HILJAISEN VIIKON MAANANTAI 21.3.2005
Joh. 18:1-27
____________________________________________________
”MINÄ SE OLEN”
Näin Jeesus vastasi niille, jotka tulivat Häntä vangitsemaan.
Monia Raamatun lukijoita on ihmetyttänyt se,
mitä kerrotaan Jeesuksen sanojen vaikutuksesta.
Evankeliumissahan kerrottiin,
että ”he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan”.
Miten ihmeessä Jeesuksen sanoilla oli tällainen voima?
Tai miksi raavaat sotilaat hätkähtivät näitä sanoja ”Minä se olen”?
Jotta me ymmärtäisimme tämän,
täytyy meidän tuntea hieman Vanhaa testamenttia.
Siellähän Mooses kysyy Jumalalta näin:
”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille,
että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän
luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on Hänen nimensä?’
Mitä minä heille silloin sanon?”
Jumala vastasi Moosekselle:
”Minä olen se joka olen”
(hepreaksi ”ehje aser ehje”.)
Tuohon Jumalan itseilmoitukseen sisältyi Jumalan pyhä nimi, Jahve,
joka tarkoittaa ”Minä olen”
Juutalaiset kunnioittivat tuota Jumalan ilmoittamaa nimeä niin paljon,
että he eivät koskaan saaneet lausua sitä ääneen.
Se olisi ollut jumalanpilkkaa.
Siksi he käyttivät Jumalasta muita nimiä,
vaikkapa Herra tai Taivaan kuningas.
Juutalaiset eivät siksi yli tuhanteen vuoteen kuulleet kertaakaan
Jumalan omaa nimeä.
Ja samalla he myös vieraantuivat, etääntyivät elävästä Jumalasta.
***
Tätä taustaa vasten me ymmärrämme tuon Getsemanen tapahtuman.
Jeesus ilmoitti olevansa ”Minä olen” oli Jahve.
Se oli niin mykistävä ja tyrmäävä ilmoitus,
että vahvimmatkin sotilaat perääntyivät ja kaatuivat.
Se oli ensinnäkin kuin pyhäinhäväistys
Tämä galilealainen puusepän poika ilmoittaa olevansa
itse Jahve, Jumala.
Niin hurjaa väitettä ei kukaan ollut esittänyt sen jälkeen,
kun Mooses kohtasi Jumalan Siinain autiomaassa.
Se oli vielä paljon rankempi väite kuin vaikkapa se,
että joku valkealalainen rakennus mies ilmoittaisi
olevansa Suomen presidentti.
Toisaalta Jeesuksen väitteeseen sisältyi myös suuren vallan
paljastaminen.
Ihmisethän olivat jo aikaisemmin sanoneet Jeesuksesta,
että hän opettaa niin kuin se, jolla on valta,
eikä niin kuin kirjanoppineet.
Kun Jeesus nyt ilmoittaa olevansa Jumala,
sen on täytynyt koskettaa kuulijoiden sisintä.
Hengessään he ainakin jollakin tasolla ovat oivaltaneet,
että Jeesuksen väite on tosi.
– tai sitten Hän on mielenvikainen.
***
Meille tämä kertomus osoittaa,
että Jeesus todella on sama kuin Vanhan testamentin Jumala.
Kysymys on samaa olemusta olevasta henkilöstä kuin
Mooseksenkin kohdalla.
Jeesushan sanoi:
”Minä ja Isä olemme yhtä”.
Me olemme tässä myös Kolminaisuuden pyhän salaisuuden äärellä.
Ei ole mitään montaa jumalaa,
ei erillistä Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Vaan nuo kolme yhdessä ovat yksi,
ne ovat sama kuin Vanhan liiton Jahve.
Emmekä me voi erotella,
että Vanhan testamentin Jumala oli kiivas ja ankara,
mutta Uuden liiton Jumala on armahtava ja lempeä.
Ei, sillä kysymys on samasta Jumalasta,
”Minä olen”-jumalasta, Jahvesta.
Hän on sekä kiivas että lempeä,
sekä tuomitseva että armahtava.
Hän, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tuo Jumala, jonka Juudas ja sotilaat kohtasivat Getsemanen yössä.
****
Mutta kertomus ei pääty vielä tähän.
Evankeliumin toinen osa käsittelee toista sankaria, Pietaria.
Ei riitä, että Juudas kavaltaa Jahven.
Löytyy toinenkin,
josta ei ole Jeesukselle mitään apua, päinvastoin.
Ensin Pietari yrittää osoittautua rohkeaksi,
ja vetää miekkansa esiin.
Hän alkaa pimeässä huitoa vangitsijoita niin,
että ylipapin palvelijan, Malkoksen korva irtoaa.
Kuinka taitamattomia me kristityt usein olemme.
Me luulemme pystyvämme puolustamaan Mestariamme
omilla tempuillamme.
Me olemme mielestämme uskon sankareita,
vaikka Jeesuksen suunnitelma olisi aivan erilainen kuin meidän.
Usein Vapahtajan täytyykin korjata meidän jälkiämme.
Hänen täytyy parantaa sellaista,
mitä me hyvässä uskossamme olemme rikkoneet.
Kristus nostaa pystyyn niitä,
joita uskonsankarit ovat tuuppineet kumoon.
– Onneksi meillä on tällainen PerästäKorjaaja.
****
Tuon saman sankarin, Pietarin, toilailut hiilivalkealla ovat meille
liiankin tuttuja.
Liiankin helposti tunnistaa itsensä sieltä Pietarin housuista
kieltämässä Mestarinsa,
laskettelemassa valkoisia valheita,
esittämässä mukavaa miestä.
Jeesuksen seuraaminen tuntuu monesti liian kalliilta.
Se ei vaadi vain jotakin vaan se vaatii kaiken.
Siksi kai moni yrittää olla sellainen ”osa-aikakristitty”
tai ”sunnuntaiuskovainen”.
Tästä on ainakin minulla jatkuvasti aihetta tehdä parannusta.
Tietää, että pitäisi pitää esillä ilosanomaa,
mutta tyytyykin juttelemaan erilaisista surusanomista.
Pitäisi olla maailman valona ja suolana,
mutta pistääkin vakan päähänsä ja suolan purkkiin.
Kyllä minä tällaisena ”ammattiuskovaisena” syyllistyn siihen
vähintään yhtä paljon kuin luulen teidänkin monen
syyllistyvän.
***
Ja kuitenkin,
”Minä olen” on tänäkin iltana meidän keskellämme.
Häntä ei vain vangittu, tuomittu ja tapettu.
Hän myöskin voitti ja elää.
Kristus kulkee meidän juudasten ja pietarien luona
ja kyselee: ”tahdotko tehdä parannuksen?”
”tahdotko tulla terveeksi?”
”kelpaako minun armoni vielä sinulle?”.
Jos me vastaamme myöntävästi Hän sanoo:
”Minä se olen”
Kaikkivaltias, pyhä ja kiivas Jumala,
joka vihaan syntiä, kavaltamista ja pettämistä.
”Minä se olen”
Armahtava, kaiken pahan voittava ja
anteeksijulistava syntien Sovittaja.
Tällä Jahvella on tänäkin iltana kaikki valta ja voima julistaa
Sinulle täydellinen syntien anteeksiantamus
Jeesuksen nimessä ja veressä.
Amen