hän toteutti vihansa, tappoi veljensä ja menetti asemansa Jumalan silmissä.
***
Meidän tulee siis pyrkiä sopuun kaikkien ihmisten kanssa,
mikäli se riippuu meistä.
Mutta yksi varaus pitää tähän periaatteeseen tehdä.
Raamatunselittäjä Jukka Thuren ilmaisee sen näin:
Milloin epäsovun TODELLA aiheuttaa Jumalan sana,
sovintoon EI PIDÄ pyrkiä totuudesta tinkimällä eikä säyseästikään.
Huomatkaa: Jumalan sanasta ei saa tinkiä tuumaakaan,
vaikka sillä tavoin saavutettaisiin sopu.
On siis parempi olla Raamatun kanssa ristiriidassa jonkun ihmisen kanssa
kuin ilman Raamattua sovinnossa hänen kanssaan.
***
Jotkut ovat liittäneet Jeesuksen sanat myös ehtoolliselle osallistumiseen,
kun hän sanoo:
Jos olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja muistat, että veljelläsi
on jotain sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin
sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi
Tässähän EI suoranaisesti puhuta ehtoollisesta.
Tuo lahjan tuominen liittyy juutalaiseen temppelipalvelukseen.
On myös mahdollista, että Jeesus tässä viittaa nimenomaan KAINIIN.
Hänhän oli uhraamassa.
Hänen oli turha tuoda Jumalalle mitään uhreja,
koska hän elätteli sydämessään vihaa veljeään vastaan.
Kain ei ollut valmis tekemään parannusta.
Tässä mielessä voimme kyllä nähdä yhteyden ehtoolliseen.
Ehtoollinenhan on parannuksen ateria.
Siksi meillä tulisi olla halu tehdä parannusta, katua syntejämme, myös vihaamme,
kun tulemme Herran pöytään.
– Emmehän me muuten voi saada anteeksikaan ja Kristuksen
uhri on tältä osin turha.
Myös toisessa mielessä nämä jakeet ovat tärkeitä ehtoollisen kannalta.
On painokkaasti sanottava,
että ehtoollinen EI OLE yhteyden luomisen ateria.
Erillään olevia kristillisiä kirkkoja EI yhdistetä sillä,
että raja-aidat ehtoollispöydistä kaadetaan.
Erothan jäävät silloin edelleenkin olemaan ja vaikuttamaan.
Sen sijaan ehtoollinen on YHTEYDEN ATERIA niille,
joilla jo on USKON ja TUNNUSTUKSEN yhteys keskenään.
Kyllä riidat, niin opilliset kuin henkilökohtaisetkin riidat,
on syytä sopia ennen kuin polvistuu yhteiseen pöytään.
Tässä suhteessa meillä voisi tosiaan olla oppimista niiltä lestadiolaisilta
veljiltä ja sisarilta, jotka ehtoolliselle tullessaan pyytävät
toisiltaan anteeksi.
En sano näitä asioita siksi, että haluaisin vaikeuttaa ehtoolliselle tulemista.
Ei suinkaan!
Haluaisin vain, että voisimme saada Herran aterialla kaiken sen hyödyn ja
siunauksen, jonka Vapahtaja on siihen kätkenyt.
– liittyen myös meidän keskinäisiin suhteisiimme.
**
Jeesus on siis puhunut kahdesta vaarasta,
jotka voivat syöstä meidät kadotukseen:
Lain hylkäämisestä ja lähimmäisen vihaamisesta.
Mutta vielä yhden vaaran hän tässä mainitsee:
Se on HIMOON JÄÄMINEN ja viettelyksiin suostuminen.
Kyllähän me ihmiset sekä vihaamme että himoitsemme.
Mutta kumpikaan tunne ei saisi tehdä meihin pesää.
Jeesus tahtoo sanoa, että jo viha ja himo sydämessä ovat syntiä.
Ei vasta se, että me toteutamme ne.
Siksi meillä kaikilla on suuri tarve pyytää jatkuvasti anteeksi syntejämme.
Ei vain tekojamme ja sanojamme,
vaan myös ajatuksiamme, vääriä mielenliikkeitämme.
Meissä on niitä synnin jäänteitä, joita Pyhä Henki tahtoisi lain avulla karsia.
Tähän työhön meidän on syytä suostua.
***
Jos Kain oli esimerkki vihaan jäämisestä niin Daavid on esimerkki himoon jäämisestä.
Batseba-kertomus on malli siitä,
kuinka himo voi alkaa hallita ihmisen elämää.
Hän ei enää ole oman elämänsä Herra,
eikä ole toteuttamassa Jumalan tahtoa.
Sen sijaan himo vie häntä ja hän antaa periksi.
Daavidin tapauksessa himo sai hänet laatimaan monimutkaisen suunnitelman
Uurian tapattamisesta.
Hän ei ainoastaan toiminut tunteittensa varassa vaan
kehitteli järjellään tavan päästä toteuttamaan himoaan.
Jeesuksen sanat ovat kovia:
Jos silmä tai käsi viettelee sinut, repäise se irti ja hakkaa pois.
Tässä tapauksessa Raamatun kirjaimellinen lukeminen ei kuitenkaan ole
suositeltavaa.
Vapahtaja vain tahtoo sanoa, ettei taivasosuutta saisi vaarantaa millään keinoin.
Kaikin tavoin tulee välttää elämän ajautumista vihan tai himon valtaan.
Sillä silloin menettää Kristus ja Pyhä Henki vallan sinusta.
Silloin olet synnin vallassa, et Jumalan.
***
On johtopäätösten aika:
VUORISAARNA on kovaa puhetta.
Kuka sitä kestää?
Ei ainakaan se, joka kuvittelee sen olevan elämänohje,
jonka noudattaminen tekee ihmisestä hyvän ihmisen.
Se ei ole etiikkaa,
niin kuin Mahatma Gandhi, Leo Tolstoi ja monet muut ovat
vuorisaarnasta virheellisesti luulleet.
On kysymys pelastuksesta, uskosta, synnistä ja vanhurskaudesta.
Ei vain rakkaudesta, lähimmäisyydestä ja hyvästä elämästä.
Jumala odottaa meitä taivaassa ovet avoinna.
Hän lähetti Jeesuksen kutsumaan ja ohjaamaan mahdollisimman monen
perille sinne kirkkauteen.
Siksi Vapahtajan piti myös varoittaa meitä vaaroista.
Mikään ei saa tulla Kristuksen ja meidän väliimme.
Ei lain hylkääminen.
Ei viha.
Ei himo.
Ei mikään synti.
Ei mikään asia.
Kaikesta meidän on päivittäin tehtävä parannusta.
Kaikkea erottavaa meidän tulee katua ja pyytää anteeksi.
Ei meistä tule vahvoja ja hyviä ihmisiä, jotka omin voimin noudattavan
Jumalan käskyjä. Ei tule.
Mutta meidän uskomme Kristukseen voi kasvaa.
Me voimme kasvaa armossa ja Kristuksen tuntemisessa.
Tämä syvenevä yhteys Vapahtajaan pitää meidät oikealla tiellä,
perkaa meistä synnin jäänteitä,
ja johdattaa lopulta Isän kotiin.
Juurrutaan siksi yhdessä yhä syvemmälle Kristukseen ja Hänen Sanaansa.
Silloin ei mikään vaaranna meidän taivasosuuttamme.